Surfers Paradise in Gold Coast

Noosasta mun piti hypätä aamulla kymmeneltä bussiin kohti Surfers Paradisea mutta Premier jatkoi tutuksi tullutta linjaansa olla AINA myöhässä, joten lähtemään päästiin muikeat kolme tuntia myöhässä. Ei muuta kun randomreissaajat katsomaan rinkan perään ja hakemaan jostain kahvia ja muuta evästä. Colesilta mukaan tarttui perus jatz - keksit, choc chip myslipatukat ja päärynät (Jatz - keksit hiukan tuli korvista ulos kolmen viikon jälkeen mutta ne vaan oli niin helppoja) ja ihanasta randomkahvilasta ehkä pahin jääkahvi ikinä. Tunnin torkut bussipysäkin penkillä ja suunta kohti etelää ja Surfers Paradisea. Surfers Paradise meinasi melkein jäädä välistä, koska mulla ei ollut majoitusta sinne varattuna ollenkaan ja kaksi päivää aikaisemmin koko paikka oli täyteen buukattu. Noosassa sitten paniikissa rannalla rupesin soittelemaan hostelleja läpi ja Backpackers in Paradisessa oli juuri tullut peruutus, joten sain sängyn 14 hengen dormista. Jes. Samalla sitten soitin läpi Byron Baynkin, joka oli ihan yhtä varattu ja buukkasin sängyn itselleni ylikalliista Nomadsista. Siitä lisää myöhemmin. Brisbanen päätin skipata, syytä en tiedä. Ei vain huvittanut :D

Surfers Paradisesta mulle oli kerrottu, että siellä voi lähinnä maata biitsillä, shoppailla ja juhlia. No tämähän sopii! Surfers Paradise on Gold Coastin keskus, ja muistuttaa mun mielestä enemmän jotain Miamia kuin Australiaa. Jotenkin epäaito ja kiiltokuvamainen, kaukana aidosta Australiasta. Surfers Paradise on PIENI, tuttuja näkee joka paikassa ja koko ajan. Anyways, kahden Noosassa levätyn päivän jälkeen olo oli energinen ja taas oli fiilis että olisi kiva tehdä uusia kavereita. Eipä kun tuumasta toimeen! Facebook auttoi mua tässä(kin) asiassa, ja pistin muutamaankin ryhmään kyselyä haluaisiko joku lähteä drinksuille illalla. Myöhemmin iltapäivällä Nadine vastasi mulle, että hän on lähdössä Wollongongin kavereidensa kanssa ulos ja seuraan saisi liittyä. Mietin hiljaa mielessäni että a) nuori saksalaistyttö ja b) iso porukka joka tuntee toisensa jo etukäteen, mitäköhän siitä tulee. Päätin kuitenkin tarttua tarjoukseen ja onneksi tartuin! Totuushan on se, että musta ja Nadinesta tuli loppujen lopuksi hyvät kaverit, ja Nadine tunsi näistä viidestä muusta vain yhden, eikä kaikki edes ollut saksalaisia. Nadinen kanssa facebookissa sovittiin tapaamispaikka ja -aika, mä tsekkasin itseni sisälle hostellille, kävin kaupassa, syömässä ja laittauduin. Hostellikaan ei näyttänyt yhtään pahalta mutta olin silti tyytyväinen että mulla oli tiedossa varmat bileet.

Ja iltahan oli blast. Nadinen viisi kaveria oli kaikki poikia, juotiin goonia suoraan goon bagista ja pelattiin sekä 21'a että beer pongia. Opeteltiin sanomaan hölökynkölökyn, jonka saksankielinen kirjoitusasu on Halligen Galligen. Pyörittiin ympäri cityä ja mun taisi varpaaseenkin vähän sattua. Tanssittiin Melbasissa ja väisteltiin uni studenteja (Surfersissa oli Uni gamesit, totuus ei tosin ole ihan noin viaton kun nettisivulla mainitaan - lopputulos on about vappu potenssiin sata). Oli tosi kivaa ja musta ja Nadinesta tuli kaverit. Torstai-iltaisin Surfersissa on aina ladies night, joten sisäänpääsyt oli ilmaiset jne. Hostellille kömmin takaisin ihan liian myöhään.

