Mitä on tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen? Perjantaina illalla Minna toi meille tonkallisen viiniä ja istuttiin ulkona courtyardilla ja hengattiin hostellin ihmisten kanssa. Meillä on Banjo'sissa enemmän suomalaisia kun oon koko reissun aikana nähnyt yhteensä. Meillä on myös ihan törkeä määrä saksalaisia ja sit muutama italialainen ja kasa jotain aasialaisia. Istuttiin siis kaikki yhdessä läjässä ja tutustuttiin. Oli mukava ilta, kello oli yhdessä hujauksessa kaksi yöllä.
Lauantaina lähdin käymään Minnan mukana Innaloon Westfieldissä, jossa se työskentelee yhdessä kahvilassa. Ensivaikutelmalta se omistaja oli tosi mukava ja antoikin mulle työvuoron sunnuntaille :) :) olin ihan liekeissä, vaikka työ onkin lähinnä siivoomista ja tiskaamista. Se myös pyysi mua tekemään koekahvin kun kuuli että oon ollut kahvilassa töissä. Mitä siitä on, neljä vuotta... Oli pikkusen kahvikonetaidot ruosteessa ja hävetti ihan kympillä kun en oikein muistanut mitä oon tekemässä. Lopulta Minna jäi töihin, ja mä lähdin etsimään itselleni hätäkenkiä. Mulle oli aikaisemmin viikolla tullut rakko jalkapohjaan, ja olin kävellyt sitä varoen nilkka linkussa. Perjantaina ja lauantaina se sitten kipuili toden teolla ja oli hieman turvoksissa. Thongseilla kun käveli tuntui, kun joku olisi pistänyt puukolla nilkkaan, ne kun ei tue yhtään mistään. Kävinkin siis Targetista ostamassa 11audin nilkkaremmilliset sandaalit, kävelin niillä pari päivää ja kipu helpotti. Nyt olen taas palannut omiin rakkaisiin havaianaksen thongseihin ja oon happyhappy kun ei satu kävellä. Lauantaina tulin Innaloon reissun jälkeen taas keskustaan datailemaan ja skypettelin pitkät pätkät Anna-Marin kanssa :)
Jo perjantaina sovittiin suomityttöjen sekä saksalaisen Maiken kanssa, että lähdetään lauantaina testaamaan Perthin yöelämää. Istuttiin taas pitkälle iltaan hostellin pihalla ja mietittiin, mihin päin sitä pitäisi suunnata. Kriiseiltiin myös vaatteista, kellään kun ei backpackaamisen vuoksi ole kuin yksi tai kaksi mekkoa mukana ja ehkä yhdet sopivat kengät. Saatiin kuitenkin kaikki lopulta jotkut rätit niskaan ja suunnattiin junalla kohti keskustaa ja Northbridgen aluetta. Meidän oli tarkoitus mennä klubille, joka mainostaa itseään Perthin suurimpana. Matkalla huomasin, että tarvitsen käteistä rahaa, koska lompakosta löytyi vain viiden dollarin seteli. Bongasin automaatin ja lykkäsin kortin sisälle. Paha vain, se automaatti ei sitä enää takaisin antanut. Jäi rahat nostamatta ja kortti automaattiin. Kyllä ketutti, pahemman kerran. Pieni asia, joka kuitenkin tuntui valtavalta siinä vaiheessa. Melkein automaatin vieressä oli baari, johon päätettiin mennä ottamaan yhdet. Mietin, että voisi olla hyvä sulkea kortti, vaikka se onkin jossain automaatin uumenissa. Metsästin Commonwealthin asiakaspalvelun puhelinnumeron ja lähdin ulos soittamaan, koska sisällä oli kova meteli. Jätin kaikki tavarat tytöille pöytään.
