Pikapäivitystä: tien päällä taas!
Tänään torstaina koitti aamulla vihdoin kovasti odotettu lähtö. Viimeiset päivät Busseltonissa ovat menneet ihan normaalisti babysittauksen merkeissä, olen tehnyt myös muutamia iltoja, jotta molempien perheideni vanhemmat ovat päässeet ulos dinnerille. Alkuviikosta tein myös viimeisiä hankintoja touria varten, ja eilen tiistaina päätti nelisen viikkoa sitten ostamani suoristusrautakin hajota. Ajoitus oli melko nappiin, ja kerkesin Harvey Normanilta hakemaan vielä takuuseen uuden. Edellinen oli violetti ja tämä uusi pinkki, joten ei kerrassaan mitään valittamista ;)
Tiistaina oli myös viimeinen bodybalance (olen käynyt noin kolme kertaa viikossa viimeiset pari kuukautta), ja juuri sopivasti ohjelma vaihtui tällä viikolla. Eikä harmita - uuteen ohjelmaan on tungettu peräti kaksi kappaletta Rihannalta, ja itsellä valitettavasti ärsytyskynnys nousee heti kun kyseisiä rallatuksia kuulen. Olisi ollut reenailusta ilo kaukana, kun stressikertoimet nousee kahteen kertaan tunnin aikana. Nyt on hyvä syy pitää ainakin kolmen kuukauden tauko ;) edellinen ohjelma (release 60) oli aivan mahtava, juuri sopiva tämmöiselle bodybalance "aloittelijalle". Olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt myös juoksulenkillä, pitää taas ottaa lenkit osaksi säännöllistä viikko-ohjelmaa kun ei enää salille pääse. Pitäisi vaan uusia reenivaatteita ostaa, topeissa on sormen mentäviä reikiä... toinen hyvä syy panostaa liikuntaan! Mitenniin välineurheilua... Olen tässä kuolaillut Lorna Janesin sekä Running Baren sporttivaatteita, ehkä nyt voisin jotain hankkiakin. Vähän vaan rupeaa olemaan raikas keli lähteä lenkille pelkällä topilla ja capreilla, lämpömittari on tällä hetkellä niinkin hehkeissä lukemissa kuin +10 astetta. Ei mulla ole vaatteita tarpeeksi mukana! Ainakaan paksuja sellaisia.
Mutta kuitenkin, kaikkien urheilujen, hankintojen ja palelun lomassa myös tehtiin kakkukahvitreffit Saanan kanssa. Meinattiin ensin mennä dinnerille, mutta kaikkien babysittausiltojen vuoksi ei sitten ikinä löydetty sopivaa aikaa. Mukavasti se aika Domessakin kului, lämpimän chailatten ja omenapiirakan parissa. Ulkona tuuli, satoi ja oli kylmää ja harmaata, tuli ihan Suomen syksy mieleen. Onneksi nämä eivät olleet viimeiset treffit Saanan kanssa, vaan tiet osuvat taas yhteen Perthissä 13.6. :) tuolloin hengataan Fremantlessa, mulla on varattuna sieltä hostelli kolmeksi yöksi. Sen jälkeen onkin sitten arvoitus, koska seuraavan kerran nähdään. Ehkäpä kotona, samassa kaupungissa kuin asutaan :)
Eilinen ilta meni jännäillessä, ja tavaroita rinkkaan survoessa. Tavaramäärä on infernaalinen tällä hetkellä, mutta lähes kaiken sain kuitenkin mukaani. Huonokuntoisia ja ei-niin-kivoja vaatteita lensi muovikassillinen roskiin, samaten parit rikkinäiset tennarit. Jotain kivojakin vaatteita jouduin valitettavasti uhraamaan, mutta ehkä kuitenkin parempi niin kuin rinkan ja kolmen kassin kantaminen :D Tällä hetkellä mulla on rinkka, overnight bag sekä käsilaukku. Tavaramäärän paljoutta selittää "talvivaatteet" - huppareita, collareita, farkkuja, pitkähihasia pyjamia. Tavaramäärä puolittuu heti, kun kevät saapuu taas pallon tälle puolelle. Sitä odotellessa... Tänään aamulla heitin rinkan selkään, ja sain kyydin bussiasemalle. Pikkunen kyynel kyllä kihosi silmäkulmaan kun sanoin heipat lapsille ja perheelle. Bussissa mieli kuitenkin kirkastui välittömästi: it's time for an adventure! Kun pääsin Perthiin noin 3,5 tuntia myöhemmin, totesin myös että tavaroiden roudaaminen on huomattavasti mukavampaa kun lämmintä on se kymmenen neljänkymmenen sijaan. Ei tullu yhtään niin montaa hikipisaraa :D
Asustelen taas tutussa ja turvallisessa Banjo'sissa. Täällä on tapahtunu pientä kehitystä: huoneissa on roskikset, peiton sai pyytämättä ja vessoihin on ilmestynyt hiustenkuivaajat. Cool hey! Täällä on vaan tosi hiljaista, ja ainakin tämän ensimmäisen yön saan nukkua ihan keskenäni kymmenen hengen huoneessa. Nyt talvella vaan Banjo'sissa korostuu sen ongelma, että täällä on tilaa ihan liikaa. Kesällä porukka kerääntyi pihan pöytien ympärille, mutta näin talvisaikaan täällä ei ole oikein kunnon yhteistilaa. Tietokonealueellakin (wifi toimii vain yhdessä paikkaa) on lämmintä tasan sen verran kuin ulkonakin avoinaisen seinän ansiosta - sormikkaat olisi tosi kova sana tätä näpytellessä. Oon ihan tyytyväinen että tällä erää täällä ei ole kuin nämä kaksi yötä ja tullessa yksi, on meinaa vähän sellainen fiilis että täällä voisi käydä aika pitkäksi.
Kävin tänään myös Aussi jobsilla seuraavaa työpaikkaa koskien, ja mulle sanottiin että ei tule olemaan ongelma. Mietin siis edelleen sinne country pubiin lähtemistä. Lomaillaan ja nautitaan nyt kuitenkin muutama viikko, niitä töitä kerkee enemmän miettimään sitten kun tulen reissusta takaisin!
Blogi hiljenee todennäköisesti siihen saakka kun pääsen Broomeen, palaillaan asiaan parin viikon päästä!
torstai 30. toukokuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
Lauantaikävelyllä
Aika paljon olen täällä south westissä nurkkia kolunnut viimeisen kolmen kuukauden aikana, mutta ihan lähiympäristössä oli vielä yksi paikka, missä en ollut käynyt - nimittäin Dunsborough'ssa lähtee Meelup Beachilta eräänlainen coastal walk kohti Eagle Bayta ja Bunker Bayta. Reitti on osittain helppokulkuinen ja osittain sitten jo melko kivinenkin. Ajattelin alkuun kävellä Meelupilta Eagle Baylle noin 3km suuntaansa, mutta kadotin polun puolessa välissä, joten jouduin kävelemään autotien viertä takaisin. Polku oli todella huonosti merkitty, ja kaikista yrityksistä huolimatta en millään löytänyt enää polun päätä, joten totesin että parempi ehkä kävellä takaisin ja ajella autolla loppureitti.
Alla selvennykseksi kartta south westistä isommassa mittakaavassa:
Busselton on siis Geographe Bayn rannalla, joka käytännössä alkaa Bunburysta (puolimatkassa ylös Perthiin) ja jatkuu Dunsborough'n asti, joka siis on tuon niemenkärjen päässä Busseltonista alaspäin. Muita blogissa mainittuja paikkoja on mm. Augusta, jossa käytiin Saanan kanssa telttaretkellä (south westin eteläkärjessä) sekä Albany, missä kävin Minnaa moikkaamassa (etelärannikolla).
Seuraavaksi pienempi kartta south westin ja Geographe Bayn alueesta:
Dunsborough on siis noin 25km Busseltonista länteen päin. Meelup Beach on aika lähellä tuota niemen kärkeä. Eteläisimpänä on Meelup, sen jälkeen tulee Eagle Bay ja viimeisimpänä Bunker Bay. Aivan niemen kärjessä on Cape Naturaliste light house, jota käytiin Saanan kanssa telttaretkellä ihailemassa. Blogissa on aikaisemmin muutamaan otteeseen mainittu Yallingup, joka siis on Dunsborough'sta hieman etelään päin, merenrannalla sekin. Yallingupissa ollaan moneen otteeseen käyty fotoilemassa mahtavia maisemia ja kolmimetrisiä aaltoja surffareineen. Yallingupista kun lähdetään etelään, vastassa on seuraavana Margaret River. Ajomatkalle Yallingupista Margaret Riverille mahtuu kymmeniä viinitiloja ynnä muuta mukavaa.
