Juonipaljastuksia

Aluksi kun tulin Aussihin, ajattelin että en halua tehdä mitään suunnitelmia ja kuljen edestakaisin kuin haavanlehti tuulessa. No, ihan näin homma ei sitten edennytkään. Suunnitelmia, suunnitelmia, suunnitelmia! Reissaus on jäänyt hävettävän vähälle, mutta ei haittaa. Olen onnellinen vaikka elänkin lapsiperheen arkea Perthissä. Olen myös karsinut kasaan suunnitelman loppuajalle Ausseihin. Kyllä, mulla on deadline tälle "Australian dream"ille. Tuntuu kummalliselta, mulla on paluulippu kotiin.

Kuva kertonee kaiken!

Ostin siis paluulipun kotiin sunnuntaina. Halusin lentää aivan jouluaaton alla (oikeastaan niin lähellä, että todennäköisesti jouluaatto menee jet lagin kourissa), joten enempää ei voisi olla high season - ja se kyllä valitettavasti näkyi lentolippujen hinnoissakin näin 4,5kk aikaisemmin. Buukkasin lennon Singaporesta Helsinkiin, mutta Perthistä Singaporeen ei ole vielä lentoa. Tiger ja JetStar lentää sinne suhteellisen järkevillä hinnoilla ja lentoaikatauluilla, joten yritän päästä Singaporeen jo edellisenä iltana, olla siellä yhden yön ja päivän, ja lentää keskiyöllä kotiin seuraavana päivänä. Varaan lennon kunhan jaksan selvittää onko mulla mitään mahdollisuuksia ottaa kahta ruumaan menevää matkatavaraa (eli rinkkaa ja pientä matkalaukkua) joko Tigerille tai Jet Starille. Finnairilla hintaan kuului kaksi laukkua, joten yritän saada saman ensimmäiselle lennolle myös! Jos tuo onnistuu, niin mun ei tarvitsisi lähettää ylihinnoiteltua pakettia Ausseista Suomeen meriteitse.

Juonipaljastus osa kaksi. Mun paluulentoni on Perthistä, joten en lähde täältä enää mihinkään :) Saan olla tässä nykyisessä perheessäni elokuun loppuun asti, ja syyskuun alusta pitäisi löytää taas uusi perhe. Olen tässä nyt ehkä viikon verran yrittänyt katsella ja eilen sunnuntaina kävinkin yhdessä perheessä tutustumiskäynnillä mutta se paikka ei ollut ollenkaan mua varten. Liian kaukana ja mulle tuli vaan tosi vahvasti sellainen olo että en tule koskaan olemaan "perheenjäsen" enkä kotonani siellä. Etsintä jatkuu, seuraava ehdokas on jo jonossa ;)

Juonipaljastus osa kolme: reissusuunnitelmat! Viime postauksessa mainitsin pikaisesti Balin. Kyllä, pääsen Balille ja vieläpä ilmaiseksi! Busseltonin farmiperhe vie mun sinne viikoksi, hoidan Jackia ja nautin auringonpaisteesta ja hyvästä ruuasta jossain villassa ;) not a bad deal at all. Lähtö 26.8. ja paluu 2.9. Tähän mun perheeseen saapuu uusi au pair tuolla aikavälillä, joten mulla pitäisi olla paikka mihin mennä tuolloin toinen päivä. Odotan Balia ihan hulluna, en ole aikaisemmin ollut Aasiassa mutta olen kuullut siitä tosi paljon kaikkea hyvää. Plus rupean olemaan niin syväjäässä Australian talven jäljiltä, että pitää lähteä sulattelemaan lämpimimpiin maisemiin. Pohjarusketusta kanssa tulevaa kesää varten! Broomen rusketus rupeaa olemaan jo pelkkä muisto vain...

