Living in Perth... Finally!

Anteeksi blogihiljaisuus, on ollut melkoista haipakkaa viimeinen viikko. Paljoa ei ole aloillaan ehtinyt istua, ja ne harvat hetket ovat menneet lähinnä nukkuessa ja henkeä vetäessä. Nyt on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun mulla ei ole mitään suunnitelmia koko päivälle ja kellon ollessa kymmenen aamulla, olen jo tylsistynyt :D hyvää aikaa siis päivittää blogia.

Yealeringin leikin lopetin siis perjantaina 28.6. Sain kyydin Perthiin, ja lähdin melkein samalta istumalta tapaamaan potentiaalista au pair - perhettä. Tämä perhe asuu Perthin Cockburnissa, ja vielä tarkemmin sanottuna Cockburnin (lausutaan co-burn ;)) Successissa. Olin lähetellyt pitkin viikkoa emaileja perheen isän kanssa, ja jo näiden perusteella sain todella lämpimän kuvan perheestä. Fiilis vahvistui heti, kun näin perheen. Isä tuli hakemaan mut juna-asemalta ja mentiin kotiin dinnerille. Lapset oli ovella vastassa ja heti alkoi kova selittäminen ja kädestä vetäminen. Lähdettiin perheen äidin ja lasten kanssa puistoon, isä valmisti dinnerin sillä välillä. Mulle lyötiin skumppalasi käteen melkein saman tien, ja juteltiin mukavia, mitä nyt lasten touhuamiselta kerittiin. Perhe etsi ainoastaan short term au pairia pariksi kuukaudeksi, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. He etsivät parhaillaan pidempiaikaista, mutta kukaan tytöistä ei pääse tulemaan ennen elokuun loppua. Hoidan siis lapsia siihen asti, kun heidän seuraava kuuden kuukauden au pair saapuu. Alkuun meinattiin että mietitään kaikki viikonlopun yli, mutta lopulta tehtiin päätös että muutan tänne jo viikonlopun aikana :) perjantai-iltana siis tämä, ja sunnuntaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja asetuin taloksi.

Ennen tätä lauantaina yritin kuitenkin tehdä uusia kavereita. Facebookissa on erittäin hyvä Au pair in Perth - ryhmä (1500 jäsentä), ja keskustelu siellä on todella vilkasta. Aina joku on kyselemässä seuraa kahville, lunchille, drinksuille, ties minne. Lauantaina lähdin tappamaan aikaa Westfield Carouseliin Canningtoniin. Istuessani siellä kahvilla selailin ryhmää, ja bongasin erään hollantilaistytön lunchkyselyn kaupunkin. Ajattelin että eipä tässä mitään menetettävää ole, joten muutamaa tuntia myöhemmin tapasin viisi au pair tyttöä Perthin keskustassa. Tämmöiset random au pair tapaamiset on vähän aina niin ja näin, joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin. Tämä ensimmäinen kerta ei ehkä ollut se kaikkein menestynein, tulin ihan ok juttuun tämän hollantilaistytön kanssa mutta muut jäivät melkoisen etäisiksi. Käytiin Northbridgessä kiinalaisessa lounaalla ja kierreltiin hetken verran kaupungissa. Lopulta päädyin illalla vielä ulos tämän hollantilaisen Maureenin ja tämän kavereiden kanssa Northbridgeen Airiin. Ihan mukavaa oli, uusia bestiksiä ei ehkä silti syntynyt.

