Päivät 2-4: Kalbarri - Exmouth

Päivä 2: Aamulla startattiin aikaisin aamulla ranchilta, ja otettiin suunnaksi Kalbarri national park. Oli edelleen kylmä, ja kerroksia sai vetää päälle ihan huolella. Onneksi heti aamuksi oli ohjelmaa, luvassa oli absailing! En tiedä, mitä absailing on suomeksi, mutta seuraava kuva kertonee mitä se on:

Minä oon tuo oikeanpuoleinen

Tultiin siis 25m korkeaa seinämää alas köyden varassa. Mulle ei oo oikein koskaan selvinny, että kärsinkö korkeanpaikan kammosta vaiko en, mutta ilmeisesti kärsin. Olin viimeinen joka tuli alas, ja jäädyin ihan täysin siihen kallion reunalle. Onneksi se varmistaja siellä ylhäällä oli tosi mukava ja yritti keskustelulla kääntää huomioo muihin juttuihin, mutta vaikka kuinka yritin sille jutella (se yritti opetella, kuinka sanoa ”bottom” suomeksi, hilarious) niin en pystynyt aattelemaan muuta kun että mun alapuolella on 25 metrin suora pudotus. Jaiks! Asiaahan ei sitten yhtään auttanut se, että en uskaltanut löysätä köyttä itse (kun köyttä puristaa, pysyy paikallaan ja kun päästää köyttä löysemmäksi, liikkuu eteenpäin) niin olin jumissa paikallani joka aiheutti vielä enemmän paniikkia :D Killuin siellä sitten köyden varassa ilmassa. Hintaan kuului kaksi yritystä ja seuraava meni jo onneksi hieman nopeammin ja mallikkaammin. Huh. Eipähän palellut enää kun pieni tuskanhiki valui pitkin niskaa.

Madeleinen kanssa tullaan alas, hitaasti mutta varmasti

Ja sit molemmat feilattiin ja killutaan jumissa ilmassa :D

Team absailing! Vasemmalta: absailing - dude ja varmistaja, Amalie, Madeleine, Debi, Ida, Luke, Brida ja minä

Päivän ohjelmaan kuului myös Murchison Gorge, The Loop sekä Nature's window. Murchison Gorgessa sai jo vähän väistellä irtokiviä, mutta se oli helppo nakki tuleviin vastaaviin verrattuna. The Loop sekä Nature's window olivat hienoja, ainoa vaan että kun samaa kiveä töllistelee 20 muuta ihmistä niin jotenkin tulee vähän hassu olo. Jotta kivestä sai kuvan, piti siihen jonottaa. Istuskelin sitten rotkon laidalla ja tuijottelin ympärilleni. Paljon parempi vaihtoehto. Tässä kohtaa ei oltu vielä ihmisten kanssa kovinkaan tuttuja, joten kaikki seisoskeli yksin hiljaa. Pascalia odotettiin jälleen kerran, kun se juuttui kuvailemaan kiviä.

The Murchison Gorge

The way up! Ei ole polkuja ei

The Loop

Kuvan saa klikattua isommaksi

Reppu ei todellakaan ollut enää valkoinen Broomessa

Nature's window

Kalbarrin jälkeen mentiin ranchille syömään lounas ja istahdettiin bussiin. Päivään kuului ajoa ehkä viitisen tuntia. Illan päämääränä oli Monkey Mia, ja matkan varrella pysähdyttiin vielä Shell Beachille sekä kuumaan lähteeseen uimaan. Matkalla kuumaan lähteeseen Luke pysäytti meidät vielä random lahden kohdalle kuvaamaan auringonlaskua. Olo oli kuin japanilaisella turistilla, kun me purkauduttiin bussista ottamaan kuvia, ja noustiin 10 minuutin päästä takaisin bussiin ja jatkettiin matkaa. Kuuma lähde oli vähän kuin palju, mutta vesi lämpenee itsestään. Meidän piti saada dinneri tarjoiltuna heti kuuman lähteen jälkeen, mutta Luke ei yllättäen löytänyt yhtä ainoaa lamppua eikä sitä kiinnostanut kokkailla pelkästään taskulampun valossa (mikä toimii erittäin hyvin, been there done that! :D). Ajeltiin sitten hirveää kyytiä Monkey Miaan ja meinattiin teilata lehmä tiellä. Dinneri tulille resortissa, ja lopputuloksena piffiä, kanaa ja ranskalaisia. Illalla pimeän tullen käytiin vielä kävelemässä biitsillä ja bongattiin ensimmäiset delfiinit <3