Jaa että tonne ;) seminyak siis kohteena

Joku pikkureissu olisi kiva vielä tehdä Perthistä käsin. Ennen Australiaan tuloa mietin, että haluan käydä Great Ocean Roadilla, kiertää itärannikon ja ehkä käydä Ulurulla. No, yhtäkään asiaa en näistä loppupeleissä tehnyt, enkä myöskään aio tehdä :D en toisaalta villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut kiertäväni koko länsirannikkoa, minkä taas kuitenkin näin. Muutama asia, mitä haluaisin vielä loppuaikanani tehdä:
- Haluaisin käydä Wave Rockilla. 350km suoraa tietä sisämaahan päin, siellä on iso kivi. Only in Australia: ajetaan koko päivä jotta voidaan ottaa kuva kivestä
- Haluaisin ajaa Esperanceen, noin 1000km Perthistä kaakkoon etelärannikolle. Siellä on kuulemma aivan järjettömän upeita biitsejä

Vai mitä mieltä ootte? :D pitää kyllä odottaa biitsikelejä!

- Haluaisin lähteä Tiian kanssa Stereosoniciin Sydneyyn marras-joulukuun vaihteessa. Line up on ihan huikea!
- Haluaisin lähteä Cairnsiin snorklaamaan Great Barrier Reefille. Olisi parasta!
-Jos Cairnsin reissu ei onnistu (kuten nyt todennäköisesti on käymässä koska en tiiä raskinko lentää itärannikolle kahteen otteeseen, jos pystyn yhdistämään Sydneyn ja Cairnsin niin sitten kyllä) niin haluaisin lähteä uudelleen Ningaloo Reefille. Haluan mennä snorklaamaan, kokeilemaan AquaRushia ja nähdä Turquoise Bayn. Eihän Coral Baylle tai Exmouthiin ole kuin se 1000km ;) Se on 3000km vähemmän kuin Cairnsiin :D

So much about it. Haluan festareille, haluan nähdä ison kiven, biitsejä ja snorklata. On mulla onneksi vielä 4,5kk aikaa!! Kesä tulee ja kaikkea, energiat lisääntyy samaa vauhtia valon määrän kanssa. Kohta talvi on muisto vain. Oon ihan innoissani, mulla vielä melkein viisi kuukautta aikaa olla Perthissä. Kuinka mahtavaa! Nyt kun saisi vaan tiedon siitä viimeisestä perheestä, niin voisi suunnitella viimeiset reissut. Onneksi mulla on paljon kavereita, jotka ei ole nähneet juuri mitään lännestä. Matkaseuraa siis todennäköisesti on saatavilla. Jeeii!

Kohta on tämän viikon ensimmäinen työpäivä takana. Maanantai meni aivan yhdessä hujauksessa, ensimmäinen kokonainen päivä yli neljään viikkoon, kun olen koko päivän meidän neidin kanssa kaksin pojan ollessa koulussa. Käytiin tanssitunnilla aamulla ja käveltiin yhteensä 4km, pestiin pyykkiä ja syötiin morning tea'ta ja lounasta. Sain vihdosta viimein ekaa kertaa viikkoon meidän neidin nukkumaan päiväunia, kummallista kun on kahden tunnin tauko keskellä päivää! Kohta hakemaan poikaa koulusta, pirtelöä välipalaksi ja ei kun odottelemaan isää kotiin. Illalla lähden vielä Nooran ja toisen suomitytön Jennyn kanssa Northbridgen San Churroon!

ihan muutaman kerran tullu käytyä San Churrossa tässä viime aikoina :D

Tälle viikolle on muutenkin luvassa kaikenmoista toimintaa. Huomenna pojalla myös koulupäivä, neidin kanssa lähdetään play groupiin aamupäivästä. Jos musta riippuu, niin nukutaan taas päiväunet, iltapäivät ja illat on niin paljon helpompia kun neidillä on energiaa leikkiä ja olla. Tiistaina illalla pitäisi myös Nooran kanssa ehtiä Ikeaan hakemaan tarvikkeita Perthin suomalaisten järjestämää Christmas in July - tapahtumaa varten, joka on lauantaina. Ai niin, pitäisi myös zumbata vielä sen jälkeen.  Keskiviikkona on kotipäivä (pojalla koulua vaan ma ja ti kun on vielä kindyssä), mennään puistoilemaan. Torstaina on Jungle Gym - päivä lasten kanssa ja iltapäivällä nukutaan taas päikkäreitä. Sitten onkin jo perjantai ja kirjastopäivä! Perjantaisin työt loppuu jo kahdelta iltapäivällä, joten päivä tuntuu superlyhyeltä. Ei ihme että aika menee tosi nopeasti, kun tekemistä on näin paljon. Nyt on jo viides viikko meneillään. Viikonloputkin menee yhdessä hujauksessa.

