Luottavaisin mielin!

Ollut melkoista vuoristorataa tämä viikko. Välillä on ollut ihan törkeän hyvä fiilis, ja välillä taas on iskenyt tunne että ei tästä tule yhtään mitään. Ehkä isoin asia on ollut se, että ihan yhtäkkiä aloin tykkäämään Perthistä. Perth ei ehkä ole sellainen kaupunki, johon kannattaa tulla lomalle. Onhan täällä toki Rottnest Island ja muita kauniita paikkoja lähellä, mutta Perthissä itsessään ei juurikaan mun käsittääkseni ole mitään turistijuttuja. Tää kuitenkin tuntuu sopivan kokoiselta paikalta elää. Julkinen liikenne ei maksa maltaita, ja toimii kohtuullisen hyvin. Keskustan alueella pystyy hyvin kävelemään paikasta toiseen, eikä tarvitse ottaa junaa toisin kuin esim. Sydneyssä jotta pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Perth on täynnä lähiöitä ja keskusta-alue on pieni. Jotenkin tämä paikka tuntuu kotoisalta, vaikka ensin tästä ei tullutkaan niin hyviä viboja. Ainoa asia, mikä tähän mennessä hieman häiritsee on se, että lenkillä pimeällä tulee tosi creepy olo kun missään ei ole ketään, on vain huonosti valaistuja katuja.

Mutta siis, tähän viikkoon ei oikeastaan ole mahtunut muuta kuin työnhakua. Ajateltiin Minnan kanssa lähteä jonnekin farmille, joten ollaan farming - osio Gumtreestä koluttu moneen otteeseen läpi ja pistetty kymmeniä sähköposteja ja tekstiviestejä. Pistettiin myös sähköpostia working hostelleihin sekä idässä että lännessä, ja muutamasta vastattiinkin muta sinne pitäisi mennä paikan päälle odottelemaan töiden saantia, mitään ei etukäteen voi luvata. Googlailin myös farmeja ja ylipäätään mitä kasvaa ja missä. Täällä Perthissä toimii myös Aussijobs - niminen työnvälitysfirma. Menin sinne maanantaina tarkotuksena vähän kysellä, mikä meininki. Toimisto oli täynnä backpackereita odottelemassa, että pääsee puhumaan counsellorin kanssa, joita siis oli yksi. Kaksi kertaa päivässä, 10.30 ja 1.30 siellä job call out, jolloin tuo counsellor kertoo yleisesti mitä töitä on tarjolla ja tuolloin voi ilmaista mielenkiintonsa kyseisiin töihin. Toimintatapa on siis se, että ne haastattelee jokaisen erikseen ja voi sitten jokaisen kokemuksen perusteella tarjota sopivia töitä myös noiden call outien ulkopuolelta. Tiistaina kävin toimistolla ensimmäisen kerran. Koska mulla oli työpäivä, kerkesin odottelemaan haastatteluun pääsyä kaksi tuntia ennen kuin piti lähteä. Eilen keskiviikkona siis uusi yritys. Koska toimisto aukesi poikkeuksellisesti vasta yhdeltä, oli se täynnä väkeä joten en viitsinyt edes jäädä odottelemaan. Jo eilen illalla päätin, että tämän torstain pyhitän kokonaan tuolle saamarin toimistolle. Runnon itteni läpi haastatteluun vaikka väkisin. 