Anyways, lauantain retki siis suuntautui coastal walkille. Sää oli mahtava, ja mieli lepäsi aaltojen pauhua kuunnellessa. Missään ei ollut ketään, muutamia kalastajia lukuunottamatta. Musta on aivan mahtavaa, että maan täällä kolkassa voi halutessaan olla ihmisten parissa rannalla, tai sitten etsiytyä paikkaan, minne ei varmasti muita tule. Fiiliksestä riippuen :)
Antaa kuvien taas kerran puhua puolestaan, vaikka tunnelmasta puolet häviääkin siinä vaiheessa kun sen tallentaa kameran muistiin. Ehkä ne jotain osviittaa antaa kuitenkin meren sinisyydestä ;)
Sellaista tällä erää. Kolme yötä maiseman vaihdokseen!
Alla selvennykseksi kartta south westistä isommassa mittakaavassa:
Seuraavaksi pienempi kartta south westin ja Geographe Bayn alueesta:
Dunsborough on siis noin 25km Busseltonista länteen päin. Meelup Beach on aika lähellä tuota niemen kärkeä. Eteläisimpänä on Meelup, sen jälkeen tulee Eagle Bay ja viimeisimpänä Bunker Bay. Aivan niemen kärjessä on Cape Naturaliste light house, jota käytiin Saanan kanssa telttaretkellä ihailemassa. Blogissa on aikaisemmin muutamaan otteeseen mainittu Yallingup, joka siis on Dunsborough'sta hieman etelään päin, merenrannalla sekin. Yallingupissa ollaan moneen otteeseen käyty fotoilemassa mahtavia maisemia ja kolmimetrisiä aaltoja surffareineen. Yallingupista kun lähdetään etelään, vastassa on seuraavana Margaret River. Ajomatkalle Yallingupista Margaret Riverille mahtuu kymmeniä viinitiloja ynnä muuta mukavaa.
Anyways, lauantain retki siis suuntautui coastal walkille. Sää oli mahtava, ja mieli lepäsi aaltojen pauhua kuunnellessa. Missään ei ollut ketään, muutamia kalastajia lukuunottamatta. Musta on aivan mahtavaa, että maan täällä kolkassa voi halutessaan olla ihmisten parissa rannalla, tai sitten etsiytyä paikkaan, minne ei varmasti muita tule. Fiiliksestä riippuen :)
Antaa kuvien taas kerran puhua puolestaan, vaikka tunnelmasta puolet häviääkin siinä vaiheessa kun sen tallentaa kameran muistiin. Ehkä ne jotain osviittaa antaa kuitenkin meren sinisyydestä ;)
 |
| Meelup Beach |
 |
| Australian kasvistoa osa 1 |
 |
| Australian kasvustoa osa 2 |
 |
| Bush fire on jossain kohtaa pyyhkäissyt yli |
 |
| Kun pusikko oli mun korkuista ja näin tiheää, väistämättä rupesin miettiin että mitäköhän kaikkea siellä oikein mönkii. Puskan rapinaa vaan nyt on vaikea ignoorata. Ensimmäistä kohtaamista käärmeen kanssa innolla odottaen. |
 |
| Kuvan saa klikattua isommaksi. |
 |
| Tällä rannalla mun polkuni hävisi ja jouduin kääntymään takaisin |
 |
| Bunker Bay |
Sellaista tällä erää. Kolme yötä maiseman vaihdokseen!
lauantai 25. toukokuuta 2013
Let the sun shine
Ilmeisesti kannatti urputtaa siitä, että täällä on kylmä, koska melkein koko viikon aurinko on hellinyt meitä (lähes) kirkkaalta taivaalta ja lämpömittarikin on varjossa noussut kahteenkymmeneen, ja auringonpaisteessa tarkenee hyvin se kuuluisa toppi päällä! Olenkin viime päivinä tehnyt sisätiloissa ainoastaan sen, mitä tarvitsee tehdä, ja loppuaika on kulunut ulkona haahuillessa. Tällä viikolla olen haahuillut useampaan otteeseen Busseltonin keskustassa ja käynyt myös Bunburyssa ja Dunsborough'ssa paistattelemassa päivää. Olen myös käynyt kävelyillä sekä yksin että poikien kanssa, hyppinyt trampoliinilla ja istunut sekä takapihalla että biitsillä lukemassa kirjaa. Mansikoiden syömistä unohtamatta ;) Rec centerissä (missä käyn salilla) on kertoja tällä viikolla takana neljä. Viime postauksessa manailin sitä, että pimeys vie kaiken energian. No, nyt auringon paistaessa sitä on tullut ainakin tuplasti eteenpäin, ja olenkin koko viikon sykkinyt menemään kuin duracell-pupu. Vaikka suurin osa viikosta onkin mennyt yksin haahuillessa Saanan ollessa reissussa, on silti ollut mukavaa. Olinkin jo ehtinyt unohtaa, kuinka mukavaa on vain syventyä kirjaan.
Aurinkoista kuvasatoa viimeiseltä parilta viikolta :) mukaan mahtuu myös mun ja Saanan kakkukahveja, ulkoiluja sekä pieni Bunburyn retki.
Päinvastoin kuin Suomessa, täällä on kesäisin kuivaa ja ruskeaa, ja ruoho muuttuu vihreäksi talven tullen. Vertailukuvaa samalta tieltä (farmin pihatie), tosin eri puolilta tietä otettuina:
En henkilökohtaisesti ikinä uskonut, että tuo nurmikko tosta vielä jotain henkii, mutta nähtävästi se tarvitsee vain muutaman kuukauden tihku- sekä kaatosadetta ja johan pukkaa pituutta ja vehreyttä.
Loppukevennyksenä vielä kuva liikenneruuhkasta:
Ei ollut kiire minnekään. Toivottavasti ei teilläkään, viikonloppuna on hyvää aikaa ottaa rennosti :)
<3 Laura
Aurinkoista kuvasatoa viimeiseltä parilta viikolta :) mukaan mahtuu myös mun ja Saanan kakkukahveja, ulkoiluja sekä pieni Bunburyn retki.
 |
| Bunburyssa rakennetaan rannalle jonkinmoista bulevardia. Siellä tulee aina auringonpaisteella sellainen olo, että olisi "ulkomailla". Arkkitehtuuri poikkeaa mun mielestä tosi paljon siitä, minkälaista yleisesti WA:ssa pikkukaupunkeihin rakennetaan, ja kun siihen vielä yhdistetään erilaisia (trendikkäitä) kahviloita ja ravintoloita, erikoinen tunnelma on taattu. En sano, että onko tunnelma parempi vai huonompi kuin Australiassa yleisesti, se vain on täysin erilainen. |
 |
| Bunburyn rantaa. Ja mun peukalo, mulla on vaikeuksia muistaa että iPhonen kamera todellakin on ihan siinä puhelimen yläkulmassa... |
 |
| Ilta-auringossa farmille johtava Wonnerup Sth Rd |
 |
| Onneksi farmille johtavat country roadit on hiljaisia, niin saan ihan rauhassa auton ikkunasta kuvailla millon ties mitä. Tuon kyseisen illan tunnelmassa oli jotain hienoa, en osaa sanoa mitä. Oli kaunista. |
 |
| Arvoitus on ratkennut: osa puista todellakin pudottaa lehtensä. |
 |
| White choc mud cake (joka ei ollut mutakakkua nähnytkään) ja chai & vanilla tea. Huomatkaa design ;) kyllä se tee maistuu muumimukista aina ihan erilaiselta |
 |
| Käytiin Saanan kanssa ulkoilemassa. Ensin käytiin Laundryssa, jossa oli livemusaa... |
 |
| ...josta jatkettiin paikalliseen menomestaan Esplanadeen, jossa oli myöskin poikkeuksellisesti livemusaa sekä normaaleja ihmisiä |
 |
| Bongaa cockatoot (kakadut)! Takana Jettyn kindy |
 |
| Busseltonin foreshore oli kaunis. Kunnes tuli sea weed. |
 |
| Hyvin mahtuu melkein lehdetön puu ja palmu samaan kuvaan |
 |
| Ei ole enää ruskeaa ja kuivaa |
 |
| Kelpaa kirjaa lukea tälläisissä maisemissa |
 |
| Kasvatan tukkaa. Nyt ollaan takatukkavaiheessa |
 |
| "Kesä"päiväeväät. Nam. Tosin, nyt on kaupan mukaan WA:laisten mansikoiden sesonki, kilohinta vaatimattomat 15 aud eli 11 euroa. Riistohintaista, mutta hyvää |
 |
| Oli viime yönä suhteellisen komea täysikuu |
Päinvastoin kuin Suomessa, täällä on kesäisin kuivaa ja ruskeaa, ja ruoho muuttuu vihreäksi talven tullen. Vertailukuvaa samalta tieltä (farmin pihatie), tosin eri puolilta tietä otettuina:
En henkilökohtaisesti ikinä uskonut, että tuo nurmikko tosta vielä jotain henkii, mutta nähtävästi se tarvitsee vain muutaman kuukauden tihku- sekä kaatosadetta ja johan pukkaa pituutta ja vehreyttä.
