Hey no worries!

Mua odottaa huomenna uudet seikkailut! Kävin tänään työhaastattelussa siitä Busseltonin paikasta ja huomenna koittaa lähtö :) elämä muuttuu kertalaakista aika lailla: en enää asu hostellissa ja chillaa muiden backpackereiden kanssa, vaan lähden kokeilemaan elämistä australialaisessa perheessä pienessä kaupungissa nimeltä Busselton. Vähän ne oli huolissaan siitä, sopeudunko asumaan pienellä paikkakunnalla perheen luona, mutta yritin parhaani mukaan vakuutella että se passaa vallan mainiosti. Teen hommia siis kahdelle perheelle: toiselle perheelle ilmeisesti kaksi vai kolme päivää viikossa ja toiselle ilmeisesti kaksi puolikasta päivää. Asun siinä perheessä, joka asuu muutaman kilometrin päässä Busseltonin keskustasta. Mulla on oma huone ilmeisesti king size - sängyllä (aaahhh ihanuutta) ja jaan kylppärin perheen pikkupojan kanssa. Tarjolla on ilmeisesti myös wifi, mitä luksusta. Tuolta keskustan perheestä ajelen sitten pari kertaa viikossa toisen perheen luokse dairy farmille hoitamaan niiden pikkuista, 5kk ikäistä poikaa. Siellä on myös aivan ihana seitsemänvuotias tyttö ja myös poika, jonka iästä en nyt mene sanomaan yhtään mitään. Mun tarkempi työnkuva on vielä hieman hakusessa mutta eiköhän sekin selviä kun huomenna pamahdan paikalle. Busseltonissa on ilmeisesti myös muita au paireja, joten mulla saattaa hyvällä säkällä olla kavereitakin siellä :D Juttelin molempien perheiden äitien kanssa, toinen kävi Perthissä ja toisen kanssa skypetin, ja molemmat vaikuttivat nuorilta/nuorekkailta ja mukavilta. Saapi nyt nähdä mitä tästä sit lopulta tulee. Näillä näkymin mun pitäisi jonnekin toukokuun puoliväliin/loppuun saakka olla tuolla.

Koko viikonloppu on mennyt melko odottavissa tunnelmissa. Lauantaina kävin tsekkailemassa Minnan uutta kämppää, mutta tulin aika aikasten jo takaisin hostellille koska jotenkin oli vähän creepy fiilis junamatkasta. Hyvin se meni, mutta täällä ei ilmeisesti voi olla liian varovainen. Ensin en osannut pelätä liikkua tuolla meidän huudeilla yksin pimeällä, mutta paikalliset on saaneet tartutettua muhun sen pelon ja varovaisuuden. Ehkä hyvä niin, koska siellä ei liiku ketään missään, ja ne vähät ketä liikkuu on aika sekalaista seurakuntaa. Banjosilla oon bondaillu mun huonekavereiden kanssa. Siellä on tällä hetkellä saksalainen tyttö, saksalainen poika, usalainen poika ja italialainen poika. Etenkin noiden saksalaisten kanssa ollaan aika paljonkin vietetty aikaa ihan vaan jutellen ja oleillen. Sen saksalaisen tytön kanssa olin eilen sunnuntaina myös kaupungissa. Meidän piti vaan pyörähtää keskustassa, koska eilen juhlittiin kiinalaista uutta vuotta ja täällä oli aikamoiset meiningit. Lähdettiin sitten kuitenkin kävelemään Swan Riverille, ja sieltä King's Parkiin. Siellä kavuttiin jyrkät portaat ylös näköalapaikalle, josta avautu maisema Perthin CBD:lle. Pyörittiin hetki ympyrää King's Parkilla ja käytiin vilvoittelemassa ilmastoidussa infopisteessä ja juteltiin mukavia infopisteen sedän kanssa, joka kertoi ihan innoissaan että sen pojalla on suomalainen vaimo nimeltään Emma. 