Shell beach - sananmukaisesti ranta koostuu simpukoista

Group miinus kaksi poikaa :)

Random auringonlasku

Päivä 3: Monkey Mia on tunnettu delfiinikohde, ja mun mielestä ei lähellekään hypetyksensä arvoinen. Monkey Mia Dolphin resortin rantaan tulee joka aamu delfiinejä, joita sitten yleisö saa ruokkia. Tämän kuultuani aattelin että jes, villidelfiinien ruokintaa. Kuinka siistiä! Totuushan on sitten aivan toinen: delfiinejä tulee päivästä riippuen max 8, meidän päivänä niitä taisi olla neljä tai viisi. Ruokinta-ajat riippuvat täysin delfiineistä itsestään, joten siellä tarvitsee olla kyttäämässä aamulla kahdeksan aikaan, ruokinta tapahtuu yleensä ennen puolta kymmentä. Ruokintaa on näin sesongin ulkopuolellakin seuraamassa noin 150 ihmistä. 150!! Mun kiiltokuvamainen kuva villidelfiinien ruokkimisesta nuupahti saman tien. Ruokintaa organisoivat vapaaehtoiset, ja he valitsevat yleisön joukosta muutaman onnekkaan pudottamaan kalan delfiinin suuhun. En jaksanut edes kärkkyä ruokintamahdollisuuksia (eli seisoa tuntitolkulla kylmässä rantavedessä), vaan seurailin tapahtumia Bridan kanssa kauempaa laiturilta. Onneksi me saatiin jotain ekstraa – eräs merikilpikonna järjesti meille laiturin edessä oman shownsa, samaten kuin pelikaanit rannalla.

Ensimmäinen auringonnousu, jonka oon katsonut alusta loppuun. Aamun ensisäteet joskus ihan liian aikaisin

Pelikaani työn touhussa

Merikilpikonna viihdytti meitä

Siellä ne ui, ja miljoona muutakin töllistelee niitä samoja delfiinejä

Ihmislauma koko komeudessaan

Koska on talvi, niin Monkey Miassa on myös vilpoiset oltavat. Biitsillä makoilu ei siis ollut vaihtoehto, joten lähdettiin ajelemaan reilusti ennen lounasaikaa. Aamun aikainen herätys ennen auringonnousua (eli noin klo 5) verotti, ja osa päivän suhteellisen pitkästä ajomatkasta sujui nukkuen. Matkalla pysähdyttiin lounaalle tienvarren lepopaikalle, sekä iltapäivällä katsomaan Stromatolites.

Stromatolites on veden alla eläviä kiviä, jotka ikään kuin hengittämällä (??) vapauttavat happea vedestä. Vesi siis kuplii, ja happea vapautuu näistä kuplista. On sanottu, että nämä stromatolitesit ovat edesauttaneet elämän syntymistä maapallolla. Mulle ne kuitenkin olivat vain kiviä uskomattoman kirkkaan meren pohjassa. Luke kertoi, että osa ryhmistä käy vain kääntymässä stromatoliteilla, mutta jos ryhmässä on yksikin biologiasta kiinnostunut ihminen, aikaa vierähtää usein tovi jos toinenkin. Sen verran erikoisia nuo veijarit ovat. Kaunista oli kuitenkin, sitä ei käy kieltäminen.

Stromatolites

Noi punaset, meren pinnan yläpuolella olevat kivet ovat kuolleita stromatoliteja, eli ne eivät enää tuota happea

Jos ei muuta, niin ainakin vesi oli kirkasta

Illalla saavuttiin pimeän tullen Coral Baylle. Saatiin Idan ja Pascalin kanssa joku pieni randomhuone, jossa oli joku vieras poika meidän lisäksemme. Huoneessa haisi ihan uskomattoman pahalle. Coral Bay on jo lähemmäs 1000km pohjoisempana kuin Perth, joten ilma oli jo huomattavasti lämpimämpää. Ikinä meille ei selvinnyt, mikä tuon hajun aiheutti, mutta epäilyt osuivat märkään pyyhemyttyyn, joka oli epämääräisessä kasassa kokolattiamatolla. Päätettiin, että ei olla huoneessa yhtään pidempään, kuin on pakko.