Loppukevennyksenä vielä kuva liikenneruuhkasta:
Ei ollut kiire minnekään. Toivottavasti ei teilläkään, viikonloppuna on hyvää aikaa ottaa rennosti :)
<3 Laura
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Talvi kesällä
Olen tässä viime päivinä kokenut jonkinmoista katkeruutta sen suhteen, että Suomessa on kesä ja mä en olekaan siellä. Ensimmäinen kesä, jota en Suomessa vietä. Vuodenajathan menevät Australiassa ja Suomessa päinvastoin, ja meillä alkaa ensi viikolla virallinen talvi. Menossa on myös vuoden pimein aika, jolloin aurinko nousee aamulla noin klo seitsemän, ja laskee iltaisin jo viiden jälkeen. Sinänsä pimeä vuodenaika ei saa samanlaista merkitystä kuin Suomessa, koska sitä auringonpaistetta (hyvinä päivinä) mahtuu päiväohjelmaan kuitenkin sen kymmenen tuntia. Tänne tullessani aurinko laski iltaisin vasta lähempänä seitsemää, joten kello viiden pimeys tuntuu pimeältä ja vie illasta energistä aikaa. Onneksi mun ei ikinä tarvitse herätä ennen seitsemää, joten aamun pimeät ei juuri haittaa. Haikeina kuuntelen perheen ja kavereiden kommentteja siitä, kuinka illalla vielä kymmeneltä on valoisaa. Mulle kesä tarkoittaa valoisia kesäöitä, eikä mua haittaa ollenkaan aamuisin herätä puoli neljä siihen että aurinko paistaa suoraan silmiin. Sitä varten on keksitty pimennysverhot.
Suomessa on kuulemma myös lämmin. Toki on täälläkin, mutta syksyisen lämmintä. Saanan kanssa aina hehkutellaan, kun tulee päiviä, jolloin tarkenee pelkkä toppi ja farkut päällä. Viimeisen kuukauden ajalle riittää hyvin yhden käden sormet laskemaan näitä päiviä. Kenenkään, etenkin etelään suuntaavien, ei kannata enää harhaluuloissaan ajatella että "Australiassa on aina lämmin". Toki muutama postaus takaperin esittelin kuvaa, joka kertoi päivälämpötilojen olevan 20 asteessa. Silti päälle tarvitsee kiskoa hupparia tai neuletta ja jalkoihin sujauttaa joko farkut, legginssit tai sukkahousut. En sitten tiedä, onko se vaan meri-ilma vai kokonaan erilainen ilmanlaatu, mutta täällä tulee kylmä nopeammin kuin Suomessa, etenkin sisällä öisin. Meillä lämmitetään aina joskus ja jouluna, ja jos yölämpötila sattuu olemaan sen 8 astetta, ei sisällä ole 15 astetta enempää. Keskitalvella (eli juhannuksen kieppeillä) lämpötilat saattavat öisin laskea jopa nollaan. Hieno keikistellä viihteellä joku kesäkolttu päällä silloin, kun ei mitään takkiakaan viitsi mukanaan kanniskella, koska täällä ei tunneta narikoita.
Muhun on iskenyt joku ihan käsittämätön suomikaipuu ihan yllättäen jostain takavasemmalta. Johtuu ehkä siitä, että rakastan yli kaiken Suomen kesää, vaikka se onkin joka vuosi mennyt töitä niska limassa painaen. Siitä huolimatta siinä on oma tunnelmansa, ja töissäkin on saanut osansa kesän ihanuuksista: milloin aurinkoisella terassilla tarjoillen, tai lasten kanssa uimarannalla oleillen. On jäätelöä ja ihania, tuoreita mansikoita. Mummopyörä. Kavereita ja Sorsapuisto. Yökävelyt yöttömässä yössä. Muurinpohjalettuja ja grilliherkkuja. Makuja, hajuja ja tunnelmia. Suomen kesä on jotain spesiaalia. Sitä odotetaan 9 kuukautta, ja jokaisesta hetkestä tulee nauttia täysillä koska niitä aurinkoisia päiviä on kuitenkin rajallinen määrä.
Täällä kesä tuntui erilaiselta. On yö ja päivä. Päivällä on lämmintä tukahduttavat 35-40 astetta. On ihan sama, viettääkö aikaa ulkona vai sisällä koska huomenna kuitenkin paistaa aurinko. Ei ole järviä, pelkästään meri. Grilliruoka tosin konseptina tunnetaan täällä jopa paremmin kuin Suomessa, mutta ei se silti ole sama asia. Ei täältä grillattua lohta saa. Jos kavereiden kanssa istuu iltaa jossakin puistossa tai biitsillä muutaman juoman kera, pitää koko ajan varoa poliiseja jotta ei rapsahda mojovia sakkoja alkoholin nauttimisesta yleisellä paikalla. Jäätelökioskijäätelö on kaukana Suomen vastaavasta. Hyvää toki, mutta erilaista. Pyöräillä täällä en oikein edes uskaltaisi kulkea.
Senhän vuoksi ulkomaille lähdetään, että asioita koetaan eri tavalla ja saadaan uutta perspektiiviä elämään. Mitä itua matkustamisessa ja ulkomailla elämisessä olisi, jos kaikki olisi samanlaista kuin kotona? Kesä on mulle kuitenkin niin tärkeä, että mielelläni kokisin osani siitä. Onneksi alkaa ihan pian uudet kuviot enkä ehdi enää murehtimaan sitä, että jää yöttömät yöt tältä vuodelta kokematta. Kaikki muu on onneksi hyvin, ja odotan kuin kuuta nousevaa ensi viikkoa, jolloin starttaa mun reissuni kohti pohjoisen lämpöä!!
... mutta kyllä Suomessa on oma viehätyksensä, vaikka siihen ei valkohiekkaisia biitsejä ja koralliriuttoja mahdukkaan.
Nauttikaa kesästä, se on lyhyt ja arvokas! Mä yritin tänään tuoda palasen kesää keittiöön raparperikokkailujen muodossa. Tuoksussa ainakin tuoksui lapsuuden kesämökki <3
Suomessa on kuulemma myös lämmin. Toki on täälläkin, mutta syksyisen lämmintä. Saanan kanssa aina hehkutellaan, kun tulee päiviä, jolloin tarkenee pelkkä toppi ja farkut päällä. Viimeisen kuukauden ajalle riittää hyvin yhden käden sormet laskemaan näitä päiviä. Kenenkään, etenkin etelään suuntaavien, ei kannata enää harhaluuloissaan ajatella että "Australiassa on aina lämmin". Toki muutama postaus takaperin esittelin kuvaa, joka kertoi päivälämpötilojen olevan 20 asteessa. Silti päälle tarvitsee kiskoa hupparia tai neuletta ja jalkoihin sujauttaa joko farkut, legginssit tai sukkahousut. En sitten tiedä, onko se vaan meri-ilma vai kokonaan erilainen ilmanlaatu, mutta täällä tulee kylmä nopeammin kuin Suomessa, etenkin sisällä öisin. Meillä lämmitetään aina joskus ja jouluna, ja jos yölämpötila sattuu olemaan sen 8 astetta, ei sisällä ole 15 astetta enempää. Keskitalvella (eli juhannuksen kieppeillä) lämpötilat saattavat öisin laskea jopa nollaan. Hieno keikistellä viihteellä joku kesäkolttu päällä silloin, kun ei mitään takkiakaan viitsi mukanaan kanniskella, koska täällä ei tunneta narikoita.
Muhun on iskenyt joku ihan käsittämätön suomikaipuu ihan yllättäen jostain takavasemmalta. Johtuu ehkä siitä, että rakastan yli kaiken Suomen kesää, vaikka se onkin joka vuosi mennyt töitä niska limassa painaen. Siitä huolimatta siinä on oma tunnelmansa, ja töissäkin on saanut osansa kesän ihanuuksista: milloin aurinkoisella terassilla tarjoillen, tai lasten kanssa uimarannalla oleillen. On jäätelöä ja ihania, tuoreita mansikoita. Mummopyörä. Kavereita ja Sorsapuisto. Yökävelyt yöttömässä yössä. Muurinpohjalettuja ja grilliherkkuja. Makuja, hajuja ja tunnelmia. Suomen kesä on jotain spesiaalia. Sitä odotetaan 9 kuukautta, ja jokaisesta hetkestä tulee nauttia täysillä koska niitä aurinkoisia päiviä on kuitenkin rajallinen määrä.