Koska meillä molemmilla rupesi voimat käymään vähiin helteen takia (lämmintä oli 38, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kosteusprosentti oli 12), hypättiin ilmaiseen bussiin ja tultiin takaisin Perthin CBD:lle.  Käveltiin rautatieasemalta vielä Northbridgeen tsekkaamaan se kiinalainen uusi vuosi. Mulla alko siellä tulemaan ihan oikeasti huono olo auringon takia, ja sanoinkin että voitaisiin lähteä takaisin hostellille. Ajateltiin, että kävellään hostellille puolitoista kilometriä ja käydään Colesilla kaupassa matkalla hakemassa vettä ja iltaruokaa. Väsähdin ihan täysin parinsadan metrin kävelyn jälkeen. Heti kun astui varjosta aurinkoon, tuntui siltä että lentää oksennus. Arvoin sitten hetken varjossa istuen että miten pääsen hostellille takaisin parhaiten, ja päädyttiin siihen että Lena kävelee yksin kaupan kautta kotiin, ja mä nappaan Yellow Catin (ilmainen kaupunkibussi) ja tulen sillä kotiin. Sain pidettyä itseni jotakuinkin kasassa kotimatkan ajan. Hostellilla menin vilpoiseen suihkuun, ja nukuin parin tunnin päikkärit meidän ilmastoidussa huoneessa.

Heräsin puoli seitsemän ja aattelin, että nyt tarvitsee nousta ylös että riittää unta ensi yöksikin. Menin keittiöön kokkailemaan pasta carbonaraa, mutta saman tien kun pääsin keittiöön tuli tosi huono olo. Jollain ihmeen voimanrippeillä sain kokattua ruuan ja istuin pöytään Lenan kanssa, mutta sain ehkä kolme haarukallista ruokaa alas ja oli pakko lähteä takaisin ilmastoituun huoneeseen. Siellä sitten makoilin ja jauhoin Lenan ja sen saksalaisen pojan kanssa. Joskus ehkä tunnin päästä tuli ihan yhtäkkiä tosi huono olo. Tein syöksyn vessaan, mutta mitään ei tullut ulos. Heti kun menin takaisin makuuasentoon rupesi oksettamaan uudestaan joten eikun uusi yritys. Se on hieno tunne kyykkiä jaetuissa vessoissa oksentelemassa kun vessa/suihkut on täynnä muita ihmisiä...  Loppuillan sitten tärisin kylmästä, makasin valkoisena peiton alla ja tein säännöllisin väliajoin oksuvisiittejä. Mitä tästä opimme, liika aurinko ei ole hyväksi.

Yö meni aika lailla valvoessa. Jokaista lihasta särki, ja hedari oli valtava. En kuitenkaan uskaltanut ottaa särkylääkettä aivan tyhjään vatsaan, ja ajatuskin ruuasta inhotti. Menin siis hemaisevan fressinä sinne haastatteluun Boostin smoothien voimalla... :D Ilmeisesti mun ulkomuoto ei kuitenkaan haitannut, kohteliaasti vaan kieltäydyin kun se äiti ehdotti lounaalle menoa. Istuttiin siis puiston penkillä ja turistiin mukavia. Kun olin työasiat saanut hoidettua pois alta, kävin tsekkaamassa mistä mun bussi lähtee huomenna ja että kuinka saan lipun. Nyt tulin taas puistodatailemaan ja skypettelmään. Täällä on edelleen lämmintä 40, mutta keli on paljon mukavampi kun eilen, koska aurinko ei paista vaan taivas on pilvessä. Täällä käy myös mukava tuulenvire. On kuuma, mutta ei tukalaa. Tänään myös ennakoin syömisen kanssa: kiskasin huiviin KFC:n kanawrapin ennen kun tulee huono olo. Onpahan jotain sit mitä oksentaa jos taas iskee sellainen päälle.

Innolla odotan huomista 4 tunnin bussimatkaa kun lämmintä on luvattu 42... vielä enemmän odotan rinkan roudausta :D 

Loppuun vielä kuvapläjäys:

You got a job!

Mun koti viimeset kaksi viikkoa

Jos oikein tarkasti katsoo, näkyy laivan vieressä mustia joutsenia :)

King's Park ja Perth CBD

Palailemisiin! Take care :)

Luv, Laura

WebRep

currentVote

noRating

noWeight