Australian dream: "Olen onnellinen, mitä sä luulit..." :)

:) :) :)

Oon ollut yhtä hymyä koko päivän. Eilinen odottelu Aussi jobsilla palkittiin, ja mulle olisi hyvin suurella todennäköisyydellä luvassa töitä ensi viikon alusta lähtien Busselton - nimisessä kaupungissa parisataa kilometriä Perthistä etelään! :) Työt on tällä hetkellä kiinni työhaastattelusta, mutta nuo perheet kuulemma "loved my resume" joten en näe mitään estettä miksi en sitä työtä saisi.

Mun työnkuva on käytännöllisesti katsoen olla osa-aikainen au pair. Kaksi perhettä ikään kuin "jakaa" mut - olisin kaksi päivää viikossa Busseltonissa hoitamassa toista vauvaa, ja yhden päivän viikossa 17 kilometrin päässä olevalla dairy farmilla hoitamassa toista vauvaa. Toinen näistä vauvoista on 5kk ja toinen 9kk. En tosin yhtään ihmettelisi jos siellä on enemmänkin lapsia, meni meinaan osa sen Aussi jobsin counsellorin puheesta ohi, mutta kirjallisessa työnkuvassa on mainittu nuo kaksi vaavia. Työnkuva pitää myös sisällään sen, että mun pitää ajaa tuo 17km matka aivan itse, väärällä puolella tietä. Onneksi ollaan maalla, joten ehkä selviän siitä hengissä :D Ainakin toinen noista perheistä oli uusi-seelantilaisia, ja joku oli myös asunut Amerikassa. On siis pikkusen sekava kuvio, mutta eiköhän maanantaina työhaastattelussa sitten selviä! Aattelin myös, että olisin ehkä saattanut rimpauttaa toisen perheen äidille vielä tässä viikonlopun aikana ja esitellä itseni ja "just to say hi".

Saan tuon työn mukana ilmaisen asumisen Busseltonin perheessä sekä myös ruuat. Lisäksi maksetaan 180 dollaria viikossa noista kolmesta päivästä. Aussi jobsin counsellorin mukaan mulla on myös mahdollisuuksia etsiä sitten Busseltonin päästä itselleni esimerkiksi tarjoilijan duunia ylijäämäpäiville. Tällä hetkellä mua vaan huolettaa se, että se Busselton on niin pieni kaupunki - onko siellä mitään ekstraduunia ja saanko ees kavereita sieltä jos ei siellä kertaa oo mitään tai ketään. Ensi viikolla tämäkin asia sitten selviää. Voi olla, että tää on mun elämäni paras päätös, tai ehkä myös huonoin. Cousellor myös väläytteli mahdollisuuksia, että pikku kikkailulla voisin saada kerrytettyä päiviä myös toisen vuoden viisumia varten koska tuolla on se maitotila. Eli jos se onnistuu ja jaksan olla tuolla 3kk, olisi toisen vuoden viisumi heti kättelyssä taskussa! :)

Mun alunperin aika negatiivinen kuva Aussi jobsista on nyt siis hälventynyt. Monta päivää siellä kärsivällisesti istuin ja kuten seinällä luvataan - "it's worth of waiting". Kun vielä eilen istuin varmaan neljä tuntia siellä ennen kun pääsin kenenkään juttusille, olin tänään toisena jonossa. Mulle luvattiin myös jatkossa sieltä töitä jos tarve tulee. Hyvä kuva siis jäi lopulta kyseisen lafkan toiminnasta, vaikka koko systeemi melko sekava onkin.

Pääsin tänään sieltä toimistolta pois jo puolen päivän aikaan. Päätin jo eilen, että lähden tänään biitsille ja otin suunnaksi Cottesloen rannan, joka on aika lähellä Fremantlea. Rautatieasemalta oli ehkä kymmenen minuutin kävely, ja kun pääsin rantaan olin tosi positiivisesti yllättynyt. Ranta ei ollut kovin iso eikä se ollut ihan täyteen pakattu ihmisiä. Siellä oli myös nurmikkoaluetta, joten ei tarvinnut leväyttää itseänsä hiekalle ja tuoda sitä taas kiloa mukanaan hostellille. Mereltä kävi tuuli, ja oli oikein mukava olla auringossa vaikka lämpömittari näytti 35 astetta. Chillailin siellä muutaman tunnin, luin kirjaa, kuuntelin musiikkia ja vaan ihmettelin elämänmenoa. Muistin laittaa aurinkorasvaa kaikkialle muualle paitsi vatsaan, joka onkin tällä hetkellä hieman eri punaisen sävyssä kun muu kroppa. Aurinkorasva ainakin toimi - se ei lähtenyt pois edes suihkussa.

Parin tunnin jälkeen kyllästyin vaan olemaan yksin paikallani ja lähdin kävelemään rantaa pitkin. Huomasin yllätyksekseni, että rantaa jatkui kilometritolkulla, ja siellä ei ollut juuri ketään missään, muutama lenkkeilijä ja liitovarjoilija. Lenkkeilijät hymyilivät mulle matkalla ja toivottelivat hyvää päivänjatkoa. Kävelin rantaviivaa pitkin ja aallot löi vasten jalkoja. Joka puolella oli simpukoita ja vitivalkoista hiekkaa. Maisema oli kaunis kuin mikä, ja pitkästä aikaa olo oli rauhallinen ja levollinen. Kuuntelin aaltojen pauhunaa ja tunsin olevani onnellinen pitkästä aikaa. Otin myös mukaan simpukan muistuttamaan minua myöhemmin tästä hetkestä.

Kotimatkalla en voinut vastustaa kiusausta, vaan hain frozen yoghurtin. Se olikin aivan valtava, ja kävi hyvin lounaasta. Ja hyvää, namnam. Hostellille kun tulin huomasin, että se saksalainen tyttö, joka oli meidän kanssa viime lauantaina ulkona, on palannut takaisin hostellille. Kivaa saada takaisin tuttuja naamoja :) tehtiin pikku plääniä että voisi huomenna lauantaina lähteä ulos. Minna tsekkaa ittensä ulos tästä hostellista huomenna ja jatkaa eloaan täällä Perthissä, mulla on sänky maanantaihin, katson sitten mitä käy.

Nyt vihdosta viimein niitä kuvia :)