Iltaruuaksi kokkailtiin burgereita, ja mä vuodatin kyyneleitä sipuleita paistaessani. Ruuan jälkeen tuhottiin Idan kanssa muutama lasillinen goonia, ja lähdettiin pienellä porukalla vielä iltakävelylle. Coral Bay on pieni, yksityisomisteinen kylä. Asuntoa sieltä ei voi ostaa eikä vuokrata, vaan paikka on täysin lomakylä hostelleineen, resorteineen ja caravan parkeineen. Siellä on muutama general store, yksi leipomo, muutama ravintola, muutama gift shop, huoltoasema sekä erilaisia sukellus- ja snorklaustoureja järjestäviä matkatoimistoja. Vaikka siellä ei juuri mitään ollutkaan, tykkäsin paikasta tosi paljon. Iltakävelyllä mentiin biitsille katselemaan tähtiä ja tähdenlentoja, erityisesti Debi oli tosi hyvä bongailemaan niitä. Luke tosin onnistui tehokkaasti murskaamaan meidän satumaiset illuusiot tähdenlennoista väittämällä niitä avaruusromuiksi. Saahan sitä aina vähän satuihin uskoa eikä kaiken tarvitse olla niin järjellä selitettävää??

Päivä 4: Päivä 4 oli ensimmäinen päivä, jota ei vietetty kokonaan autossa istuen. Illan päämäärä oli Exmouth, joka oli vain 150km päässä, joten meillä oli koko päivä aikaa omille aktiviteeteille. Suurin osa meidän porukasta lähti kokeilemaan AquaRushia (ensin pompitaan pikaveneellä aaltojen päällä ja sen jälkeen snorklataan tunti Ningaloo Reefillä (250km pituinen koralliriutta Coral Bayn ja Exmouthin välissä), mutta aattelin että siinä tulee vain huono olo, joten jätin välistä. Raahattiin Idan kanssa luumme biitsille joskus aamuysin jälkeen, ja voi sitä ihanuutta kun tarkeni bikinit päällä! Coral Bayn ranta on uskomattoman kaunis, matala ja kirkasvetinen. Vesi oli aika kylmää, joten uimaan asti ei uskallettu vaan ainoastaan kahlailtiin rantavedessä. Lojuttiin biitsillä iltapäiväkahteen, ja sitten jatkettiin lojumista vanin vieressä koska ei tiedetty koska jatketaan matkaa. Lopulta neljän aikaan startattiin, kun viimeisetkin aktiviteeteissä olleet kotiutuivat.

Coral Bayn beach

Tyhjää, ja supermatala ranta kirkkaine vesineen

Ei noin kirkasta vettä ole olemassa??

Wihiii!

Coral Bay

Luke on aika hyvä pakkaamaan

Auringonlasku Exmouthissa

Mistä saa sen parhaimman kuvan??? 

Kauniin väristä

Exmouthin hostelli. Tais meillä olla kivaa?

Lamb chops

Matka Coral Baysta Exmouthiin tuntui yllättävän pitkältä, vaikka meidän tourin mittakaavalla Exmouth oli aivan nurkan takana. Matkan tekoa haittasi se, että mulla tuli ihan jäätävä vessahätä melkein heti Coral Bayn jälkeen, eikä matkan varrella ollut vessoja. Onneksi muidenkin piti päästä vessaan, joten Luke suostui pysäyttämään bush wee'tä varten. Ainoa vaan, että ei minkäänlaista näkösuojaa ollut missään, joten siellä sitten kyykittiin keskellä peltoa. Tuli myös omakohtaisesti todettua, että Australiassa kasvaa puskassa jotain, joka pistää tosi ikävästi. Sääret oli ihan tulessa, kun päästiin takaisin bussiin, kaikilla.

Exmouthissa hyökättiin ensimmäisenä bottle shoppiin, kerta kaksi yötä paikalla oltaisiin ja bottle shop oli aivan kulman takana. Buukattiin myös whale shark tour seuraavalle päivälle! Iltaruuaksi Luke kokkaili lamb chops, sausages and mashed potatoes. Ainakin jollain mittapuulla perinteistä australiasta barbie – ruokaa. Illalla istuskeltiin courty yardilla ja juotiin mitä ikinä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mä hyydyin jo kymmenen aikaan, tosin ehkä ihan hyväkin koska seuraava päivä ei ollut siitä iiseimmästä päästä.

...to be continued.

Nyt mua katsotaan niin pahasti Domessa, että paree lopettaa tämän kertainen tähän. Mitenniin, eikö yhden chain hinnalla saakaan datailla tuntitolkulla ilmaisella, nopealla ja rajattomalla netillä? No, ainakin tiedän nyt missä Perthissä on hyvä netti lämpimässä paikassa!