Tarvittiin varmaan viisi kertaa, ennen kuin onnistuin valitsemaan kymmenistä valikoista sen oikean (meiningillä paina yksi, jos haluat tätä, paina kaksi jne...). Luurin päästä vastasi mies, joka olisi pistänyt mulle uuden kortin tilaukseen, jos mun tiedot vaan olisivat löytyneet Commonwealthilta. Jäi kortti sulkematta. Jo siinä vaiheessa veekerroin oli melkoisen korkealla ja pinna kireällä. Kaikki huipentui siihen, että poke ei päästänyt mua takaisin sisälle, koska mun henkkarit oli sisällä ja minä ulkona. Onneksi Minna oli sisällä joten soitin sille ja se kiikutti mun passin ovelle. Kun pääsin sisälle, pinna katkesi lopullisesti ja porasin pienet itkut vessassa (ensimmäiset australiassa btw). Enpä olisi ikinä uskonut, että noin pienestä asiasta tulee niin paha mieli, mutta ehkä se oli koko viikon stressit pistettynä yhteen pakettiin ja kortin katoaminen ja poken vittuilu viimeinen pisara.
Pahan mielen purkautuminen helpotti oloa tosi paljon, ja ilta jatkui hyvissä merkeissä. Lähdettiin kävelemään sinne klubille ja kun päästiin sinne, käveltiin ensimmäiseksi metallinpaljastimista läpi. Lipunmyynnistä kertoivat, että 20aud per naama. Mietittiin, että onko sen arvoista. Tekivät meille kimppadiilin, 15 audia per lärvi. Koska paikka näytti melko hiljaiselta, kysyttiin paljonko väkeä on sisällä. Poke kertoi, että paikka on melkein tyhjä ja erittäin ystävällisesti kertoi meille samantyylisen paikan, jossa käy enemmän ihmisiä ja sisäänpääsy on halvempi :D Suunnattiin siis kohti Paramountia. Päästiin sen jonoon, jossa huomatiin että sisäänpääsyyn tarvitsee kaksi eri henkkaria. Eihän meillä tietenkään moisia määriä niitä ole mukana yöelämässä, joten jäi menemättä. Mietittiin jo luovuttamista, ei baariin pääseminen voi olla näin hankalaa?! Lopulta osuttiin paikkaan nimeltä Mint, jonne maksoi "vain" 10 audia sisälle, ja pelkkä passi oli riittävä. Ensin tarkastivat henkkarit iän vuoksi, ja sen jälkeen jonotettiin kuin pienet elefantit kasvojen kuvaukseen ja passin tietojen ylösottamiseen. Huh, vihdoin sisällä! Australiassa on ilmeisesti hyvinkin tavallista identifioida jokainen baarissa olija mahdollisten tappeluiden ym. varalta. Loppuilta sujuikin sitten varsin mallikkaasti.
Sunnuntaina oli ensimmäinen työpäivä! Eka vuoro oli vain kaksi ja puoli tuntia, mutta on sekin parempi kuin ei mitään :) tiskasin ja siivosin. Tuossa kyseisessä paikassa tiskataan astiat käsin, joten se nieli jonkin verran aikaa. Mulle tuli yllätyksenä, ja melkein shokkina, että Australiassa ei huuuhdella asioita, vaan ne pistetään kuivaustelineeseen tiskipöydälle saippuavettä valuvina, ja hetken kuluttua kuivataan astiapyyhkeillä ja pistetään paikoilleen. Myös hostellissa tämä on se toivottu tapa toimia, joka paikassa astiat tulee kuivata eikä vain jättää kuivumaan. Myös siivoaminen on tosi tarkkaa torakoiden ym. vuoksi. Pikkusen lupailtiin tiistaille uutta vuoroa, toivottavasti onnistuu :) (kävin muuten sunnuntaina ensimmäistä kertaa vessassa yhtä aikaa torakan kanssa... )