Täällä kesä tuntui erilaiselta. On yö ja päivä. Päivällä on lämmintä tukahduttavat 35-40 astetta. On ihan sama, viettääkö aikaa ulkona vai sisällä koska huomenna kuitenkin paistaa aurinko. Ei ole järviä, pelkästään meri. Grilliruoka tosin konseptina tunnetaan täällä jopa paremmin kuin Suomessa, mutta ei se silti ole sama asia. Ei täältä grillattua lohta saa. Jos kavereiden kanssa istuu iltaa jossakin puistossa tai biitsillä muutaman juoman kera, pitää koko ajan varoa poliiseja jotta ei rapsahda mojovia sakkoja alkoholin nauttimisesta yleisellä paikalla. Jäätelökioskijäätelö on kaukana Suomen vastaavasta. Hyvää toki, mutta erilaista. Pyöräillä täällä en oikein edes uskaltaisi kulkea.
Senhän vuoksi ulkomaille lähdetään, että asioita koetaan eri tavalla ja saadaan uutta perspektiiviä elämään. Mitä itua matkustamisessa ja ulkomailla elämisessä olisi, jos kaikki olisi samanlaista kuin kotona? Kesä on mulle kuitenkin niin tärkeä, että mielelläni kokisin osani siitä. Onneksi alkaa ihan pian uudet kuviot enkä ehdi enää murehtimaan sitä, että jää yöttömät yöt tältä vuodelta kokematta. Kaikki muu on onneksi hyvin, ja odotan kuin kuuta nousevaa ensi viikkoa, jolloin starttaa mun reissuni kohti pohjoisen lämpöä!!
Yläpuolella WA:n ihmeitä. Onhan täällä upeaa ja hienoa...
Nauttikaa kesästä, se on lyhyt ja arvokas! Mä yritin tänään tuoda palasen kesää keittiöön raparperikokkailujen muodossa. Tuoksussa ainakin tuoksui lapsuuden kesämökki <3
perjantai 17. toukokuuta 2013
Australian way of living
Nyt kun olen muutaman kuukauden asunut aussiperheessä, aussitalossa ja aussitapoja kunnioittaen, voisi olla aiheellista rustata pieni postaus aiheesta, millaista asuminen ja eläminen Australiassa on. Mitään ei voi yleistää, koska Australia on niin valtava maa/manner, joten tämä on nyt WA:n ja south westin näkökulmasta.
Busselton kasvaa valtavasti koko ajan, ja on levittäytynyt hyvinkin laajalle alueelle. Meidän asuinalueemme, Provence, on Busseltonin town centren pohjoispuolella, Busselton Bypassin varrella. Kaikki talot on uudehkoja, todennäköisesti alle viisi vuotta vanhoja ja lisää rakennetaan koko ajan. Alueen laitamilta, ihan Busselton Bypassin varrelta, löytyy myös private school, Georgiana Molloy Anglican School. Siellä toimii luokat Kindystä Year 12 asti, joka lähinnä vastaa meidän lukion viimeisiä luokkia. Lapsia siellä on paljon, ja koulubussiralli valtava.
Mun omien huomioideni mukaan etenkin täällä etelässä WA:ssa taloja rakennetaan usein vain yhteen tasoon, enkä etenkään Busseltonissa ole juuri nähnyt kaksikerroksista taloja, kerrostaloista nyt puhumattakaan. Asuntoilmoituksia en juuri ole itse lueskellut, mutta mun käsittääkseni täällä ilmoitetaan asunnon koko tyylillä 2x2 eli kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta/vessaa. Pakettiin kuuluu myös aina keittiö ja jonkinlainen oleskelutila. En juuri ole käynyt sisällä kuin WA:laisissa omakotitaloissa, joten kokemus rajoittuu näihin, idässä saattaa meininki olla ihan jotain muuta.
Koska meidän talo on melko uusi, on meillä eteiskäytävä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys australialaisissa taloissa. Monesti taloihin/asuntoihin tullaan sisälle suoraan keittiöön tai oleskelutilaan, ja kengät jätetään milloin mihinkin, jos jätetään. Ei meilläkään eteisessä mitään normaaleja eteistarvikkeita ole, kuten kenkätelinettä tai naulakoita, joten sisälle tultaessa kävellään aina kengät jalassa ja ulkovaatteet päällä omalle vaatekaapille ja siellä vasta kuoriudutaan. Tosin, täällä lähes ikuisen kesän maassa, suuren osan vuodesta voi painaa menemään thongseilla ja kesävaatteilla, joten suomalaiselle kuraeteiselle ei täällä ole tarvetta. Monissa taloissa olen nähnyt kenkätelineen ulko-oven vieressä ulkopuolella (esim. farmilla) johon kengät sitten jätetään jos ne eivät jää jalkaan. Tämäkin jakaa australialaisia, itse en edelleenkään osaa oikein kävellä kengät jalassa sisällä vaan mieluusti otan ne pois ja vedän vaikka villasukat jalkaan, jos lattiat ovat kovin likaiset. Niin, täällä ei myöskään oikein tunneta käsitettä villasukat, vaan kaikilla tuntuu olevan sisäkäytössä jonkinmoiset tohvelit tai uggit. Mä en taas oikein ole vielä sisäistänyt että uggit voivat olla sisäkenkinä.
Eli nyt ollaan talossa sisällä ja useimmiten keittiössä. Keittiö on aika samantyylinen kun Suomessa, ja etenkin isoissa omakotitaloissa ne ovat useimmiten reilun kokoisia. Meidän keittiö:
Tuntuu, että lähes jokaisessa aussikeittiössä on baaripöytä keskellä lattiaa, mikäli keittiön koko antaa myöden. Lähes vakiovarusteena on myös kaasuliesi, joka ainakin mun mielestä voittaa perushellan ihan 10-0, induktion kuitenkin taistellessa vielä samalla viivalla kaasulieden kanssa. Osa kaasuhelloista on mallia "sytytä sytkärillä", kuten meidän hella Hollannissa, mutta meidän kaasuhella täällä on uusi ja toimiva, joten siinä toimii myös kipinänamiska. Uuni ei onneksi ole kaasulla toimiva, vaan ihan perus kiertoilma sähköuuni. Pari erikoisuutta, jota Suomesta ei joka kodista löydy:
- Brita - kannu. Täällä meillä vesijohtovesi maistuu kaiken puhdistuksen ym. jälkeen ihan järkyttävän pahalle, ja mä en sitä pysty suoraan hanasta juomaan. Tämän takia vesi yleensä suodatetaan, joko käyttämällä Brita - kannua (kuvassa pöydällä) tai asentamalla suoraan vesihanaan suodattimen. Vesi on kyllä täysin juomakelpoista, se vain maistuu pahalle. Brita - kannun juju on se, että siinä on joku aktiivihiili tms. suodatin, jonka ansioista vesi on ihan ok makuista. Ei se Suomen hanavettä voita, mutta muutaman kuukauden jälkeen siihen on jo tottunut eikä haittaa menoa yhtään. Täällä on myös olemassa puolen litran vesipulloja, joissa on myös suodatin. Oon tässä jo hetken verran harkinnut sellaisen hankkimista reissuille, niin ei tarvisi enää pullovettä ostella esim. Perthissä.
Ai niin, meillä ei ainakaan saa hanasta lainkaan jääkylmää vettä. En siis muista, koska olisin viimeksi kylmää vettä juonut, vaan huoneenlämpöinen on ihan normi.
- Thermomix - monitoimilaite.
Thermomix tuntuu olevan joidenkin australialaisten kotiäitien uskonto. Meillä tehdään joka ikinen ruokalaji thermomixillä, ainakin sitä käytetään vähintään sipulin pilkkomiseen tai riisin keittämiseen. Se siis tekee mitä tahansa, mitä voi ikinä kuvitellakaan keittiössä tarvitsevansa: pilkkoo, soseuttaa, sekoittaa, keittää, höyryttää, jatka itse listaa. Ainoa, mihin se ei mun käsittääkseni pysty, on paistaminen. Siihen saa myös lisäosia, esim. "butterfly" (leikkaavan terän tilalle laitettava muovinen, perhosen näköinen härpäke), oma nuolija, riisinkeittokulho, iso höyrytyskulho, vaikka ja mitä muuta. Mä käytän thermomixiä myös keittiövaakana. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuon masiinan toimintaperiaate rupeaa pikkuhiljaa aukeamaan mulle, ja onhan se kätevä. Thermomixille on olemassa omia keittokirjoja, koska normaalit ohjeet ei oikein tuolle päde jos sillä pitää jotain keittää tai kypsentää. Ehkä sen ainoa miinuspuoli on että se pitää ihan jäätävää meteliä päällä olleessaan ja silloin kun ruoka on valmis se piippaa, eikä se piipitys lopu ennen kun sen menee ottamaan pois päältä.