Viime viikonloppu oli taas hommaa täynnä. Torstaina illalla käytiin Saanan kanssa Freon San Churrossa juoruamassa, perjantaina hyökkäsin heti töiden jälkeen Nooran kanssa kylille. Mulla on ollu hartiat tosi juntturassa viime aikoina, ja päätinkin jo aikaisemmin viikolla että aloitan viikonloppuni hierojalta! Menin Shen's Massageen, ja pieni kiinalaisnainen hieroi niin kovalla voimalla että meinasi kyllä kyyneleet kihota silmiin. Mutta tehokasta kuin mikä! Ei tarvitse varata aikaa, hieronta kesti ehkä puoli tuntia?? ja maksoi 20 dollaria. Ajattelin tehdä tästä itselleni vakituisen rutiinin, 20aud kun ei ole Ausseissa yhtään mitään. Tuon jälkeen käytiin Nooran kanssa aivan ihanassa pienessä vohvelikahvilassa Northbridgessä ja tulin sen jälkeen kotiin koomaamaan. Big Bang theory <3

Superstar Waffles, William Streetilla aivan horseshoe bridgen kupeessa

Lauantaina meidän piti mennä Denisen kanssa Perth Zoo'hon, mutta koska loppuviikon talvimyrskysi, niin ei sitten ehdoin tahdoin viittitty lähteä kastumaan sinne. Päätettiin lähteä leffaan! Ajeltiin Carouselin elokuvateatteriin Canningtoniin, ja erittäin iloinen yllätys oli kun leffaliput olivat vain 11aud, normaalin 18audin sijasta. Haluttiin mennä katsomaan Monster's University, ja se oli joku lauantaipäivän kampanjaleffa. Siellä sitten istuttiin lapsiperheiden seassa ja syötiin äitin lähettämiä Aarrearkku - karkkeja :D Denise jostain syystä tykkää salmiakista, kummallinen saksalainen. Illalla lähdettiin sitten vielä dinnerille ja tanssimaan Denisen, Nooran ja saksalaisen Annen kanssa. Käytiin Utopiassa ensin syömässä aasialaista, ja sitten mentiin Brass Monkeyn kautta Airiin tanssimaan. Kahden junalla kotiin, oli kivaa! Paitsi edelleen mietitään sitä, että mikä on se syy, minkä takia australialaiset parikymppiset tytöt pukeutuu niin kuin ne pukeutuu? Mekon helma ulottuu nippanappa pakaroiden alapuolelle ja kaula-aukko yleensä paljastaa enemmän kuin peittää. Vaikka mun hameen helmat on täällä lyhyempiä kuin ne on Suomessa (johtuen siitä että täällä ei yksinkertaisesti ole niin pitkiä mekkoja saatavilla), mutta silti ne on tuplasti pidempiä kuin muilla :D etenkin Airissa oltiin säädyllisiä vanhuksia. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilulistalla on Aviary, ainakin se näyttää ulkoapäin kivalta paikalta.

Vasemmalta Anne, Noora ja Denise

Tällä kertaa ei muuta. Palailen asiaan kun tiedän jotain mun uudesta perheestä!

Laura on rakastunut

Laura on rakastunut. Mutta nyt ei puhuta kenestäkään kaksilahkeisesta, vaan mun elämästäni yleensä sekä Perthistä :) kärsin aika kovasta koti-ikävästä tuossa touko-kesäkuun vaihteessa ja mietin paljon kotiinpaluuta. Tunne johtui suurilta osin siitä, että en ollut löytänyt omaa paikkaani Australiasta, enkä myöskään tapaani elää ja olla. Busseltonissa oli vaan jumissa, ja näin jälkikäteen harmittaa vähäsen että "tuhlasin" aikaani siellä niin pitkään. Onneksi sentään Saana oli maisemissa, muuten olisin hajonnut sinne aivan totaalisesti. Myös retket ympäri South Westiä sekä kavereiden vierailut ja omat reissut piti mut järjissäni siellä. Viimeisen kuukauden Busseltonissa laskin päiviä, että koska pääsen pois. Kesäkuu meni reissaillessa ja Yealeringissa. Kesäkuussa pikkuhiljaa rupesin saavuttamaan taas sitä fiilistä, että olen elossa ja elän sitä nk. unelmaani. Silti edelleen Suomi kolkutteli takaraivossa ja elämä oli jatkuvaa hyvästien sanomista, koska liikuin ahkerasti paikoista toisiin.

