Takaisin sivistyksen parissa

Radiohiljaisuus on päättynyt. Tällä hetkellä olen Broomessa, ja lento takaisin Perthiin lähtee reilun kolmen tunnin kuluttua. Datailen tällä hetkellä hostellissa maailman kalleimmalla netillä, mutta vieroitusoireet tietokoneettomuudesta kasvoivat liian suuriksi 12 päivän jälkeen. Matkan varrella oltiin monta päivää ilman sähköä ja kenttää, ja omaan älypuhelimeen kiinni kasvaneena ilman yhteyksiä oleminen oli yllättävän hankalaa, ilman tietokonetta kyllä selvisi hyvin. 

Anyways, koska kuvia mulla on reissusta noin 600 12 päivän ajalta, pätkin reissun suosiolla pienemmiksi teksteiksi. Wifejä on tulevan viikon aikana aika heikosti saatavilla, mutta naputtelen tekstejä valmiiksi wordillä ja pistän blogiin aina kuin mahdollista. Halusin vain kertoa teille, että blogi ei suinkaan ole kuollut, on vain pitänyt kiirettä ja yhteydet ovat huonot. Musta on ihanaa päästä kertomaan, mitä kaikkea koettiin matkan varrella. Osaa olen jo hehkuttanut facebookissa, mutta tänne tulee sitten tarkempaa hehkutusta. Osa myös tietää, että kaikki ei mennyt ihan putkeen reissun aikana - sain elämäni ensimmäisen aivotärähdyksen. Kaikki on kuitenkin hyvin, kerron lisää tulevissa teksteissä. Mitään en kuitenkaan reissusta vaihtaisi, en kipua enkä paniikkia avomerellä kun en uskaltanutkaan laittaa päätä veden alle. Kaikki muu oli niin hienoa, että ne kevyesti peittoavat ne muutamat negatiiviset kokemukset. Ja meidän ryhmä oli huippu, sain uusia kavereita joita on jo nyt ikävä. Meidän bussi oli jo parhaat päivänsä nähnyt 13 hengen van, mutta tunnelmaa ei matkasta puuttunut.

4000km, 40 tuntia bussissa istumista, 12 päivää. Myöhemmin lisää!