Aussikeittiön vieressä on lähes poikkeuksetta jonkinlainen oleskelutila sekä ruokailutila. Meillä on kaksi olohuonetta, joista tämä keittiön vieressä oleva on käytössä lähinnä silloin, jos telkkari on päällä ruokaa laittaessa.
Kuten jo alussa kerroin, ikkunat on ihan valtavia. Vähän ainakin meillä on rähmäset, kun lapset niitä pitelee. Verhoja ei läheskään kaikissa ikkunoissa ole, ja tyyli on hyvin pitkälle tuo, millaiset meillä on takapihan ovessa. Väri vain vaihtelee. Asunnon iästä riippuu, onko lattiassa kokolattiamatto vai parketti/laminaatti/kivilattia. Meillä on eteisestä tuonne olkkarin takanurkkaan parkettia, mutta kaikissa makuuhuoneissa ja telkkari/play roomissa on kokolattiamatot.
Makuuhuoneiden tyyli on pelkistetty, eikä niissä ole muuta kuin vaattekaapit ja sänky. Lasten kaikki lelut ovat siinä telkkari/play roomissa, eikä ne liiku sieltä mihinkään. Perheestä riippuu, leikkiikö lapset huoneissaan vai onko talossa oma activity room. Ainakin uusimpiin taloihin tunnutaan noita leikkihuoneita rakennettavan ja onhan se helppoa, kun voi lelut olla vaikka levällään yhdessä paikassa. Tosin koska meillä lelut on aina esillä, ei omien jälkien siivoaminen tunnu olevan kovinkaan tunnettu konsepti.... Kuvan ottohetkellä lelut ovat olleet vielä olkkarin nurkassa, mutta ne rupesivat olemaan niin levällään joka paikassa että paremmin ovat tallessa leikkihuoneessa.
Australiassa tuntuu myös pussilakana olevan suhteellisen tuntematon käsite. Mulla nyt jostain syystä sattuu semmoinen olemaan ohuemman peiton päällä (tuo sinivalkoinen), mutta se on ainoa olemassaoleva pussilakana kyseiselle täkille ja sitä sitten pestään ja kuivataan ahkerasti. Kakkospeitossa ei ole pussilakanaa ollenkaaan mutta maassa maan tavalla: mun ja sen peiton välissä on tavaraa joten pussilakana on turha. Mulle ei ole ihan vielä kristallisoitunut, minkä takia sen ohuemman peiton alla tarvitsee pitää lakanaa, koska siinä peiton ympärillä on pussilakana? Clairella ja Craigilla ei ole pussilakanaa niiden täkin ympärillä, joten siinä tapauksessa sen lakanan siinä välissä ymmärrän. Täällä myös sängyt pedataan usein "kirjekuolityyliin", eli lakanan reunat on käännetty patjan alle ja sinne väliin vaan sujahdetaan. Mä tosin viikon jälkeen luovuin tuosta tyylistä, koska mun pitää saada kietoutua peittoon.
Vessa ja kylppäri. Meillä on master bedroomissa oma ensuite - kylppäri/vessa, ja muiden makuuhuoneiden kesken on jaettu yksi vessa ja yksi kylppäri. Ausseissa tuntuu olevan melko yleistä, että vessassa on tasan ja ainoastaan se vessanpönttö, ja kädet pitää mennä erikseen pesemään kylppäriin. Melko epäkäytännöllistä, sanon minä, vaikka on siihenkin jo kolmessa kuukaudessa tottunut. Vessoissa ja kylppäreissä ei myöskään ole lukkoja, ja kiusallisia tilanteita sattuu aina silloin tällöin jos joku pahaa-aavistamaton astelee sisälleen kun itse keikistelee kylppärissä ilman rihman kiertämää. Monesti se, että kylppärin/vessan ovi on kiinni merkitsee sitä, että sisällä on joku.
Mulle on ehkä vaan sattunut hyvä säkä, mutta joka paikassa on ollut suihkukoppi, missä olen oleillut. Ammekin meiltä löytyy, mutta sitä käytetään tasan lasten kylpyihin. Kerran olen sen itseäni varten täytellyt, kun olin selkäkipuinen. En oikein tiedä, mikä vesitilanne täällä south westissä on: onko sitä kuinka paljon, ja minkälaisia vesilaskuja tänne tulee. Perthissä ainakin kesäisin podetaan vesipulaa. Meillä kuitenkin vettä käytetään aika suruttomasti, ja itsekin tunnustan useempaan kertaan seisoneeni kuuman suihkun alla ihan siitä ilosta, että edes jossain on lämmin. Namiskoita meillä on suihkussa kaksi: yksi kylmälle ja yksi kuumalle. Meillä on kuitenkin säädetty niin, että kuumavesihanasta tuleva vesi on noin 40 - asteista, joten riittää että pelkästään avaa sen eikä kylmävesihanaan tarvitse koskea ollenkaan. Kylppärissä on myös erillinen lämmitys, joka tulee katossa hohkaavista lämpölampuista.
Aussitaloihin kuuluu myös useimmiten autotalli, jossa jopa säilytetään autoja eikä ne ole romuvarastoina, kuten usein Suomessa on. Meillä on kaksi autoa, joista perheauto asuu tallissa ja ute (avolava) ulkona. Meillä on myös iso takapiha grilleineen päivineen. Lapsille löytyy trampoliini ja hiekkalaatikko. Meillä on myös aidan takana kaivelevat kaivinkoneet valjastettu hyötykäyttöön, ja Jettille on viritetty aidalle tikkaat, joilta se voi niitä kaivinkoneita tuijotella (se on about sen lempipuuhaa). Levi ei sattuneesta syystä voi vielä itse tikkaille kiivetä, niin sen kanssa niitä sitten tuijotellaan trampoliinin päältä seisten. Vaikka täällä on kuivaa, niin meillä kasvaa pihalla jos jonkinmoista vihannesta, hedelmää ja yrttiä. Ainakin meillä on mansikoita, päärynöitä, oliiveja, laventeli, basilikaa ja chiliä. Tod näk on vielä jotain muutakin, nyt en vaan muista. Sato tosin on jäänyt hieman heikonlaiseksi tänä vuonna, koska papukaijat söi hedelmien ja marjojen raakileet ennen kuin ne kerkesivät kypsyä. Muutamalla päärynällä saatiin onneksi herkutella. Kasvit ja ruoho pysyvät vihreinä automaattisen kastelun avulla (mitä veden tuhlausta...). Nyt onneksi luonto kastelee omasta takaa tarpeeksi, ja kesällä rutikuivina ja ruskeina olleet pellot hohkaavat vihreän eri sävyissä.
Ai niin vielä, pesukone. Ausseissa ei oikein tunnuta tuntevan perinteisiä, suomalaistyylisiä pesukoneita joissa rumpu pyörittää pyykkiä. Meidän pesukone on päältätäytettävä kyllä, mutta siinä rumpu ei pyöritä vaatteita ympäri, vaan se rumpu ikäänkuin heiluu edes takaisin, ja vaan vellaa niitä vaatteita. Pesuaineelle ei ole omaa lokeroa, vaan se ripotellaan vaatteiden päälle. Mulle ei ole myöskään vielä selvinnyt, onko tuommoisen pesukoneen kanssa mahdollista käyttää huuhteluainetta. Pesutuloksesta en ole ihan vielä varmistunut, kyllä vaatteet puhtaalta tuoksuu mutta tahrojen poisto on olematonta. Kuivausrumpu on myös otettu säännölliseen käyttöön, koska ilma on niin kosteaa. Olen nyt muutaman koneellisen kuivattanut kuivaustelineellä sisällä (ja se teline lämpiää, kuinka mahtavaa!), ja pari kolme yötä siinä menee. Ei parane olla kiire...