Surfers Paradise. Ensimmäinen iso kaupunki AIKOIHIN. Olin ihan että wow

Aussipoika Nick astui mun varpaalle beer pongia pelatessa. Kun väänsin melkein itkua kivun takia, se käveli puolet illasta ilman kenkiä sukkasilleen pelkästä sympatiasta. Tämä on se syy miksi tykkäisin käyttää "ulkoillessa" umpikenkiä... En kävellyt kunnolla muutamaan päivään, mutta tekevälle sattuu, eiks nii?

Perjantaina heräilin auringonpaisteeseen ja aattelin lähteä biitsille. Keli kuitenkin petti mut, ja rannalla oli tosi kylmä tuuli joten ei siitä itsensä grillaamisesta mitään tullut. Kiertelin kauppoja ja mukaan tarttui pari toppia ja Roxyn biksut aahh. Niin paljon kuljen bikineissä ympäriinsä joten ajattelin että ehkä olen yhdet kunnolliset ansainnut ;) menin hostellille takaisin jo aika aikaisin ja sun deckille paistoi aurinko oikein mukavasti ja lämpöisesti, joten jatkoin auringonottamista sitten hostellilla. Nadinenkin näin nopeasti päivällä ja sovittiin, että lähdetään illalla uudestaan ulos, kerta perjantai ja kaikkea.
Nadine tuli ehkä joskus kahdeksan aikaan meidän hostellille ja hetki siinä sitten arvottiin että mitä ja missä - kumpikaan meistä kun ei kaupunkia tuntenut. Suunta kohti keskustaa ja ilta sitten palloiltiin siellä sun täällä: biitsillä, ja eri baareissakin hypättiin ilmaisten sisäänpääsyjen turvin. Tehtiin uusia kavereita. Avenuessa tanssittiin pilkkuun asti ja kömmittiin Nadinen kanssa molemmat mun hostellin sänkyyn koska se ei päässyt enää kotiin bussilla. Porukka hieman aamulla huoneessa ihmetteli että mitä ihmettä....

Mä jostain ihmeen kumman syystä tykkään Surfersin Main Beachista

Lauantaiaamuna tsekkasin itseni pihalle yhdeksän aikaan, muutaman tunnin yöunien jälkeen jälleen kerran, ja jätettiin mun tavarat luggage storageen ja suunnattiin rannalle koska oli aivan selkeästi biitsikeli! Haettiin frozen yoghurtit ja maattiin koko päivä rannalla. Käytiin uimassakin, vaikka vesi oli kylmää. Bussi Byron Bayhin lähti puoli neljä, ja hieman ennen kahta lähdettiin takaisin mun hostellille, mun oli tarkoitus keittää vielä ah-niin-makoisat pikanuudelit ennen lähtöä lounaaksi. Mutta kappas, kun pääsin luggage storageen mun tavaroiden kohdalla oli mun käsilaukun kokoinen mentävä aukko. Apua! Paniikkietsintä, ei löydy mistään! Respan kanssa etsitään, tuloksetta. Pääsee itku. Paniikissa mietin, mitä laukussa oli, mutta onneksi ei mitään aivan korvaamatonta tai tosi kallista. Aamulla oli jotenkin outo fiilis ja jätin tietokoneen respaan, onneksi. Muuten tätä ei enää olisi. Hostellin henkilökunta ei ollut kovin kiinnostunut mun laukkuasiasta sen jälkeen kun kerroin, että siellä ei ollut mitään oikeasti arvokasta, antoi kuitenkin puhelimen laturia lainaksi. Tietenkin mun molemmat puhelimen laturit olivat samassa paikassa, yhdessä tietokoneen laturin kanssa. Bummer. Eipä sitten auttanut muu kun lähteä väsy- ja harmitusitkua niellen kohti bussiasemaa. Nadinen kanssa halattiin ja sovittiin että nähdään pian uudestaan. Onneksi Surfersissa bussi oli ajoissa, ja pääsin kohti Byron Bayta.