Tiistaina siis hyppäsin South West Coach Linesin kyytiin ja hurautin tänne. Perthin päässä oli näin lähellä, etten myöhästynyt bussista ja niiden hikipisaroiden joukossa oli varmasti mukana myös muutama pisara kylmää hikeä sekä paniikkia. Ajattelin Banjosilta lähtiessäni, että kyllä reilu tunti pitäisi riittää matkaan, joka on noin kolme kilometriä. Olinkin TÄYSIN väärässä. Otin ensin Claisebrookin rautatieasemalta Yellow CATin keskustaan, jossa vaihdoin Blue CATiin. Tässä kohtaa peliin astuu kyllä täysin oma tyhmyys. Tiesin, että Blue CAT menee suoraan Esplanade Busportille, joten ajattelin että se on ehdottomasti kätevin linja päästä suoraan perille, ja ilmainen kaiken lisäksi. Sitä en sitten tarkistanut etukäteen, että linja on vain rinkula eikä siis kulje kahteen suuntaan. Keskustan pysäkit on ensimmäisiä niistä kahdestakymmenestä, joten jouduin kiertämään sen koko saamarin linjan ennen kuin pääsin Esplanande Busportille. Bussin ohjeiden mukaan paikalla olisi hyvä olla 15minuuttia ennen, ja kun kello tuli 13.15 (lähtö 13.30) eikä mulla ollut hajuakaan kuinka kaukana ollaan olin ihan varma että tää oli tässä, en tule ehtimään. Kun Blue CAT kaarsi Busportille 13.25 huokasin syvään: ehdin! Olin viimeisiä bussiin menijöitä, ja taisin saada viimeisen ikkunapaikan. Ensimmäistä kertaa tuntiin uskalsin hengittää ja lysähdin penkkiin istumaan. Btw, penkit oli supermukavat ja tilaa oli paljon, lisäksi matkalla näytettiin myös elokuva Something borrowed :) kaikki kunnia siis aussibusseille. Ehkä se itärannikon kiertäminen Greyhoundin kyydissä ei olekaan niin paha nakki ;)
Sara (farmiperheen äiti) oli mua vastassa Busseltonissa lasten kanssa, ja se heitti mut Clairen ja Craigin luokse (Busseltonin perhe). Voi morjesta tää talo on hieno ja iso! Kaksi vuotta vanha, ja sen kyllä näkee koska joka paikka on älyttömän hyvässä kunnossa. Täällä siis asuu Claire ja Craig, Claire on mua vain neljä vuotta vanhempi. Lapsia täällä on kaksi: Jett 4v ja Levi 9kk. Lisäksi meillä on koira Lennox, joka kovasti kaveeraa mun kanssa koko ajan :) Farmiperheessä taas asustaa vanhemmat Sara ja Doug, sekä kolme lasta: tytöt Bella ja Maizie (7v ja 5v) sekä poika Jack 5kk. Mun työnkuva on olla maanantaisin sekä keskiviikkoisin klo 8-17 (noin) täällä kotona Clairen ja Craigin apuna. Craig käy töissä ja Claire opiskelee, joten noina kahtena päivänä olen joko vauvan tai molempien poikien kanssa koko päivän, teen pieni huushollihommia sekä iltaruuan. Perussettiä siis. Tiistai-iltapäivät ja lauantaiaamupäivät olen sitten farmilla Saran ja Dougin apuna. Doug on töissä ja Sara kuskailee tyttöjä, joten olen Jackin kanssa kotona. Perussettiä sielläkin. Vauvanhoito ei valitettavasti ole ollut kovin tuttua mulle, mutta ihan muutamassa päivässä rupee saamaan juonen päästä kiinni. Ruuan antamista/syöttämistä, pullon tekemistä, vaippojen vaihtamista, nukuttamista jne.
Tiistaina kun tulin tänne, en tehnyt oikeastaan muuta kun purin rinkan. Syötiin yhdessä, mutta koska kello oli lähemmäs kuutta kun pääsin tänne, ei porukka ollut enää montaa tuntia hereillä. Ja se tunne, kun saa purkaa rinkan vaatekaappiin ja kylppärin kaappeihin ja suihkukopin lattialle! Paras fiilis pitkään aikaan. Ajattelin, että voisin investoida nyt muutamaan edulliseen mekkoon tms, joita pitää täällä ja jotka voisin hylätä sitten kun matka jatkuu. Nyt kun vaatteet on kaapissa tajuan, kuinka vähän niitä on. Kempparia tuntuu sitten olevan senkin edestä. En käsitä, miten niitä voi olla niin paljon mutta aina kun ollaan liikuttu, oon katsonut voisiko sieltä jotain heittää pois enkä vielä ole oikein keksinyt että mitä se voisi olla... Mun tavarathan painaa kun synti, vaikka ei mulla mitään mukana tunnu olevakaan :D (paitsi mitä nyt laskin, niin kenkäpareja on 8... HUPS).
