Pikkukaupungin elämää

Kirjoittelu blogiin on aika lailla jäänyt, ja ne vähätkin kirjoitukset ovat koskeneet reissuja milloin minnekin. Busseltonissa ei tapahdu oikein mitään, joten sen vuoksi en siitä ole juuri kirjoitellut. Mutta voisin nyt kirjoitella siitä, millaista on elämä, jossa viikon kohokohta on salille meneminen tai coffee & cake ystävän kanssa.

Tekstin kuvitus randomsettiä Busseltonista

Asukkaita Busseltonissa on noin 22 000, ja viime vuonna se korotettiin ilmeisesti shiresta cityksi. Busseltoniin rakennetaan kovaa vauhtia uusia taloja, ja meidänkin takapihalla on ikuinen rakennustyömaa koska meidän Provence - ja Via Vasse - asuinalueita laajennetaan koko ajan. Ihan välihuomautuksena voin kertoa, että kun on kolme kuukautta kuunnellut 8h päivässä viisi päivää viikossa kaivinkoneiden meteliä, hiljaisuus kotona arkipäivinä tuntuu melko kummalliselta ajatukselta. Onneksi meidän seinänaapuritalo valmistui vajaa kuukausi sitten, joten melu väheni sentään puolella. Anyways, vaikka Busselton on nykyään city ja vaikka mitä, eihän siitä pääse yli eikä ympäri että onhan tämä paikka pieni kuin mikä. Keskusta mahtuu yhden pääkadun ja kolmen poikkikadun varrelle ja tuostakin tilasta vie suurimman osan kaksi Woolworthsiä (saman kadun varrella, mikä logiikka??), Coles ja IGA. Mutta kumma kyllä, vaikka olen itse kaupungin kasvatti ja pysyvä elämä pikkukaupungissa nostaa lähinnä inhon väreitä selkään, olen oppinut elämään Busseltonissa ja voisin jopa sanoa että aika ajoin jopa viihdyn täällä ihan hyvin. Kun kahden kuukauden jälkeen opin kulkemaan meidän huippusuuressa keskustassa, opin myös löytämään kaupat, kahvilat ja kuppilat. Löydän Busseltonista kaiken sen, mitä tarvitsen. Valikoima ei mikään huikea ole, mutta eipä täällä syrjäkylillä kovin paljon myöskään tarvitse. Ainoa asia, jota en Busseltonista tähän mennessä ole oikeasti saanut on lukitsematon iPhone, joten se piti tilata netistä. Kaikki muu on löytynyt. Vaatekaupat, joista voisin ostaa vaatteita, rajoittuvat Targetiin, Factorieen, Jeans Westiin ja Just Jeansiin. Kengät löytyvät samoista paikoista, plus onhan meillä muutama ihan oikeakin kenkäkauppa mutta en viitsi ostaa yli kahtakymppiä maksavia kenkiä kun kuitenkin joudun heittämään ne jossain kohtaa pois. Meillä on myös urheilukauppa josta saa ihan kivoja vaatteita, pharmacyita, joista saa meikkejä ja muuta kempparia sekä elektroniikkakauppoja, joista hiljattain ostin itselleni uuden hiustensuoristajan ja uuden usb - johdon hukkuneen tilalle.

Levi'n synttärikakku

rainbow cake

Kahvilaspottailua Busseltonista

Mua niin naurattaa surffikauppa kun ei täällä ees oo aaltoja

Meillä on myös ihan kivoja kahviloita ja ravintoloita. The Goose on tasokas paikka, joka on Busseltonin kohdalla mainittu myös Lonely Planetissa. Goose on vain aika kallis paikka, joten mun vierailut sinne vapaa-aikana on rajoittunut coffee & cakeen Saanan kanssa. Muuten mukavia paikkoja meillä on Dome (WA:lainen kahvilaketju), Vasse (perus aussiravintola, jossa menu koostuu fish & chipsistä, pizzasta, chicken parmegianasta ja lohkoperunoista/ranuista) ja Pantry (ihana pikkukahvila, joka on auki vain päiväsaikaan). Rannalta, Goosen läheltä löytyy myös toinen vähän isompi ravintola, Equinox. Sieltä saa hullun halvalla hyvää fish & chipsiä take awayna. Kahviloita on vaikka kuinka paljon, ja läheskään kaikissa en ole edes käynyt. Meiltä löytyy myös superhyvä take away thaikkupaikka, josta saa maailman parasta fish currya.