Päätettiin Minnan kanssa sunnuntaina illalla, että jatketaan meidän oloa tuolla Banjo'sissa. Viimeksi kerroin, että oli vähän kummallinen olo paikasta ensin. Nyt on pakko kumota tuo kaikki. Viihdyn tuolla ihan älyttömän hyvin! Meillä on ilmastointi huoneessa ja peiton kanssa kun nukkuu on just hyvä. Kuudesta sängystä neljässä on ihmisiä, eikä kukaan metelöi huoneessa. Hostellilla saa aamuisin ilmaiseksi leipää hillolla, joka on ihan ok. Banjo'sissa on tilaa joka puolella: keittiö on kuin valtava suurtalouskeittiö ehkä kuudella hellalla ja kahdeksalla altaalla sekä valtavalla työtilalla keskellä huonetta. Kaikki tasot on terästä, joten siellä on myös puhdasta. Jääkaappitilaa on tarpeeksi valtavan kylmiön johdosta, myös kuiva-aineille on oma komeronsa. Ilmainen wifi toimii ihan tyydyttävästi. Hostellilla ei ole kuulunut meteliä kuin viikonlopun aikana, ja toisten yöunia kunnioitetaan. Vessat on puhtaat ja suihkusta tulee lämmintä vettä hyvällä vedenpaineella. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa kyseistä paikasta, voisi jopa sanoa että oon viihtynyt siellä parhaiten tähän mennessä vaikka se on kaukana kaikesta. Ainoa miinus on melkoisen suolainen hinta, 34 audia yö.
Nyt alkoi uusi viikko. Nukuin yöllä 13 tuntia, ja nyt on virkeä ja luottavainen olo. Kävin aamulla ensi töikseni pankissa tilaamassa uuden kortin, jonka pitäisi saapua perjantaina tai maanantaina. Nyt istun jälleen kerran puistodataamassa (puiston nimi on muuten Stirling Gardens) koska datailen kuitenkin mieluummin täällä kun hostellilla sisällä. Tälle päivälle ei olekaan sitten muuta ohjelmaa kun ruokakaupassa käynti, ruuan laitto (ei enää nuudeleita mulle kiitos, ainakaan pariin päivään) ja pyykin pesu. Melko tavallisia asioita siis :) Lämmintäkään ei ole kuin 30, joten voisi iltasella käydä vaikka lenkillä.
Mä todella toivon, että täällä alkaisi elo taas maistua yhtä hyvältä, kun se oli tänne tultaessa. Rupesin tänään miettimään, voisiko tämä olla jopa jotain kulttuurishokkia. AFS:llä aina saarnataan vaihtareille kulttuurishokista, joten voisi olla hyvä pysähtyä miettimään asiaa myös omalla kohdalla. Koska oikeasti rakastan tätä maata, näitä ihmisiä, kaikkien avuliaisuutta ja aurinkoa. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että en ehkä näe kaikkea sitä kauneutta tän stressin läpi. Tuntuu, että täällä tehdään asioita ihan kummallisella tavalla ja jonkin verran vertaan Australiaa ja Suomea keskenään. Kuten myös AFS:n opetus kuuluu "It's not right, it's not wrong. It's just different". Niinhän se on. En mä tänne sen takia ole tullut, että asiat on samalla lailla kun Suomessa. Oon löytänyt niin paljon hyviä asioita täältä. Nyt pitää vaan päästä sujuiksi niiden hankalampien kanssa.
Tietokoneen akku vähenee uhkaavasti. Ei kun siis työnhakuun! Sen verran tässä laskeskelin, että jos ensi viikon alkuun mennessä saisi töitä jostain, niin kannattaa lähteä täältä. Jos ei, niin sitten kituuttelen täällä sinne 19.2. asti, lennän Melbourneen ja mietin lisää. Saapi nähdä :)
Jo kerran Ausseissa olleet, mitkä on parhaita nettisivuja töiden etsintään? Neuvoja kaivataan kipeästi!