Väliin kuvia siitä, millaisessa lukaalissa asun:
 |
| Voittaa kevyesti hostellin sängyn... |
 |
| ...jaetut kylppärit... |
 |
| ...ja yhteiskeittiöt. |
Keskiviikko meni myös vähän ihmetellessä. Meidän perhe lähti hautajaisiin, ja mä chillailin aamupäivän ylhäisessä yksinäisyydessäni Lennoxin kanssa. Sara tuli hakemaan mua puolen päivän maissa ja vei mut niille tsekkaamaan niiden kämpän ja tutustumaan paremmin Jackiin. Vietin iltapäivän siellä ja babysittasin kun Saralla oli muita hommia. Mun perhe tuli illalla myös sinne, syötiin iltaruoka yhdessä ja tehtiin suunnitelmaa mun työviikkojen suhteen. Mun pläänihän on löytää viikonlopulle/illoille toinen duuni, josta maksettaisiinkin jotain. Molemmat perheet on auttaneet mua ihan tosi paljon kontaktiensa kautta ja huomenna menenkin käymään yhdessä paikassa, jossa käytiin kahvilla tänään. Toivottavasti tärppäisi!
Torstaina oli ensimmäinen "työpäivä", vaikka se ei työpäivä sanan varsinaisessa merkityksessä ollutkaan. Aamulla lähdettiin Clairen ja poikien kanssa katselemaan Busseltonia. Käveltiin jettylle ja käytiin kahvilla viereisessä The Goose - nimisessä paikassa. Käveltiin myös pikkuisen ympäriinsä, mutta jostain syystä Busseltonissa kaikki korttelit näyttää samalta, joten olen ihan hukassa täällä, enemmän kun olen ikinä ollut Australian suurkaupungeissa :D Iltapäivällä sain oppitunnin siitä, kuinka ajetaan autoa Australiassa aka väärällä puolella tietä. Ajeltiin Craigin kanssa eka meiltä Saran ja Dougin luokse ja sieltä keskustan kautta takaisin. Muistin pysyä vasemmalla, ehkä välillä vähän liiankin vasemmalla koska Craig oli huolissaan sivupeilistä :D isot risteykset hämmensi, samoin kuin vilkutussäännöt liikenneympyrässä. Pistin myös säännöllisesti pyyhkijöitä päälle vilkkujen sijasta. Mulle annettiin myös oppitunti siitä, kuinka pitää väistää jos tielle osuu kenguru. Meillä on ihan huudeilla villejä kenguruita! Auton ikkunasta näin jo niitä, mutta ne on ihan kävelymatkan päässä joten pitää joku ilta lähteä lenkille sinne. Yritin tänään, mutta eksyin. Asutaan asuinalueella, jossa kaikki talot ja tiet näyttää samalta, joten en onnistunut pääsemään edes pois tältä alueelta ja silti kiersin melkein tunnin. Yritys hyvä, seuraavalla kerralla parempi. Mulla ei ole mitään hajua, kuinka ajaa täältä keskustaan tai Saralle. Tunnistan paikkoja, mutta en tiedä kuinka niihin pääsee. Turhauttaa. Ehkä oon vaan liikaa kiinnittäny tiellä huomiota hauskoihin, kengurusta varoittaviin merkkeihin tai jäänyt lueskelemaan kylttejä, joissa muistutetaan siitä että rattiin ei kannata nukahtaa.
Kuvia iltalenkiltä:
 |
| Mitenniin kuivaa... WA:ssa on taas pensaspaloja, ei hyvä. |
 |
| Meijän talo |
Loppuviikon suunnitelmista en vielä tiedä sen enempää, kun että huomenna pitäisi mennä käymään siellä The Goosessa vinkumassa sitä työpaikkaa. Perhe lähtee lauantaina häihin Perthiin, ja mä jään yksin tänne. Mulla on myös tsäänssit mennä Saran luokse yöksi, mutta ajattelin silti että voisin olla täällä vaikka joudun olemaan yksin. Alan pikkuhiljaa kotiutua tänne ja on sellainen olo, että haluaisin olla "kotona", enkä lähteä muiden nurkkiin pyörimään. Toki arvostan kutsua suuresti ja saattaa hyvin olla, että mieli muuttuu vielä matkan varrella.
Ei kai muuta tähän väliin. Paljon on tapahtunu ja tunteet on heitelleet laidasta laitaan. Yhtenä hetkenä haluan lähteä täältä sinne, missä on kavereita ja elämää, ja toisena hetkenä olen onnellinen juuri täällä. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan :)
Vielä meidän jetty. Lisää voi lukea esim. täältä. Pähkinänkuoressa laiskoille: Jetty on rakennettu 1853-1960, ja sen kokonaispituus on 1841 metriä. Jettyä pitkin kulkee juna, ja sen päässä on vedenalainen observatorio. Vielä ei ole ollut mahdollisuutta kävellä sitä päästä päähän, mutta ehkä lauantaina, koska se on iltaisin ilmainen. Kävisi hyvin myös iltalenkistä ;)
 |
| Siinä se nököttää |
Lopuksi toivottelen vielä hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille Suomessa <3 täällä on ollut vähän ankea ystävänpäivä ilman yhtään ystävää, mutta eteenpäin porskutetaan kuin mummo lumessa. Hyvä tästä tulee, ainakin uskottelen koko ajan itselleni näin :)
-Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan ilolla vastaan! :)