Ihania ystäviä, haikeita hyvästejä

Debi

My dear crazy Swedish friend

Jo Busseltonista lähtiessäni mietin, että voisi olla kiva asua Perthissä hetki. Aina Perthiin saapuessani edes yhdeksi yöksi, mulle tuli olo että nyt olen tullut kotiin. Country pub - elämä kuitenkin houkutteli enemmän, ja päädyin Yealeringiin. Yealeringin kokemus oli siinä määrin sieltä ja syvältä, että hautasin aatteet seuraavasta country pubista, ja rupesin miettimään plan b:tä. Avasin Au Pair in Perth - facebookryhmän ja tosi nopeasti sitten löysin tämän mun nykyisen perheeni. Olin mielissäni, kun pääsin vihdoinkin asumaan Perthiin ja vielä enemmän mielissäni, koska perhe on ihana (alkuglamour on tietenkin vähän laskenut mutta edelleen viihdyn täällä mainiosti). Edes sijainti Cockburnin lähellä ei haittaa eikä se, että bussit kulkee huonosti ja joka paikkaan kestää kauan. Mä olen Perthissä!

En tarkkaan tiedä, mikä mut on saanut rakastamaan mun elämääni täällä. Ensimmäistä kertaa Australiassa mulla on tunne, että kuulun jonnekin. Mulla on ympärilläni paljon ystäviä sekä välittävä perhe, joita kiinnostaa mun hyvinvointini. Olen rakentanut tänne muutamissa viikoissa elämän, josta en halua päästää irti. Toki ensimmäinen muutos tulee jo elokuun lopussa, kun mun tarvitsee etsiä taas uusi perhe. Mutta se ei haittaa, koska ystävät sekä Perth jäävät kuvioihin, eikä mua täältäkään potkaista pihalle ennen kun mulla on uusi paikka, mihin mennä. Kuljen ympäriinsä edelleen hymy naamalla. Skypetreffejä Suomeen pitää suunnitella montaa päivää etukäteen, koska ei mulla ole aikaa täällä istua kotona. Haluan olla ja mennä ja tulla ja ennen kaikkea - elää :)

Kotikatu Successissa

Busseltonissa olin lasten kanssa pääasiassa kotona, täällä käydään lähes päivittäin kaikissa kivoissa paikoissa :)

School holidaysien aikana käytiin mm. museossa, art&craft classilla, leikkipuistoissa, jungle gymissa, kirjastossa, aamukahveilla ja vaikka ja missä!

Jungle gym. Kuvan laatu on sieltä ja syvältä, mutta ihan huippu paikka alle kouluikäisille lapsille!

Viikonloput mulla on aina vapaita. Silloin on aika tavata kavereita! Hiljattain oon myös jaksanut liikkua kotoa iltaisin, mikä on tehnyt viikoista huomattavasti kevyempiä, kun ma-pe välillä pääsee näkemään muitakin naamoja kuin omaa perhettä. Mulla on Perthissä tällä hetkellä muutama suomalainen kaveri sekä yksi saksalainen. Näillä on menty ihan mukavasti tähän saakka, eikä uusien kavereiden saaminen ole Perthissä todellakaan hankalaa jos niitä lisää tarvitsee. Tähän mennessä Perthissä on myös pyörinyt kavereita Busseltonista, joita on myös tavattu viikonloppuisin. Perjantai-iltaisin ollaan käyty drinksuilla/leffassa/syömässä (Despicable me 2 on hilarious!), lauantaisin päivällä shoppaamassa tai kierretty nähtävyyksiä, esimerkiksi viime lauantaina käytiin Aquarium of Western Australiassa Hillarys Boat Harborissa. Denise ajelee pitkin Perthiä sen Smartilla ja eksytään yhdessä. Lauantai-iltaisin ollaan käyty ulkona, joskus pidemmän kaavaan mukaan tai joskus vain ihan drinksuilla. Sunnuntait menee chillatessa, esimerkiksi viime sunnuntaina käytiin keskustassa Margaret River Chocolate Companyn tehtaassa sekä vähän kauppoja kiertelemässä. Tekemistä siis löytyy joka lähtöön sekä cityssä (Perth) että Fremantlessa. Oon myös tehnyt vähän ajoharjoituksia mun perheen autoilla, mutta ne nyt on vähän jäissä koska en täällä kovin pitkään tule kuitenkaan olemaan. Bussit ja junat kulkee, vaikka niillä nyt vähän kestääkin mennä paikasta toiseen. Meidän perheellä on manuaaliauto, sen vuoksi ajamista on pakko harjoitella. Perthin liikenne on myös vähän eri luokkaa kuin Busseltonissa, ja ihan hulluja risteyksiä löytyy myös ihan meidän nurkilta. Tosin, meillä ei täällä freewaylla ole kuin maksimissaan kolme kaistaa suuntaansa, mikä on jo ihan inhimmillinen määrä verrattuna Sydneyn joihinkin seitsemänkaistaisiin motareihin...