Rakkaudella, Laura
Tarvittiin varmaan viisi kertaa, ennen kuin onnistuin valitsemaan kymmenistä valikoista sen oikean (meiningillä paina yksi, jos haluat tätä, paina kaksi jne...). Luurin päästä vastasi mies, joka olisi pistänyt mulle uuden kortin tilaukseen, jos mun tiedot vaan olisivat löytyneet Commonwealthilta. Jäi kortti sulkematta. Jo siinä vaiheessa veekerroin oli melkoisen korkealla ja pinna kireällä. Kaikki huipentui siihen, että poke ei päästänyt mua takaisin sisälle, koska mun henkkarit oli sisällä ja minä ulkona. Onneksi Minna oli sisällä joten soitin sille ja se kiikutti mun passin ovelle. Kun pääsin sisälle, pinna katkesi lopullisesti ja porasin pienet itkut vessassa (ensimmäiset australiassa btw). Enpä olisi ikinä uskonut, että noin pienestä asiasta tulee niin paha mieli, mutta ehkä se oli koko viikon stressit pistettynä yhteen pakettiin ja kortin katoaminen ja poken vittuilu viimeinen pisara.
Pahan mielen purkautuminen helpotti oloa tosi paljon, ja ilta jatkui hyvissä merkeissä. Lähdettiin kävelemään sinne klubille ja kun päästiin sinne, käveltiin ensimmäiseksi metallinpaljastimista läpi. Lipunmyynnistä kertoivat, että 20aud per naama. Mietittiin, että onko sen arvoista. Tekivät meille kimppadiilin, 15 audia per lärvi. Koska paikka näytti melko hiljaiselta, kysyttiin paljonko väkeä on sisällä. Poke kertoi, että paikka on melkein tyhjä ja erittäin ystävällisesti kertoi meille samantyylisen paikan, jossa käy enemmän ihmisiä ja sisäänpääsy on halvempi :D Suunnattiin siis kohti Paramountia. Päästiin sen jonoon, jossa huomatiin että sisäänpääsyyn tarvitsee kaksi eri henkkaria. Eihän meillä tietenkään moisia määriä niitä ole mukana yöelämässä, joten jäi menemättä. Mietittiin jo luovuttamista, ei baariin pääseminen voi olla näin hankalaa?! Lopulta osuttiin paikkaan nimeltä Mint, jonne maksoi "vain" 10 audia sisälle, ja pelkkä passi oli riittävä. Ensin tarkastivat henkkarit iän vuoksi, ja sen jälkeen jonotettiin kuin pienet elefantit kasvojen kuvaukseen ja passin tietojen ylösottamiseen. Huh, vihdoin sisällä! Australiassa on ilmeisesti hyvinkin tavallista identifioida jokainen baarissa olija mahdollisten tappeluiden ym. varalta. Loppuilta sujuikin sitten varsin mallikkaasti.
Sunnuntaina oli ensimmäinen työpäivä! Eka vuoro oli vain kaksi ja puoli tuntia, mutta on sekin parempi kuin ei mitään :) tiskasin ja siivosin. Tuossa kyseisessä paikassa tiskataan astiat käsin, joten se nieli jonkin verran aikaa. Mulle tuli yllätyksenä, ja melkein shokkina, että Australiassa ei huuuhdella asioita, vaan ne pistetään kuivaustelineeseen tiskipöydälle saippuavettä valuvina, ja hetken kuluttua kuivataan astiapyyhkeillä ja pistetään paikoilleen. Myös hostellissa tämä on se toivottu tapa toimia, joka paikassa astiat tulee kuivata eikä vain jättää kuivumaan. Myös siivoaminen on tosi tarkkaa torakoiden ym. vuoksi. Pikkusen lupailtiin tiistaille uutta vuoroa, toivottavasti onnistuu :) (kävin muuten sunnuntaina ensimmäistä kertaa vessassa yhtä aikaa torakan kanssa... )