Asuminen Ausseissa ja Suomessa on siis joiltakin osin erilaista, ja tuntuu että joitakin ihan itsestäänselvyyksiä ei täältä löydy. Eteistä kaipaan kovasti, samoin lavuaaria vessaan. Taloja ei myöskään eristetä ja ikkunalasit ovat yksinkertaiset. Meiltä löytyy onneksi sekä ilmastointi että lämmitys, mutta aika nihkeästi sitä lämmitystä pidetään päällä. Sisälämpötila on päivisin 19-20 astetta, ja öisin laskee varmaan jonnekin 16-17 tietämille. Siksi olenkin nukkunut kahdella peitolla ja pitkähihaisella pyjamalla viimeiset pari viikkoa. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että sisällä pitää palella. Suomessa kun on tottunut siihen, että sisällä on yleensä talvellakin ihan ok, vaikka ulkona palelee (lukuunottamatta mun kahta viimeistä kämppää, joissa ensimmäisessä Kaskitiellä oli keittiön lasit sisäpuolelta talvella jäässä ja Tampellassa muuten vaan oli tupakeittiössä 16 astetta lämmintä). Kaikki täällä tuntuukin naureskelevan sitä, että suomalaiset vetää ensimmäisenä pitkähihaista vaatetta niskaan ja paleltaa. "Ei teillä voi olla kylmä, Suomessahan on aina talvi!". Kyllä voi, koska meidän ei tarvitse palella sisällä eikä öisin tarvitse nukkua huppari päällä. Tosin, mähän olen siitä onnellisessa asemassa että mulla on ainoana meidän perheestä tuplapeitto tällä hetkellä, ihan siitä syystä että meidän ainoa ektrapeitto nyt sattui olemaan mun kaapissa ja ehdin ensimmäisenä ottamaan sen. Kahden hanan veivaamiseen tottuu, samoin veden suodattamiseen. Oikeastaan, mihin tahansa tottuu, kun tarpeeksi pitkään taistelee kyseisten asioiden kanssa. Kaikkia eroavaisuuksia en välttämättä enää edes huomaa, koska olen niiden kanssa elänyt jo hetken verran. Ja toki eroavaisuuksia löytyy sekä WA:n sisällä että muun Australian sisällä. Idässä asioita hoidetaan varmasti täysin eri tavalla, esimerkiksi kierrätyksen järjestämisessä on suuria eroja maan sisällä (meillä ei toimi, mutta idässä joissakin osavaltioissa löytyy jopa biojätteille omat astiansa).
Yritän tässä kirjoitella enemmänkin kulttuurien välisistä eroista, olkoon tämä osa yksi. Luvassa postauksia ainakin ruokakulttuurista, koska niissä nyt luonnollisesti jonkin verran eroavaisuuksia on. Pysykäähän siis kanavalla!
Busselton kasvaa valtavasti koko ajan, ja on levittäytynyt hyvinkin laajalle alueelle. Meidän asuinalueemme, Provence, on Busseltonin town centren pohjoispuolella, Busselton Bypassin varrella. Kaikki talot on uudehkoja, todennäköisesti alle viisi vuotta vanhoja ja lisää rakennetaan koko ajan. Alueen laitamilta, ihan Busselton Bypassin varrelta, löytyy myös private school, Georgiana Molloy Anglican School. Siellä toimii luokat Kindystä Year 12 asti, joka lähinnä vastaa meidän lukion viimeisiä luokkia. Lapsia siellä on paljon, ja koulubussiralli valtava.
 |
| Meijän talo |
 |
| Kotikatu |
 |
| Provencessa toimii myös display village, jossa eri talonrakennusfirmat esittelee talojaan. Noita taitaa olla kaksi kadullista |
 |
| Leikkipuistoa ja meidän juniori |
 |
| Kuvan oon ottanut ihan tuon sateenkaaren takia, mutta täällä jokainen talo on aidattu jumalattoman korkealla peltiaidalla, jotta naapuri ei vahingossakaan näe mitä omalla pihalla tapahtuu. Taloissa on usein myös valtavat, katosta lattiaan ulottuvat ikkunat, ja jos nämä ikkunat on kadulle päin, on ne varmasti jatkuvasti peitetty paksuilla verhoilla. Toista on meininki Hollannissa, jossa kaikki on kaikelle kansalle avointa. |
 |
| En oikein kehdannut fotoilla koulun pihalla, mutta jotain suuntaa antavaa kuvaa siitä koulubussirallista, joka täällä pyörii päivästä toiseen. Julkista liikennettä ei ole, mutta koulubussit toimivat hyvin ja niillä pääsee melkein joka paikkaan |
Koska meidän talo on melko uusi, on meillä eteiskäytävä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys australialaisissa taloissa. Monesti taloihin/asuntoihin tullaan sisälle suoraan keittiöön tai oleskelutilaan, ja kengät jätetään milloin mihinkin, jos jätetään. Ei meilläkään eteisessä mitään normaaleja eteistarvikkeita ole, kuten kenkätelinettä tai naulakoita, joten sisälle tultaessa kävellään aina kengät jalassa ja ulkovaatteet päällä omalle vaatekaapille ja siellä vasta kuoriudutaan. Tosin, täällä lähes ikuisen kesän maassa, suuren osan vuodesta voi painaa menemään thongseilla ja kesävaatteilla, joten suomalaiselle kuraeteiselle ei täällä ole tarvetta. Monissa taloissa olen nähnyt kenkätelineen ulko-oven vieressä ulkopuolella (esim. farmilla) johon kengät sitten jätetään jos ne eivät jää jalkaan. Tämäkin jakaa australialaisia, itse en edelleenkään osaa oikein kävellä kengät jalassa sisällä vaan mieluusti otan ne pois ja vedän vaikka villasukat jalkaan, jos lattiat ovat kovin likaiset. Niin, täällä ei myöskään oikein tunneta käsitettä villasukat, vaan kaikilla tuntuu olevan sisäkäytössä jonkinmoiset tohvelit tai uggit. Mä en taas oikein ole vielä sisäistänyt että uggit voivat olla sisäkenkinä.
Eli nyt ollaan talossa sisällä ja useimmiten keittiössä. Keittiö on aika samantyylinen kun Suomessa, ja etenkin isoissa omakotitaloissa ne ovat useimmiten reilun kokoisia. Meidän keittiö:
Tuntuu, että lähes jokaisessa aussikeittiössä on baaripöytä keskellä lattiaa, mikäli keittiön koko antaa myöden. Lähes vakiovarusteena on myös kaasuliesi, joka ainakin mun mielestä voittaa perushellan ihan 10-0, induktion kuitenkin taistellessa vielä samalla viivalla kaasulieden kanssa. Osa kaasuhelloista on mallia "sytytä sytkärillä", kuten meidän hella Hollannissa, mutta meidän kaasuhella täällä on uusi ja toimiva, joten siinä toimii myös kipinänamiska. Uuni ei onneksi ole kaasulla toimiva, vaan ihan perus kiertoilma sähköuuni. Pari erikoisuutta, jota Suomesta ei joka kodista löydy:
- Brita - kannu. Täällä meillä vesijohtovesi maistuu kaiken puhdistuksen ym. jälkeen ihan järkyttävän pahalle, ja mä en sitä pysty suoraan hanasta juomaan. Tämän takia vesi yleensä suodatetaan, joko käyttämällä Brita - kannua (kuvassa pöydällä) tai asentamalla suoraan vesihanaan suodattimen. Vesi on kyllä täysin juomakelpoista, se vain maistuu pahalle. Brita - kannun juju on se, että siinä on joku aktiivihiili tms. suodatin, jonka ansioista vesi on ihan ok makuista. Ei se Suomen hanavettä voita, mutta muutaman kuukauden jälkeen siihen on jo tottunut eikä haittaa menoa yhtään. Täällä on myös olemassa puolen litran vesipulloja, joissa on myös suodatin. Oon tässä jo hetken verran harkinnut sellaisen hankkimista reissuille, niin ei tarvisi enää pullovettä ostella esim. Perthissä.
Ai niin, meillä ei ainakaan saa hanasta lainkaan jääkylmää vettä. En siis muista, koska olisin viimeksi kylmää vettä juonut, vaan huoneenlämpöinen on ihan normi.
- Thermomix - monitoimilaite.
Thermomix tuntuu olevan joidenkin australialaisten kotiäitien uskonto. Meillä tehdään joka ikinen ruokalaji thermomixillä, ainakin sitä käytetään vähintään sipulin pilkkomiseen tai riisin keittämiseen. Se siis tekee mitä tahansa, mitä voi ikinä kuvitellakaan keittiössä tarvitsevansa: pilkkoo, soseuttaa, sekoittaa, keittää, höyryttää, jatka itse listaa. Ainoa, mihin se ei mun käsittääkseni pysty, on paistaminen. Siihen saa myös lisäosia, esim. "butterfly" (leikkaavan terän tilalle laitettava muovinen, perhosen näköinen härpäke), oma nuolija, riisinkeittokulho, iso höyrytyskulho, vaikka ja mitä muuta. Mä käytän thermomixiä myös keittiövaakana. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuon masiinan toimintaperiaate rupeaa pikkuhiljaa aukeamaan mulle, ja onhan se kätevä. Thermomixille on olemassa omia keittokirjoja, koska normaalit ohjeet ei oikein tuolle päde jos sillä pitää jotain keittää tai kypsentää. Ehkä sen ainoa miinuspuoli on että se pitää ihan jäätävää meteliä päällä olleessaan ja silloin kun ruoka on valmis se piippaa, eikä se piipitys lopu ennen kun sen menee ottamaan pois päältä.