Pintti sidua hyvässä seurassa perjantai-iltana. Aijai.

Ei noissa kenguruviitoissa siis mitään mutta että freewayllä Perthin CBD:n lähellä??

Smartin voi parkkeerata siihen mihin ei normaalikokoinen auto mahdu ;) oli vähän tiukkaa parkkipaikoista

Joku rausku. Se oli ISO

Tässä mä vaan lillun ympäriinsä. Sea turtle

Hui hai

Ne oli aika glow

En odota mitään niin paljon, että pääsen Great Barrier Reefille snorklaamaan!

We found him!

Tervetuloa uimaan Australian vesille. Noita on täällä ihan oikeasti.

Sting ray. Söpöjä otuksia mun mielestä, vaikka ne saattaakin pistää jos tielle osuu

Hillarys boat harbor

Smartilla me ajellaan!

Tulevista suunnitelmista kerron, kun ne muodostuvat. Oon tällä hetkellä melko sekaisin siitä, mitä haluan tehdä, kuinka kauan haluan Australiassa olla ja tulenko ensi vuonna takaisin vai jäänkö Suomeen. Juonipaljastuksena voin kuitenkin kertoa, että tiedossa on Balin matkaa, ilmaiseksi!! ;)

Liikenteen lähteet

Koska en jaksa miettiä mitään Australiaan liittyvää, mistä kirjoittaisin (on kyllä työn alla tässä lähitulevaisuudessa, on vaan niin kiire ja busy times koko ajan että tietokoneelle istuminen on viimeisenä mielessä), ajattelin jakaa teidän kanssa niitä hakusanoja, joilla mun blogi on löytynyt googlesta. Harmittaa kun en ole niitä aikaisemmin ylös kirjoittanut, mutta tässä satoa nyt viimeisen kuukauden ajalta:

Olohuoneen ja ruokailutilan jakaminen
Matkalaukkuelämä ei kotia
Vaatteet päällä uimaan
Hiekkaa ja simpukoita Tiia (tämä on jostain syystä yksi suosituimpia hakusanoja....??)
Everything happens for a reason
Lentopussi rinkalle
Pitkästä aikaa onnellinen
Baaripöytä keittiöön
Australian risteily
Manly saari (joku muukin on ollu yhtä tyhmä kun mä ja luullu Manlya saareksi :D)
Erilaista arkea
Stuttgart nähtävyydet
Vapaapäivät 2013 Australiassa
Afs työtodistus
Vossenveld (tämä jostain syystä nauratti ;))

Ja lopulta mun mielestä paras:

Idioottihyppy pää edellä :DD

Eniten mun blogiani löydetään hakusanoilla working holiday viisumi ja kaikilla mahdollisilla kombinaatioilla. Googletin working holidayn, ja mun blogini tulee itseasiassa aika nopeasti sieltä... Pelottavaa. Toivottavasti kaikki informaatio on oikein!

ATO

Joo ei mulla muuta tänään. Australian Taxation Office ja Tax returns <3 HUOH. Tässä voi mennä tovi jos toinenkin.

EDIT: kahden tunnin uurastuksen ja hajoilun jälkeen ato väittää että mulla on mätkyjä 300aud. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta mun järkeeni tuo ei mahdu. Muutaman päivän rauhottumistauko ja uusi yritys. En todellakaan tiedä, mikä meni vikaan...