Kuinka muikeena voi olla :D

Aina välillä kylillä törmää ihmisiin, jotka on tuttuja tai "tuttuja". Kävin viime viikolla postissa muutamaan otteeseen hakemassa sekä puhelinta että äitin lähettämää pakettia, ja viikonloppuna Goosessa yksi nainen väitti kivenkovaan tuntevansa mut. Pohdinnan jälkeen paljastui, että hän oli palvellut mua postissa ja jopa muisti vielä, että olin ollut ruskeahiuksisen tytön kanssa matkassa (Saana). Törmättiin Saanan kanssa myös kuntosalilla vähän vanhempaan rouvashenkilöön, joka aikansa meitä kuunneltuaan kysyi että mistä ollaan kotoisin. Kun kerrottiin, että Suomesta, rouva innostui kertomaan kuinka oli kymmenen vuotta sitten käynyt Helsingissä. Pitkät pätkät juteltiin, ja hän kehoitti meitä vielä menemään tervehtimään Dunsboroughssa asuvaa suomalaisnaista, jolla on ikoniateljee. Muutama viikko tämän jälkeen, kun istuttiin Saanan kanssa Domessa, meidän seläntakaa kuuluu iloinen tervehdys: "Hey finnish girls!". Siellähän se sama nainen taas oli, yhtä iloisena kuin aikaisemminkin.

Mä tunnen Busseltonista enemmän ihmisiä kuin luulinkaan. Osa on Clairen tuttuja, mutta suurin osa puolitutuista tuntuu olevan Goosen henkilökuntaa, joihin oon törmännyt kerran tai pari. Keittiön ihmisiä en tunne kuin ulkonäöltä, jos niinkään, ja edellisen kerran kun oltiin Suomi-Saran kanssa Esplanadella useampikin kokki moikkaili. Yksi näistä oli The Kokki, josta rupeaa olemaan enemmän jo harmia kuin hyötyä. Siihen törmää ihan joka paikassa, ja se on vähän säälittävä tapaus. Esplanadesta se lensi pihalle viime kerralla kymmenen aikaan illalla, kun se oli ihan umpituiterissa, tappelun kautta. Ei kovin aussityyppistä meinikiä. Mutta noin muuten on kiva törmäillä tuttuihin, vaikka yleensä aina joudun pinnistelemään aika lailla että saan päähäni että kuka mitä häh :D kiusallisia tilanteita takana useampi kuin yksi tai kaksi,

Varvas on melkein kk jälkeen edelleen jännän näkönen. Löin sen sitten junanraiteeseen :D

Vaikka tunnenkin täältä väkeä jonkin verran, suurin osa on small talk - tuttuja. Ystäviä mulla täällä ei ole kuin Saana, mutta yksi hyvä on riittävästi. Jos ollaan molemmat maisemissa, nähdään about melkein joka päivä. Käydään yhdessä salilla ja jumpilla, coffee & cakella, muuten vaan hengailemassa ulkona hyvällä kelillä ja tehdään myös päiväretkiä. Välillä on myös iltateetä ja leffoja. Tällä viikolla Minna tuli Busseltoniin mun arkeani piristämään, ja oon samalla päässyt hataraan kosketukseen myös Busseltonin backpacker - elämän kanssa, koska Minna asuu hostellissa. Huomenna siellä hostellilla on yhden virolaistytön synttärit ja mutkin on Minnan kautta sinne kutsuttu. Jee uusia ihmisiä! Elämä Busseltonissa ilman kavereita oli tosi ankeeta, mutta heti Saanan ilmestyttyä kuvioihin rupesin tykkäämään mun elämästäni täällä. Välillä se voi olla pienestä kiinni.

En ikinä voinut kuvitella, että voisin tykätä asua pienellä paikkakunnalla, mutta niin on vahingossa tainnut päästä käymään. Busselton on ihan ok kokoinen paikka elää. Elämästä toki tekisi helpompaa jos asuisi lähempänä town centreä, mutta kyllä tää näinkin onnistuu. Oon tullut siihen tulokseen, että Perth, tai joku vastaavan kokoinen, voisi olla hyvän kokoinen paikka olla ja elää. Sydney on liian iso, ja Busselton taas pitkällä tähtäimellä vähän turhan pieni. Perthissä mulla oli kotoinen olo, heti kun alkujärkytyksestä toivuin. Muutenkin, oon tykännyt olla täällä WA:ssa, kaukana idän turistimassoista. Täällä on uskomattoman upeita maisemia ja biitsejä, joissa saa spottailla ihan keskenään. Täällä on pitkä matka joka paikkaan, mutta niin on Sydneyn keskustassakin. Täällä ajellaan määrällisesti paljon kilometrejä, kun taas suurkaupungeissa istutaan liikenneruuhkissa. Meillä on rauhallista, lämmintä ja kuivaa, välillä ehkä vähän liiankin (kaikkea kolmea edellä mainittua).

