Päivä 5: Whale sharks!

Päivä 5: Whale sharkit! Puhun nyt whale sharkeista, koska en tiedä mitä ne ovat suomeksi. Ne ovat haita, jotka kuitenkin syövät planktonia sekä muutenkin ovat enemmän valaan tapaisia. Whale shark siis  näin loogisesti nimettynä. Pituutta näillä veijareilla on 5-10 metriä, ja oltiin kaikilta kuultu aikaisemmin että uiminen whale sharkien kanssa on ollut elämän kohokohtia. Odotukset olivat siis korkealla meillä kaikilla.

Tämmöisestä elukasta on siis kyse

Tour starttasi aamuseitsemältä. Swimming with whale sharks on kallista touhua osittain siksi, että kaikki whale sharkit ovat villejä ja ne pitää spotata merestä joka aamu erikseen. Niillä ei siis ole mitään eksaktia paikkaa, mihin ne tulisivat joka päivä, vaan tourille osallistuvat kuskataan pienillä paateilla avomerelle, jossa sitten pääsee snorklaamaan ja uimaan niiden kanssa. Meren yllä lentelee muutama pieni lentokone, jotka niitä whale sharkeja meille spottaa valmiiksi. Tällä kertaa meidän piti lähteä etelään kohti Coral Bayta, istuttiin varmaan puolisentoista tuntia veneessä ennen kuin oltiin whale sharkien luona.

Virkeänä aamutuulessa

Mä tulen merisairaaksi tosi helposti. En ole myöskään koskaan snorklannut ennen eikä mun uimataitokaan ole kovin hyvä. Senpä takia olen tässä moneen otteeseen miettinyt minkä helvetin takia lähdin sinne tourille :D kai se ajatus 10-metrisen kalan (kyllä, suurin kala joka elää merissä) kanssa uimisesta tuntui vain niin kutkuttavalta, että se piti päästä kokeilemaan. Matkapahoinvointilääkkeet toimi onneksi hyvin, joten pahimmilta pahoinvoinneilta vältyttiin. Olo ei mitenkään supermukava veneessä ollut missään kohtaa, mutta reilun tunnin jälkeen olin varma että ei tule oksupoksu, joten yritin vain karistaa mielestäni sen tosiasian, että vene keinui puolelta toiselle kuin viikinkilaiva huvipuistossa konsanaan.

Ennen ensimmäistä whale shark – snorklausta tehtiin testisnorklaus, jolla varmistettiin että kaikkien varusteet toimivat kuten pitääkin. Märkäpuvuista en aio edes avautua täällä (ne olivat niin isot että ei niistä mitään hyötyä ollut kun vesi meni puvun sisään), mutta räpylät sekä snorkkeli olivat hyvät. Kun tuli käsky mennä veteen, niin ei saanut jäädä aikailemaan vaan piti suoraan hypätä veneen perästä. Meikälle iski pikku paniikki kun tajusin että olen avomeressä ilman mitään joka pitäis mut pinnalla, ja mun pitäis painaa pää veden pinnan alapuolelle ja uida ihan hemmetinmoista vauhtia muiden perässä. Siellä sitten avuttomana heiluttelin apua, ja onneks meidän ihana ranskalaisvetäjä (backpackeri kanssa) pakotti mut vedenpinnan alapuolelle ja antoi muutenkin vinkkejä. Paniikki helpotti heti, kun tajusin että en mä mihinkään uppoa vaikka vain kelluisin paikallani. Vielä kun uskalsin pistää pääni veden pinnan alapuolelle ja hengittää snorkkelin läpi, oli melkoisen voittajaolo.

Ekat whale sharkit kun spotattiin, oli aika jännää! Ekalla kierroksella en edes nähnyt kyseistä otusta, vaikka päätäni kääntelin puolelta toiselle. Tokalla kerralla onnisti, ja pääsin pitkät pätkät uimaan sen vieressä, kunnes joku kiilasi suoraan mun eteeni ja jäin auttamattomasti ryhmästä jälkeen. Kolmannella kerralla onnistuin myös spottaamaan whale sharkin, mutta aloin oleen ihan poikki siitä että yritän pysyä muiden perässä. Hengitystekniikka oli myöskin tosi hakusessa snorkkelin kanssa ja musta vaan tuntui että haukoin henkeä. Whale sharkeja spottailtiin pitkälle puoleen päivään, mutta olin niin poikki että en mennyt enää jokaisella kerralla veteen, mikä näin jälkikäteen harmittaa.

Hengailua paatissa

Mutta onneksi päivään mahtui muutakin kun whale sharkien epätoivosta spottailua. Nähtiin villejä delfiinejä, manta rayta sekä valaita. Tehtiin myös viimeiseksi iltapäivällä vajaan puolen tunnin snorklaus koralliriutalla ja siitä tykkäsin ihan älyttömästi! Ei oltu kovin syvällä, joten näin meren pohjan ja se helpotti oloa kummasti. Näkyvyys oli myös hyvä, eikä vain sumeanharmaa kuten avomerellä. Korallit oli värikkäitä, ja kaloja oli satoja erilaisia ja eri värisiä. Yritin löytää Nemon, mutta löysin vaan Nemon kavereita. Snorklaus oli helppoa, ei tarvinnut kun kellua ja vähän potkia räpylöillä eteenpäin. Ainoa miinuspuoli oli, että vesi oli riutalla jäätävän kylmää, toisin kuin avomerellä jossa se oli hyvinkin lämmintä. Märkäpuvusta huolimatta olin aivan jäässä parinkymmenen minuutin päästä, joten ei kun laivan kannelle lämmittelemään. Takaisin oltiin neljän aikaan, väsyneinä mutta iloisina.

Suihkun kautta dinnerille, jota Luke hartaudella tuntitolkulla kokkaili. Ilta oli erittäin hauska, juotiin pienet sievät ja istuttiin hostellin pihassa pikkutunneille ja tehtiin uusia kavereita. Pelailtiin myös korttia sekä erilaisia juomapelejä. Hauskaa oli. Paitsi seuraavana aamuna, jolloin lähtö oli 6am sharp.

Tämmönen otus vietti iltaa meidän kanssa