Päätettiin Minnan kanssa sunnuntaina illalla, että jatketaan meidän oloa tuolla Banjo'sissa. Viimeksi kerroin, että oli vähän kummallinen olo paikasta ensin. Nyt on pakko kumota tuo kaikki. Viihdyn tuolla ihan älyttömän hyvin! Meillä on ilmastointi huoneessa ja peiton kanssa kun nukkuu on just hyvä. Kuudesta sängystä neljässä on ihmisiä, eikä kukaan metelöi huoneessa. Hostellilla saa aamuisin ilmaiseksi leipää hillolla, joka on ihan ok. Banjo'sissa on tilaa joka puolella: keittiö on kuin valtava suurtalouskeittiö ehkä kuudella hellalla ja kahdeksalla altaalla sekä valtavalla työtilalla keskellä huonetta. Kaikki tasot on terästä, joten siellä on myös puhdasta. Jääkaappitilaa on tarpeeksi valtavan kylmiön johdosta, myös kuiva-aineille on oma komeronsa. Ilmainen wifi toimii ihan tyydyttävästi. Hostellilla ei ole kuulunut meteliä kuin viikonlopun aikana, ja toisten yöunia kunnioitetaan. Vessat on puhtaat ja suihkusta tulee lämmintä vettä hyvällä vedenpaineella. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa kyseistä paikasta, voisi jopa sanoa että oon viihtynyt siellä parhaiten tähän mennessä vaikka se on kaukana kaikesta. Ainoa miinus on melkoisen suolainen hinta, 34 audia yö.
Nyt alkoi uusi viikko. Nukuin yöllä 13 tuntia, ja nyt on virkeä ja luottavainen olo. Kävin aamulla ensi töikseni pankissa tilaamassa uuden kortin, jonka pitäisi saapua perjantaina tai maanantaina. Nyt istun jälleen kerran puistodataamassa (puiston nimi on muuten Stirling Gardens) koska datailen kuitenkin mieluummin täällä kun hostellilla sisällä. Tälle päivälle ei olekaan sitten muuta ohjelmaa kun ruokakaupassa käynti, ruuan laitto (ei enää nuudeleita mulle kiitos, ainakaan pariin päivään) ja pyykin pesu. Melko tavallisia asioita siis :) Lämmintäkään ei ole kuin 30, joten voisi iltasella käydä vaikka lenkillä.
Mä todella toivon, että täällä alkaisi elo taas maistua yhtä hyvältä, kun se oli tänne tultaessa. Rupesin tänään miettimään, voisiko tämä olla jopa jotain kulttuurishokkia. AFS:llä aina saarnataan vaihtareille kulttuurishokista, joten voisi olla hyvä pysähtyä miettimään asiaa myös omalla kohdalla. Koska oikeasti rakastan tätä maata, näitä ihmisiä, kaikkien avuliaisuutta ja aurinkoa. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että en ehkä näe kaikkea sitä kauneutta tän stressin läpi. Tuntuu, että täällä tehdään asioita ihan kummallisella tavalla ja jonkin verran vertaan Australiaa ja Suomea keskenään. Kuten myös AFS:n opetus kuuluu "It's not right, it's not wrong. It's just different". Niinhän se on. En mä tänne sen takia ole tullut, että asiat on samalla lailla kun Suomessa. Oon löytänyt niin paljon hyviä asioita täältä. Nyt pitää vaan päästä sujuiksi niiden hankalampien kanssa.
Tietokoneen akku vähenee uhkaavasti. Ei kun siis työnhakuun! Sen verran tässä laskeskelin, että jos ensi viikon alkuun mennessä saisi töitä jostain, niin kannattaa lähteä täältä. Jos ei, niin sitten kituuttelen täällä sinne 19.2. asti, lennän Melbourneen ja mietin lisää. Saapi nähdä :)
Jo kerran Ausseissa olleet, mitkä on parhaita nettisivuja töiden etsintään? Neuvoja kaivataan kipeästi!
Rakkaudella, Laura
Tsemppiä työnhakuun! :)
VastaaPoistaT. Jarna
P.S. Kovasti koitan opetella valuutan arvoa, että osaisin paremmin lukea sun tekstejä.. Hankalaa! :D