Oikeasti mullahan on idästä kokemusta vain ja ainoastaan kolme viikkoa: kaksi Sydneystä ja yksi Melbournesta. Tämän vuoksi en ehkä ihan hirveästi voi puhua idän ja lännen eroista, mutta puhun silti :D moni turisti ei länteen lähde, kun vaihtoehtona on itärannikko, jossa kaikki on nätisti pakattu yhteen pakettiin ja välimatkat on lyhyitä. Bussit ja junat kulkee, ja hostelleja ja erilaisia palveluita matkailijoille on pilvin pimein. WA:ssa ei paljoo reissailla pelkästään julkisten varassa, vaan täällä pitää olla joko oma auto tai vaihtoehtoisesti pitää buukata itsensä valmiille retkille. Täällä on kaikki kaukana toisistaan, lukuunottamatta tätä meidän south west - nurkkausta jossa pääsee jo aika pitkälle 300km säteellä. WA on valtava, näin joskus jossain blogissa kuvan, jossa Suomi oli mahdutettu WA:n sisälle kolme vai neljä kertaa. WA on saman kokoinen kuin maapallon 9. suurin valtio, Kazakshtan. WA:han mahtuu yhtälailla pohjoisen kuumat aavikot kuin etelärannikkoa huuhtova Eteläinen jäämeri. Wonder why kukaan ei tänne eksy, kun Australian näkee niin paljon helpommin idässä.  Lännessä ei ole edes luonnonvaraisia koalia, kenguruita kyllä senkin edestä. Idässä on myös kuuluisimmat nähtävyydet: kaikki suuret kaupungit, Sydneyn oopperatalo ja Harbor bridge, Fraser Island, Whitsundays.... Enhän mä tiennyt WA:sta mitään, kun tulin tänne. Täällä ollessa kuitenkin tiedonjano on ollut valtava ja muilta reissaajilta olen kuullut länsirannikon helmistä. Mun tarkoituksena oli lähteä heti kesäkuun alusta itään, mutta tulinpa toisiin aatoksiin. Jään länteen vielä hetkeksi, en tosin vielä tiedä että puhutaanko muutamasta viikosta vai kuukaudesta. Kerron teille heti kun suunnitelma on täysin valmis, vielä pitää vähän jännittää ;)

Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että mua houkuttaisi kovasti olla talvi pohjoisessa. Australiassakin on neljä vuodenaikaa, ei tosin ihan niin extremeversioina kuin Suomessa. Olen jo elänyt australialaisen kesän ja syksyn. Nyt on syksy taittumassa talveksi ja sen kyllä huomaa. Lämmintä ulkona on hätinä 15 astetta, ja ulkona tuulee niin että ikkunat paukkuu ja vettä sataa vaakasuoraan. Se siitä ikuisesta auringonpaisteesta.... Tänään on keli ensimmäistä kertaa ollut niin kurja, että yritän tsempata itseäni jotta jaksaisin illalla lähteä kavereita morjestamaan. Villasukat on kaivettu kaapista, ja tällä hetkellä mulla onkin sisällä päällä toppi, ohut pitkähihainen, huppari, paksut collarit, sukat ja villasukat eikä siltikään ole kuuma. Kohta viikon olen jo nukkunut kahden peiton kanssa, koska yölämpötila on pysyvästi laskenut 10 asteen kieppeille. Taitaa tänään olla ensimmäistä kertaa sellainen päivä, jolloin Suomessa on lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin täällä. Voitte vaan arvailla kuinka kateellinen olen Suomen lämpenevistä päivistä ja kesän vihreydestä ja valoisuudesta. Ei tää talvi täällä etelässä kovin hääppöinen ole, vaikka lämmintä siltikin on se 15 astetta. Levi sai tänään vedenpitävät toppahousut. Pohjoisessa lämmintä on edelleen +30, arvatkaapa kuinka paljon se houkuttaisi.....

Kotiovelta

Iltalenkiltä

Kolme viikkoa aika lailla tasan lähtöön. Yritän lähteä täältä eteenpäin 30.5. Se on aika vähän! Ahdistaa jo etukäteen tuleva pakkausoperaatio, tavaramäärä kun on ehkä triplaantunut täällä ollessa. No, eipä tarvii vähään aikaan hankkia mitään koska meikä kiskaisi tänään itselleen elämänsä ensimmäiset ylinopeussakot! Hyi että kun hävetti kun Craig avasi sen kirjeen, jossa speeding ticket oli. Onneksi Claire ja Craig vaan nauroi, ja olivat olleet vaan helpottuneita koska se speeding ticket oli mulle eikä niille. 9km/h ylinopeutta, sakko kevyt 150aud. Suomessa olis ehkä selvinnyt halvemmalla. Australiassa saa ilmeisesti ylinopeussakkoja ihan tosi helposti, joten olihan tää odotettavissa. Silti ottaa pannuun ja pahasti. Ehkä tästä opimme jotain.... tai emme :)

Korvapuustitaikina on ollut kohoamassa muutaman tunnin (meijän hiiva on vähän hitaastilämpeävää), ja innolla odotan lopputulosta, koska nyt mulla on ihan oikeanlaista suomalaista kardemummaa!! Nammnamm. Ehkä tää talvi ei olekaan niin paha, kun voi hyvällä omallatunnolla juoda lämmintä teetä ja syödä lämmintä pullaa villasukat jalassa ;)

<3 Laura