Talvi kesällä

Olen tässä viime päivinä kokenut jonkinmoista katkeruutta sen suhteen, että Suomessa on kesä ja mä en olekaan siellä. Ensimmäinen kesä, jota en Suomessa vietä. Vuodenajathan menevät Australiassa ja Suomessa päinvastoin, ja meillä alkaa ensi viikolla virallinen talvi. Menossa on myös vuoden pimein aika, jolloin aurinko nousee aamulla noin klo seitsemän, ja laskee iltaisin jo viiden jälkeen. Sinänsä pimeä vuodenaika ei saa samanlaista merkitystä kuin Suomessa, koska sitä auringonpaistetta (hyvinä päivinä) mahtuu päiväohjelmaan kuitenkin sen kymmenen tuntia. Tänne tullessani aurinko laski iltaisin vasta lähempänä seitsemää, joten kello viiden pimeys tuntuu pimeältä ja vie illasta energistä aikaa. Onneksi mun ei ikinä tarvitse herätä ennen seitsemää, joten aamun pimeät ei juuri haittaa. Haikeina kuuntelen perheen ja kavereiden kommentteja siitä, kuinka illalla vielä kymmeneltä on valoisaa. Mulle kesä tarkoittaa valoisia kesäöitä, eikä mua haittaa ollenkaan aamuisin herätä puoli neljä siihen että aurinko paistaa suoraan silmiin. Sitä varten on keksitty pimennysverhot.

Suomessa on kuulemma myös lämmin. Toki on täälläkin, mutta syksyisen lämmintä. Saanan kanssa aina hehkutellaan, kun tulee päiviä, jolloin tarkenee pelkkä toppi ja farkut päällä. Viimeisen kuukauden ajalle riittää hyvin yhden käden sormet laskemaan näitä päiviä. Kenenkään, etenkin etelään suuntaavien, ei kannata enää harhaluuloissaan ajatella että "Australiassa on aina lämmin". Toki muutama postaus takaperin esittelin kuvaa, joka kertoi päivälämpötilojen olevan 20 asteessa. Silti päälle tarvitsee kiskoa hupparia tai neuletta ja jalkoihin sujauttaa joko farkut, legginssit tai sukkahousut. En sitten tiedä, onko se vaan meri-ilma vai kokonaan erilainen ilmanlaatu, mutta täällä tulee kylmä nopeammin kuin Suomessa, etenkin sisällä öisin. Meillä lämmitetään aina joskus ja jouluna, ja jos yölämpötila sattuu olemaan sen 8 astetta, ei sisällä ole 15 astetta enempää. Keskitalvella (eli juhannuksen kieppeillä) lämpötilat saattavat öisin laskea jopa nollaan. Hieno keikistellä viihteellä joku kesäkolttu päällä silloin, kun ei mitään takkiakaan viitsi mukanaan kanniskella, koska täällä ei tunneta narikoita.

Muhun on iskenyt joku ihan käsittämätön suomikaipuu ihan yllättäen jostain takavasemmalta. Johtuu ehkä siitä, että rakastan yli kaiken Suomen kesää, vaikka se onkin joka vuosi mennyt töitä niska limassa painaen. Siitä huolimatta siinä on oma tunnelmansa, ja töissäkin on saanut osansa kesän ihanuuksista: milloin aurinkoisella terassilla tarjoillen, tai lasten kanssa uimarannalla oleillen. On jäätelöä ja ihania, tuoreita mansikoita. Mummopyörä. Kavereita ja Sorsapuisto. Yökävelyt yöttömässä yössä. Muurinpohjalettuja ja grilliherkkuja. Makuja, hajuja ja tunnelmia. Suomen kesä on jotain spesiaalia. Sitä odotetaan 9 kuukautta, ja jokaisesta hetkestä tulee nauttia täysillä koska niitä aurinkoisia päiviä on kuitenkin rajallinen määrä.

Täällä kesä tuntui erilaiselta. On yö ja päivä. Päivällä on lämmintä tukahduttavat 35-40 astetta. On ihan sama, viettääkö aikaa ulkona vai sisällä koska huomenna kuitenkin paistaa aurinko. Ei ole järviä, pelkästään meri. Grilliruoka tosin konseptina tunnetaan täällä jopa paremmin kuin Suomessa, mutta ei se silti ole sama asia. Ei täältä grillattua lohta saa. Jos kavereiden kanssa istuu iltaa jossakin puistossa tai biitsillä muutaman juoman kera, pitää koko ajan varoa poliiseja jotta ei rapsahda mojovia sakkoja alkoholin nauttimisesta yleisellä paikalla. Jäätelökioskijäätelö on kaukana Suomen vastaavasta. Hyvää toki, mutta erilaista. Pyöräillä täällä en oikein edes uskaltaisi kulkea.

Senhän vuoksi ulkomaille lähdetään, että asioita koetaan eri tavalla ja saadaan uutta perspektiiviä elämään. Mitä itua matkustamisessa ja ulkomailla elämisessä olisi, jos kaikki olisi samanlaista kuin kotona? Kesä on mulle kuitenkin niin tärkeä, että mielelläni kokisin osani siitä. Onneksi alkaa ihan pian uudet kuviot enkä ehdi enää murehtimaan sitä, että jää yöttömät yöt tältä vuodelta kokematta. Kaikki muu on onneksi hyvin, ja odotan kuin kuuta nousevaa ensi viikkoa, jolloin starttaa mun reissuni kohti pohjoisen lämpöä!!

Yläpuolella WA:n ihmeitä. Onhan täällä upeaa ja hienoa...

... mutta kyllä Suomessa on oma viehätyksensä, vaikka siihen ei valkohiekkaisia biitsejä ja koralliriuttoja mahdukkaan.

Nauttikaa kesästä, se on lyhyt ja arvokas! Mä yritin tänään tuoda palasen kesää keittiöön raparperikokkailujen muodossa. Tuoksussa ainakin tuoksui lapsuuden kesämökki <3