Aussikeittiön vieressä on lähes poikkeuksetta jonkinlainen oleskelutila sekä ruokailutila. Meillä on kaksi olohuonetta, joista tämä keittiön vieressä oleva on käytössä lähinnä silloin, jos telkkari on päällä ruokaa laittaessa.
Kuten jo alussa kerroin, ikkunat on ihan valtavia. Vähän ainakin meillä on rähmäset, kun lapset niitä pitelee. Verhoja ei läheskään kaikissa ikkunoissa ole, ja tyyli on hyvin pitkälle tuo, millaiset meillä on takapihan ovessa. Väri vain vaihtelee. Asunnon iästä riippuu, onko lattiassa kokolattiamatto vai parketti/laminaatti/kivilattia. Meillä on eteisestä tuonne olkkarin takanurkkaan parkettia, mutta kaikissa makuuhuoneissa ja telkkari/play roomissa on kokolattiamatot.
Makuuhuoneiden tyyli on pelkistetty, eikä niissä ole muuta kuin vaattekaapit ja sänky. Lasten kaikki lelut ovat siinä telkkari/play roomissa, eikä ne liiku sieltä mihinkään. Perheestä riippuu, leikkiikö lapset huoneissaan vai onko talossa oma activity room. Ainakin uusimpiin taloihin tunnutaan noita leikkihuoneita rakennettavan ja onhan se helppoa, kun voi lelut olla vaikka levällään yhdessä paikassa. Tosin koska meillä lelut on aina esillä, ei omien jälkien siivoaminen tunnu olevan kovinkaan tunnettu konsepti.... Kuvan ottohetkellä lelut ovat olleet vielä olkkarin nurkassa, mutta ne rupesivat olemaan niin levällään joka paikassa että paremmin ovat tallessa leikkihuoneessa.
Australiassa tuntuu myös pussilakana olevan suhteellisen tuntematon käsite. Mulla nyt jostain syystä sattuu semmoinen olemaan ohuemman peiton päällä (tuo sinivalkoinen), mutta se on ainoa olemassaoleva pussilakana kyseiselle täkille ja sitä sitten pestään ja kuivataan ahkerasti. Kakkospeitossa ei ole pussilakanaa ollenkaaan mutta maassa maan tavalla: mun ja sen peiton välissä on tavaraa joten pussilakana on turha. Mulle ei ole ihan vielä kristallisoitunut, minkä takia sen ohuemman peiton alla tarvitsee pitää lakanaa, koska siinä peiton ympärillä on pussilakana? Clairella ja Craigilla ei ole pussilakanaa niiden täkin ympärillä, joten siinä tapauksessa sen lakanan siinä välissä ymmärrän. Täällä myös sängyt pedataan usein "kirjekuolityyliin", eli lakanan reunat on käännetty patjan alle ja sinne väliin vaan sujahdetaan. Mä tosin viikon jälkeen luovuin tuosta tyylistä, koska mun pitää saada kietoutua peittoon.
 |
| Tässä huoneessa majailevat nykyään myös lelut |
Vessa ja kylppäri. Meillä on master bedroomissa oma ensuite - kylppäri/vessa, ja muiden makuuhuoneiden kesken on jaettu yksi vessa ja yksi kylppäri. Ausseissa tuntuu olevan melko yleistä, että vessassa on tasan ja ainoastaan se vessanpönttö, ja kädet pitää mennä erikseen pesemään kylppäriin. Melko epäkäytännöllistä, sanon minä, vaikka on siihenkin jo kolmessa kuukaudessa tottunut. Vessoissa ja kylppäreissä ei myöskään ole lukkoja, ja kiusallisia tilanteita sattuu aina silloin tällöin jos joku pahaa-aavistamaton astelee sisälleen kun itse keikistelee kylppärissä ilman rihman kiertämää. Monesti se, että kylppärin/vessan ovi on kiinni merkitsee sitä, että sisällä on joku.
Mulle on ehkä vaan sattunut hyvä säkä, mutta joka paikassa on ollut suihkukoppi, missä olen oleillut. Ammekin meiltä löytyy, mutta sitä käytetään tasan lasten kylpyihin. Kerran olen sen itseäni varten täytellyt, kun olin selkäkipuinen. En oikein tiedä, mikä vesitilanne täällä south westissä on: onko sitä kuinka paljon, ja minkälaisia vesilaskuja tänne tulee. Perthissä ainakin kesäisin podetaan vesipulaa. Meillä kuitenkin vettä käytetään aika suruttomasti, ja itsekin tunnustan useempaan kertaan seisoneeni kuuman suihkun alla ihan siitä ilosta, että edes jossain on lämmin. Namiskoita meillä on suihkussa kaksi: yksi kylmälle ja yksi kuumalle. Meillä on kuitenkin säädetty niin, että kuumavesihanasta tuleva vesi on noin 40 - asteista, joten riittää että pelkästään avaa sen eikä kylmävesihanaan tarvitse koskea ollenkaan. Kylppärissä on myös erillinen lämmitys, joka tulee katossa hohkaavista lämpölampuista.
 |
| Nykyisin kylppärissä tuntuu olevan tavaraa ihan riittämiin: mun kempparit on levällään pöydällä ja amme ja lattia ovat puolillaan lasten kylpyleluja |
Aussitaloihin kuuluu myös useimmiten autotalli, jossa jopa säilytetään autoja eikä ne ole romuvarastoina, kuten usein Suomessa on. Meillä on kaksi autoa, joista perheauto asuu tallissa ja ute (avolava) ulkona. Meillä on myös iso takapiha grilleineen päivineen. Lapsille löytyy trampoliini ja hiekkalaatikko. Meillä on myös aidan takana kaivelevat kaivinkoneet valjastettu hyötykäyttöön, ja Jettille on viritetty aidalle tikkaat, joilta se voi niitä kaivinkoneita tuijotella (se on about sen lempipuuhaa). Levi ei sattuneesta syystä voi vielä itse tikkaille kiivetä, niin sen kanssa niitä sitten tuijotellaan trampoliinin päältä seisten. Vaikka täällä on kuivaa, niin meillä kasvaa pihalla jos jonkinmoista vihannesta, hedelmää ja yrttiä. Ainakin meillä on mansikoita, päärynöitä, oliiveja, laventeli, basilikaa ja chiliä. Tod näk on vielä jotain muutakin, nyt en vaan muista. Sato tosin on jäänyt hieman heikonlaiseksi tänä vuonna, koska papukaijat söi hedelmien ja marjojen raakileet ennen kuin ne kerkesivät kypsyä. Muutamalla päärynällä saatiin onneksi herkutella. Kasvit ja ruoho pysyvät vihreinä automaattisen kastelun avulla (mitä veden tuhlausta...). Nyt onneksi luonto kastelee omasta takaa tarpeeksi, ja kesällä rutikuivina ja ruskeina olleet pellot hohkaavat vihreän eri sävyissä.
Ai niin vielä, pesukone. Ausseissa ei oikein tunnuta tuntevan perinteisiä, suomalaistyylisiä pesukoneita joissa rumpu pyörittää pyykkiä. Meidän pesukone on päältätäytettävä kyllä, mutta siinä rumpu ei pyöritä vaatteita ympäri, vaan se rumpu ikäänkuin heiluu edes takaisin, ja vaan vellaa niitä vaatteita. Pesuaineelle ei ole omaa lokeroa, vaan se ripotellaan vaatteiden päälle. Mulle ei ole myöskään vielä selvinnyt, onko tuommoisen pesukoneen kanssa mahdollista käyttää huuhteluainetta. Pesutuloksesta en ole ihan vielä varmistunut, kyllä vaatteet puhtaalta tuoksuu mutta tahrojen poisto on olematonta. Kuivausrumpu on myös otettu säännölliseen käyttöön, koska ilma on niin kosteaa. Olen nyt muutaman koneellisen kuivattanut kuivaustelineellä sisällä (ja se teline lämpiää, kuinka mahtavaa!), ja pari kolme yötä siinä menee. Ei parane olla kiire...