Muut Australian backpackerit: Miten ootte veronpalautukset hoitanu? Kun mun käsittääkseni se on kaiken lisäksi lakisääteistä... Tässä asiaa pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen että ongelman ydin on se, että ruksaanko yes vai no kohtaan Australian resident for taxation purposes. En nyt kamalasti valehdellakaan viitsisi, mutta en myöskään maksaa mätkyjä. Jos jätän koko nivaskan täyttämättä, saanko matkustuskiellon maahan? Auttakee!

Harhaluulo.

Suurin harhaluulo mulla Ausseihin tullessa oli se, että täällä on lämmin. Talvellakin. Kesällähän täällä on lämmin, jopa tukahduttavan kuuma mutta totuus rupesi kyllä erittäin selkeästi valkenemaan toukokuussa. Nyt eletään vuoden kylmintä aikaa ja voin kertoa että ikinä en ole eläissäni joutunut palelemaan näin paljoa kun Yealeringissä ja nyt Perthissä.

Tämän hetken päivälämpötilat pyörivät siinä 18-19 asteessa, ja auringossa tarkeneekin ihan hyvin ulkosalla t-paidalla ja hupparilla. Sisällä vaatetta onkin sitten tuplasti päällä koska eihän näitä taloja lämmitetä ja yölämpötilan laskiessa sinne nollaan alkaa talotkin viilenemään. Perus uniasuna mulla on nykyään flanellihousut (välillä myös legginssit alla, jos tiedän että joudun nukkumaan huoneessa missä ei ole minkäänlaista lämmitintä), sukat, villasukat, toppi, ohut pitkähihainen t-paita ja paksumpi pitkähihainen pyjamapaita. Lämmittämättömissä huoneissa näiden päällä on yleensä vielä huppari, kaulahuivi ja pipo. Nyt täällä Perthissä mulla on onneksi siirrettävä pieni irtopatteri, joka lämmittää ihan kohtuullisesti kunhan se patteri on täysillä ja huoneen ovi kiinni. Pärjään siis yksillä sukilla, yksillä housuilla ja kahdella pitkähihaisella ;) mä en halua kuulla enää yhdeltäkään aussilta että kuinka voit palella koska oot Suomesta. Meillä sentään perkele lämmitetään talot :D Suomessa ei tarvitse palella kuin ulkona, meillä palellaan sekä sisällä että ulkona. Lämmin on ainoastaan kuumassa suihkussa, mutta sinne meneminen on yhtä tuskaa, koska aussit jostain syystä tykkää rakentaa sellaisia kylppärin ikkunoita, joita ei saa kokonaan suljettua. Mikä logiikka????????? Siirryinkin aamusuihkuista iltasuihkuihin, koska pystyn käsittelemään sitä jäätävää kylmyyttä huomattavasti paremmin iltaisin kun aamukuudelta.

Ehkä ainoa hyvä asia näissä keleissä on ollut se, että ei ole ollut kovinkaan sateista ja ollaan saatu nauttia päivistä kirkkaan auringonpaisteen kera. Meidän lapset tykkää ulkoilla joten mieluusti lähden aamupäivisin nauttimaan ulos auringonpaisteesta ja sen tuomasta lämmöstä :) nyt meillä on school holidaysit ja saisi kyllä kelit jatkua samanlaisina joten päästään jatkossakin ulkoilemaan eikä tarvitse kykkiä palelemassa neljän seinän sisällä. Oon joutunut ostamaan aivan järjettömiä määriä pitkähihaisia paitoja, koska ei mun vaatimaton "talvi"vaatevarastoni riittänyt mihinkään. Eli jos Ausseihin meinaa tulla talvella, ei ole ollenkaan huono idea tuoda syystakkia ja paksuja huppareita/neuleita mukanaan.

Vihaan palelemista enemmän kuin mitään muuta, joten v-käyrä on koko ajan hieman kohollaan palelemisen takia. Onneksi oon Perthissä, se auttaa tilannetta ja paljon! :) ei täällä kerkeä olemaan ärsyyntynyt ja huonolla tuulella, kun on liikaa kaikkea kivaa mitä pitää tehdä ja kokea. Ja onneksi vedenkeitin on nopea ja pantry on teepusseja pullollaan. Vesipullo on vaihtunut täysin teemukiin. Ja chaihin <3 löysin kaapista ison 1,5kg purnukan chaijauhetta ja olin onneni kukkuloilla.