Suunnitelmat muuttuivat taas eilen illalla. Meidän piti lähteä Minnan kanssa yhdessä reissailemaan, mutta se ilmeisestikin jää tänne Perthiin. Tiia on töissä Sydneyssä, joten tällä hetkellä se on täysin itsestäni kiinni, mistä haluan töitä etsiä ja minne lähteä. Mietin vaihtoehtoa, jos olisin lähtenyt myös Manlyyn kokeilemaan onnea työsaralla, mutta ajattelin että katson nyt tämän Perthin ensin, koska tunnen oloni kotoisaksi täällä ja haluaisin nähdä myös muuta länsirannikkoa. Lähdin tänään siis Aussijobsille tarkoituksena löytää paikka yksin matkustavalle tytölle (kuullostaapa jännältä, yksin matkustava. Onneksi se on vain väliaikaista :)) Istuin toimistolla pari tuntia ja jauhoin yhden tamperelaisen pojan kanssa (pieni on maailma). Hetken verran keskittyminen herpaantui, ja vaan kuulen kun se poika sanoo sille counselorille että tää tyttö tässä saattaisi olla kiinnostunut tuosta työstä rural arealla. Olin vaan että häh, mikä työ. Joku hospitality - juttu se oli, ja se counsellor pyysi mun resumeen. Vilkas sen läpi, ja sanoi että haluaa ehdottomasti haastatella mut tänään, että sillä varmasti on töitä mulle koska oon sosionomi ja Lto! :) jiihaa, suunnitelmat jostain country pubista saattavatkin siis vaihtua ihan oman alan hommiin/nannyyn! Juttelin sen counsellorin kanssa tossa hetken, ja se kyseli ihan perustietoja, ja sanoi että jossain maalla olis jotain nannyjuttuja, ja sit ihan Perthissä joku live in - nannypaikka jossain rikkaassa perheessä. Vaikka au pair - juttu ei tässä kohtaa ookkaan se ihan unelmaduuni, niin jos se on jossain rikkaassa perheessä missä saa täyden ylläpidon ja vähän massiakin vielä päälle niin totta kai otan sen, koska se pysäyttää rahan menon muutamaksi kuukaudeksi. Jos nää nannyjutut ei tuota mitään, niin on vielä se country pub - kortti jäljellä. Voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus myös sekin. Se counsellor käski mun tulla parin tunnin päästä uudestaan, koska se haluaa ehdottomasti jutella mun kanssa lisää. Jeeeee oon nyt niin positiivisella mielellä! Kunnon kestohymy liimautunut naamalle. 

Jos saan Aussijobsin kautta työn tarkoittaa se, että vietän seuraavat pari kuukautta täällä länsirannikolla. Tiia on myös seuraavat pari kuukautta töissä Sydneyssä, joten se ei ehkä kuullostakaan niin pahalta. Tää on ehkä nyt se suunnitelma x, jota en oo ikinä edes miettinyt, mutta joka kuullostaa sitä paremmalta, mitä enemmän sitä mietin. Parin tunnin päästä oon taas hieman viisaampi ja toivon, että olisin työllisestetty ensi viikon aikana. 

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on siis hyvät fiilikset. Ainoa asia, mikä on ehkä hieman mennyt alaspäin on hostellin ilmapiiri, koska tällä hetkellä se on täynnä saksalaisia. Koko tää kaupunki itseasiassa on täynnä saksalaisia. Muutama backpackeri, jotka on alottanu jutteleen mulle aloittaa ensin saksaksi ennen kuin edes kysyy mistä on kotoisin, kuten esimerkiksi eilen tyttö joka kyseli kuinka työnhaku edistyy tai tänään tyttö rautatieaseman lippuautomaatilla, joka kysyi saksaksi onko mulla vaihtaa rahaa pienempään. Ymmärrän toki, mitä ne mulle puhuu ja pystyisin vielä vastaamaankin saksaksi, mutta tekeydyn tyhmäksi ja ymmärtämättömäksi. Oon ehkä ilkeä, mutta en halua kommunikoida täällä saksaksi vaan englanniksi. Meillä on hostelli varattu tällä erää lauantaille, saa nähdä kuka liikkuu ja minne sen jälkeen. 

Ei mulla kai muuta tällä erää. Olisitte saanut kuvia, mutta koska puistodatailen ja mulla ei ole puhelimen piuhaa mukana, en saa kuvia sieltä pihalle. Kävin eilen iltapäivällä Fremantlessa, koska mua alko tympimään työnhaku niin pahasti että halusin hetkeksi muuta ajateltavaa. En mä sit kuitenkaan oikeestaan onnistunu siinä, ja kävelin vaan ympäriinsä vajaa pari tuntia ja tulin takaisin Perthiin. Fremantle oli kuitenkin kaunis kaupunki, ehkä vähän samantyylinen kun St Kilda Melbournessa. 

Lupaan päivitellä asap kun tiedän mihin mut työllistetään :) Jos joudun jonneki rural areasille, niin sit voi olla jännät paikat. Se on sit sen ajan murhe, ittehän mä oon itseni tähän ajanut :D 

<3, Laura