Asuminen Ausseissa ja Suomessa on siis joiltakin osin erilaista, ja tuntuu että joitakin ihan itsestäänselvyyksiä ei täältä löydy. Eteistä kaipaan kovasti, samoin lavuaaria vessaan. Taloja ei myöskään eristetä ja ikkunalasit ovat yksinkertaiset. Meiltä löytyy onneksi sekä ilmastointi että lämmitys, mutta aika nihkeästi sitä lämmitystä pidetään päällä. Sisälämpötila on päivisin 19-20 astetta, ja öisin laskee varmaan jonnekin 16-17 tietämille. Siksi olenkin nukkunut kahdella peitolla ja pitkähihaisella pyjamalla viimeiset pari viikkoa. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että sisällä pitää palella. Suomessa kun on tottunut siihen, että sisällä on yleensä talvellakin ihan ok, vaikka ulkona palelee (lukuunottamatta mun kahta viimeistä kämppää, joissa ensimmäisessä Kaskitiellä oli keittiön lasit sisäpuolelta talvella jäässä ja Tampellassa muuten vaan oli tupakeittiössä 16 astetta lämmintä). Kaikki täällä tuntuukin naureskelevan sitä, että suomalaiset vetää ensimmäisenä pitkähihaista vaatetta niskaan ja paleltaa. "Ei teillä voi olla kylmä, Suomessahan on aina talvi!". Kyllä voi, koska meidän ei tarvitse palella sisällä eikä öisin tarvitse nukkua huppari päällä. Tosin, mähän olen siitä onnellisessa asemassa että mulla on ainoana meidän perheestä tuplapeitto tällä hetkellä, ihan siitä syystä että meidän ainoa ektrapeitto nyt sattui olemaan mun kaapissa ja ehdin ensimmäisenä ottamaan sen. Kahden hanan veivaamiseen tottuu, samoin veden suodattamiseen. Oikeastaan, mihin tahansa tottuu, kun tarpeeksi pitkään taistelee kyseisten asioiden kanssa. Kaikkia eroavaisuuksia en välttämättä enää edes huomaa, koska olen niiden kanssa elänyt jo hetken verran. Ja toki eroavaisuuksia löytyy sekä WA:n sisällä että muun Australian sisällä. Idässä asioita hoidetaan varmasti täysin eri tavalla, esimerkiksi kierrätyksen järjestämisessä on suuria eroja maan sisällä (meillä ei toimi, mutta idässä joissakin osavaltioissa löytyy jopa biojätteille omat astiansa).
Yritän tässä kirjoitella enemmänkin kulttuurien välisistä eroista, olkoon tämä osa yksi. Luvassa postauksia ainakin ruokakulttuurista, koska niissä nyt luonnollisesti jonkin verran eroavaisuuksia on. Pysykäähän siis kanavalla!
Well this is the plan
Eilen oli tasan kaksi viikkoa siihen, että lähden Busseltonista. Nyt voikin sitten jo melkein laskea päiviä. Olen tässä yrittänyt kasailla jonkinmoista suunnitelmaa ja nyt rupeaa raamit olemaan kasassa. Tarkoitus (huom. _tarkoitus_, asiat muuttuu kumminkin ;)) olisi lähteä Busseltonista 30.5., ja mennä kahdeksi yöksi Perthiin. Siellä pitää hoitaa työjuttuja, käydä vinkumassa Applelta apua etc. 1. 6. starttaa mun tour kohti Broomea! Varasin yhdeksän päivän tourin Aussie Wandererilta Perthistä Broomeen. Ryhmäkoko on muistaakseni 13, ja nyt toivonkin sydämeni kyllyydestä että siellä olisi kivoja ihmisiä mukana! Oon ihan tosi innoissani tästä, 2300 km bussin kyydissä kauniita maisemia ihastellessa. Tässä pientä esimakua siitä, mitä reissun aikana nähdään ja tehdään:
Uskotteko nyt, kuinka innoissani oon? :D
 |
| Sandboarding |
 |
| Luonnonpuistoja |
 |
| Erikoisia biitsejä |
 |
| Delfiinien ruokkimista |
 |
| Snorklausta |
 |
| Vesiputoksissa uimista |
 |
| Auringonlaskujen ihailuja |
Uskotteko nyt, kuinka innoissani oon? :D
Ihan alkuun ajattelin, että olisin lähtenyt Broomesta itärannikolle eli lentänyt ensin Darwiniin ja sieltä Cairnsiin (eli lentänyt rannikolta toiselle pohjoista pitkin). Pläänit - ylläri ylläri - muuttuivat, ja tuunkin takaisin Perthiin sieltä pohjoisesta. Mun piti lähteä tekemään farmeja mutta saankin ne tarvittavat 88 päivää täältä toisen vuoden viisumia varten, joten se homma on nyt hoidettu pois alta ja saan olla täällä/tulla tänne uudestaan vielä toiseksi vuodeksi! Meinasin jo jotain banaaninpoimintaa tms mutta eipä tartte lähteä käsiään likaamaan ;) anyways, ton tourin mukana pääsisi myös maitse takaisin Perthiin mutta on nopeampaa sekä halvempaa lentää, joten aattelin tässä lähipäivinä buukata lennot Broomesta Perthiin joskus ehkä 12.6. Saana on noihin aikoihin muutaman päivän Perthissä, joten siellä olis seuraakin ja joskus siinä puolen kuun maissa sitten olisi kiva aloittaa uudet työt. Meen taas Aussi Jobsin puheille, se counsellor sieltä jo sähköpostissa vastas että kyllä niillä hommia mulle on. Oon ehkä idiootti, mutta haluaisin lähteä kokeilemaan country pub - hommia :D eli siis in the middle of nowhere pikkukylän ainoaan pubiin baarimikoksi. Toinen vaihtoehto on jatkaa nannynä olemista, mutta sitä suostun tekemään vain ja ainoastaan Perthissä, paikallisjunaverkon matkan varrella. Työkuvioiden suhteen oon aika paljon viisaampi parin viikon päästä, siihen asti jännitetään että mitä elämä tällä kertaa eteen tuo.
Ajattelin että voisin olla töissä jonnekin elokuulle. Meidän farmin Sara kysyi multa, että jos olen jossain "huudeilla" (eli wa:ssa :D) niin voisin mennä niille pariksi viikoksi elokuussa pyörittämään huushollia. Mietin että voisi ehkä olla ihan kiva, ja jos oon vielä tällä rannikolla silloin niin käytän ehdottomasti tilanteen hyväksi. Saana taas on syyskuun alussa hyvin todennäköisesti lähdössä Balille, joten aattelin ehkä kutsua itseni mukaan sinne viikoksi lämmittelemään talven jäljiltä ja hankkimaan ennakkorusketusta. Mutta nämä kaikki on nyt vain suunnitelmia, ja ainoa, mikä on varmaa on se, että tour Broomeen starttaa kesäkuun ensimmäinen päivä lauantaina klo 7am.
Nyt ei auta kun yrittää luovia läpi viimeisistä päivistä Busseltonissa. The Goosen oon jo lopettanut, ja normi babysittauspäiviä on jäljellä ehkä seitsemän. Öitä lähtöön 13. Mitenniin oon jo toinen jalka oven raossa menossa... Oon niin kovasti odottanut lähtöä, että nyt kun se viimein koittaa en oikein tiedä enää kuinka päin olla :D Onneksi tässä nyt kuitenkin on hommaa vielä ennen lähtöä, joten päivät kuluvat nopeasti. Saan toivottavasti pitää mun gym - jäsenyyden sinne loppuun asti, mikä tosin ei ole vielä kirkossa kuulutettua koska ne häsää siellä nyt jotain ihan ihme juttuja mun jäsenyyden kanssa ja saan vääntää joka ikinen kerta siitä onko se vielä voimassa vaiko ei. Tämä viikko on ollut melkoisen BodyBalance - painotteinen, kolme kertaa olen kyseisellä tunnilla käynyt.
Tämän perjantai-illan kuvioista sen verran, että lähdetään Saanan kanssa tsekkailemaan Busseltonin yötä. Selvin päin toki, koska auto ja töitä huomenna. Saana ei ole vielä koskaan käynyt Esplanadella, joten pitäähän se nyt nähdä täällä ollessa :D ollaan kuitenkin vanhuksia, ja nukkumassa ennen puoltayötä. Kyllä mä tosin kertaalleen oon käynyt ihan kunnolla ulkona täällä, silloin kun Minna oli täällä. Niiden hostellilla oli jollain virolaisella tytöllä synttärit ja eka saatiin hostellilla ilmainen bbq ja vähän myöhemmin lähdettiin Ship Inniin laulamaan karaoketa. Koska oli torstai-ilta, siellä oli meidän lisäksi ehkä kolme muuta. Komeasti silti koko porukalla kajautettiin Hey soul sister ja oli mukavata. Illan päätteksi taksi toi hyvin ja edullisesti kotiin. Huimaa. On se vaan joka kerta niin erilaista käydä ulkona pikkukylillä kun suurissa kaupungeissa. Täällä on ihan huippua kun ei tarvii pynttäytyä vaan voi lähteä ihan perusvaatteilla eikä tunne oloaan alipukeutuneeksi, toisin kuin jossain Sydneyssä tai Perthissä.
Vielä loppukevennykseksi: pokkasin speeding ticketin nro 2. Mä niin lopetan ajamisen täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)