Ugh, olen puhunut. :D

Living in Perth... Finally!

Anteeksi blogihiljaisuus, on ollut melkoista haipakkaa viimeinen viikko. Paljoa ei ole aloillaan ehtinyt istua, ja ne harvat hetket ovat menneet lähinnä nukkuessa ja henkeä vetäessä. Nyt on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun mulla ei ole mitään suunnitelmia koko päivälle ja kellon ollessa kymmenen aamulla, olen jo tylsistynyt :D hyvää aikaa siis päivittää blogia.

Yealeringin leikin lopetin siis perjantaina 28.6. Sain kyydin Perthiin, ja lähdin melkein samalta istumalta tapaamaan potentiaalista au pair - perhettä. Tämä perhe asuu Perthin Cockburnissa, ja vielä tarkemmin sanottuna Cockburnin (lausutaan co-burn ;)) Successissa. Olin lähetellyt pitkin viikkoa emaileja perheen isän kanssa, ja jo näiden perusteella sain todella lämpimän kuvan perheestä. Fiilis vahvistui heti, kun näin perheen. Isä tuli hakemaan mut juna-asemalta ja mentiin kotiin dinnerille. Lapset oli ovella vastassa ja heti alkoi kova selittäminen ja kädestä vetäminen. Lähdettiin perheen äidin ja lasten kanssa puistoon, isä valmisti dinnerin sillä välillä. Mulle lyötiin skumppalasi käteen melkein saman tien, ja juteltiin mukavia, mitä nyt lasten touhuamiselta kerittiin. Perhe etsi ainoastaan short term au pairia pariksi kuukaudeksi, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. He etsivät parhaillaan pidempiaikaista, mutta kukaan tytöistä ei pääse tulemaan ennen elokuun loppua. Hoidan siis lapsia siihen asti, kun heidän seuraava kuuden kuukauden au pair saapuu. Alkuun meinattiin että mietitään kaikki viikonlopun yli, mutta lopulta tehtiin päätös että muutan tänne jo viikonlopun aikana :) perjantai-iltana siis tämä, ja sunnuntaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja asetuin taloksi.

Ennen tätä lauantaina yritin kuitenkin tehdä uusia kavereita. Facebookissa on erittäin hyvä Au pair in Perth - ryhmä (1500 jäsentä), ja keskustelu siellä on todella vilkasta. Aina joku on kyselemässä seuraa kahville, lunchille, drinksuille, ties minne. Lauantaina lähdin tappamaan aikaa Westfield Carouseliin Canningtoniin. Istuessani siellä kahvilla selailin ryhmää, ja bongasin erään hollantilaistytön lunchkyselyn kaupunkin. Ajattelin että eipä tässä mitään menetettävää ole, joten muutamaa tuntia myöhemmin tapasin viisi au pair tyttöä Perthin keskustassa. Tämmöiset random au pair tapaamiset on vähän aina niin ja näin, joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin. Tämä ensimmäinen kerta ei ehkä ollut se kaikkein menestynein, tulin ihan ok juttuun tämän hollantilaistytön kanssa mutta muut jäivät melkoisen etäisiksi. Käytiin Northbridgessä kiinalaisessa lounaalla ja kierreltiin hetken verran kaupungissa. Lopulta päädyin illalla vielä ulos tämän hollantilaisen Maureenin ja tämän kavereiden kanssa Northbridgeen Airiin. Ihan mukavaa oli, uusia bestiksiä ei ehkä silti syntynyt.