hiustenkasvatusprojekti etenee hitaasti mutta varmasti

Sunnuntaina oli muuttopäivä! Jännitti ihan hulluna etukäteen, kuinka sopeudun uuteen perheeseen. Onneksi pelko oli turha, täällä sujuu ihan huipusti! Perhe-elämä täällä on huomattavasti nopeatempoisempaa kuin Busseltonissa, ja muutenkin paljon iloisempaa ja leikkimielisempää. Semmoista, kuin kuvittelin elämän lapsiperheessä olevan. Molemmat vanhemmat ovat kokopäivätöissä ja poika, 4,5 vuotta, käy kindyssä 2-3 kertaa viikossa. Tyttö, 2,5 vuotta, on päivät kotona ja mun hommani on kokopäiväisesti pitää huolta lapsista. Busseltonissa mun työaikani oli 24 tuntia/viikko, täällä mennään hippasen yli 40 tunnin. Mun aamuni alkaa seitsemän reikäleipä, ja päättyy noin klo 16, jolloin perheen isä tulee kotiin. Perjantaisin olen vapaa viimeistään kahdelta iltapäivällä, mikä on mun mielestäni supermukava aloitus viikonlopulle. Tosin ensimmäisen viikon perusteella voisi sanoa että viikot ovat sen verran hektisiä, että perjantait menevät viikosta toipumiseen ja lauantai on ensimmäinen päivä, jolloin voi edes kuvitella tekevänsä jotain.

Perhe ja lapset ovat todella aktiivisia, ehkä hieman liikaakin mutta toisaalta, päivät kuluvat nopeammin kun mennään lasten kanssa paikasta toiseen. Maanantaisin poika on koulussa ja tytöllä on tanssitunti aamupäivästä. Tiistaisin poika on koulussa ja tytön kanssa mennään playgroupiin. Joka toinen keskiviikko poika on koulussa ja joka toinen kotona, keskiviikko on pyhitetty kotipäiväksi. Torstaisin mennään Jungle Gymiin (ihan paras paikka!). Toivottavasti vaan opin pian ajamaan autoa täällä (manuaaliauto omg...) koska julkisilla meno sinne oli sieltä ja syvältä. Ensin bussilla juna-asemalle, junalla kaksi pysäkinväliä, sitten bussilla ja sitten kävellään... Matkoihin kului puolitoista tuntia suuntaansa kahden lapsen kanssa. Päivä meni kyllä supernopeasti kun aamukasilta ruvettiin tekemään lähtöä ja yhdeltä oltiin takaisin kotona. Mä olin väsynyt ja lapset vielä enemmän. Perjantaisin on kirjastopäivä, sinne päästään onneksi ihan kävellen. Nyt seuraavat kaksi viikkoa meillä on school holidaysit, joten osa toiminnoista on tauolla mutta tilalle voidaan keksiä kaikkea muuta kivaa. Tiedossa on ainakin museokäyntiä etc :) muutenkin aika-taulut ja rutiinit ei ole ihan niin tiukkoja kun Busseltonissa ja soveltamisvaraa on. Ja kiva on, kun on vähän vanhempia lapsia niin niiden kanssa voi oikeasti tehdäkin jotain. Ainakin enemmän kuin 12kk vauvan kanssa.

Muuten oon yrittänyt saada täältä kavereita. Työviikon jälkeen perjantain vietin ihan kotosalla koska olin puhkipoikki. Lauantaina treffasin muutamaa au pair tyttöä piknikin merkeissä King's Parkissa. Ei ihmeempää, mutta ihan mukava iltapäivä. Illalla sitten seikkailin tieni bussilla Freoon ja kävin saksalaisen Denisen kanssa dinnerillä italialaisessa raflassa ja yksillä drinkeillä pubissa. Mukava tyttö, mun ikäinen, joten ajatukset kohtasivat aika hyvin. Ajeltiin pitkin Freoo ja Cockburnia sen Smartilla ja yritettiin epätoivoisesti löytää tietä meille kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sunnuntai on mennyt aika pitkälle chillaillessa, kävin tosin hakemassa Geishaa Ikeasta ;)

Summa summarum: I love Perth <3 Joka ikinen kerta, kun näen ensimmäistä kertaa junasta Perthin skylinen onni tulvahtaa mun kropan läpi. Samaten, kun kävelen Cockburnin ostoskeskukselta kotiin, mulla on olo että nyt olen kotona, että tänne mä kuulun. Kuljen jatkuvasti hymy kasvoilla. Jos pidemmän päälle jossain kohtaa Australiassa tulen asumaan, se paikka on Perth. Ehdottomasti. Tämä on mun Australian kotini <3