hiustenkasvatusprojekti etenee hitaasti mutta varmasti

Sunnuntaina oli muuttopäivä! Jännitti ihan hulluna etukäteen, kuinka sopeudun uuteen perheeseen. Onneksi pelko oli turha, täällä sujuu ihan huipusti! Perhe-elämä täällä on huomattavasti nopeatempoisempaa kuin Busseltonissa, ja muutenkin paljon iloisempaa ja leikkimielisempää. Semmoista, kuin kuvittelin elämän lapsiperheessä olevan. Molemmat vanhemmat ovat kokopäivätöissä ja poika, 4,5 vuotta, käy kindyssä 2-3 kertaa viikossa. Tyttö, 2,5 vuotta, on päivät kotona ja mun hommani on kokopäiväisesti pitää huolta lapsista. Busseltonissa mun työaikani oli 24 tuntia/viikko, täällä mennään hippasen yli 40 tunnin. Mun aamuni alkaa seitsemän reikäleipä, ja päättyy noin klo 16, jolloin perheen isä tulee kotiin. Perjantaisin olen vapaa viimeistään kahdelta iltapäivällä, mikä on mun mielestäni supermukava aloitus viikonlopulle. Tosin ensimmäisen viikon perusteella voisi sanoa että viikot ovat sen verran hektisiä, että perjantait menevät viikosta toipumiseen ja lauantai on ensimmäinen päivä, jolloin voi edes kuvitella tekevänsä jotain.

Perhe ja lapset ovat todella aktiivisia, ehkä hieman liikaakin mutta toisaalta, päivät kuluvat nopeammin kun mennään lasten kanssa paikasta toiseen. Maanantaisin poika on koulussa ja tytöllä on tanssitunti aamupäivästä. Tiistaisin poika on koulussa ja tytön kanssa mennään playgroupiin. Joka toinen keskiviikko poika on koulussa ja joka toinen kotona, keskiviikko on pyhitetty kotipäiväksi. Torstaisin mennään Jungle Gymiin (ihan paras paikka!). Toivottavasti vaan opin pian ajamaan autoa täällä (manuaaliauto omg...) koska julkisilla meno sinne oli sieltä ja syvältä. Ensin bussilla juna-asemalle, junalla kaksi pysäkinväliä, sitten bussilla ja sitten kävellään... Matkoihin kului puolitoista tuntia suuntaansa kahden lapsen kanssa. Päivä meni kyllä supernopeasti kun aamukasilta ruvettiin tekemään lähtöä ja yhdeltä oltiin takaisin kotona. Mä olin väsynyt ja lapset vielä enemmän. Perjantaisin on kirjastopäivä, sinne päästään onneksi ihan kävellen. Nyt seuraavat kaksi viikkoa meillä on school holidaysit, joten osa toiminnoista on tauolla mutta tilalle voidaan keksiä kaikkea muuta kivaa. Tiedossa on ainakin museokäyntiä etc :) muutenkin aika-taulut ja rutiinit ei ole ihan niin tiukkoja kun Busseltonissa ja soveltamisvaraa on. Ja kiva on, kun on vähän vanhempia lapsia niin niiden kanssa voi oikeasti tehdäkin jotain. Ainakin enemmän kuin 12kk vauvan kanssa.

Muuten oon yrittänyt saada täältä kavereita. Työviikon jälkeen perjantain vietin ihan kotosalla koska olin puhkipoikki. Lauantaina treffasin muutamaa au pair tyttöä piknikin merkeissä King's Parkissa. Ei ihmeempää, mutta ihan mukava iltapäivä. Illalla sitten seikkailin tieni bussilla Freoon ja kävin saksalaisen Denisen kanssa dinnerillä italialaisessa raflassa ja yksillä drinkeillä pubissa. Mukava tyttö, mun ikäinen, joten ajatukset kohtasivat aika hyvin. Ajeltiin pitkin Freoo ja Cockburnia sen Smartilla ja yritettiin epätoivoisesti löytää tietä meille kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sunnuntai on mennyt aika pitkälle chillaillessa, kävin tosin hakemassa Geishaa Ikeasta ;)

Summa summarum: I love Perth <3 Joka ikinen kerta, kun näen ensimmäistä kertaa junasta Perthin skylinen onni tulvahtaa mun kropan läpi. Samaten, kun kävelen Cockburnin ostoskeskukselta kotiin, mulla on olo että nyt olen kotona, että tänne mä kuulun. Kuljen jatkuvasti hymy kasvoilla. Jos pidemmän päälle jossain kohtaa Australiassa tulen asumaan, se paikka on Perth. Ehdottomasti. Tämä on mun Australian kotini <3

Yealering

Lähdin siis Yealeringiin 21.6. perjantaina. Olin innosta piukeana ja valmiina uusiin seikkailuihin ja pikkukaupungin pysähtyneeseen elämään. Odotin myös innoissani pubissa työskentelyä, koska tykkään seistä tiskin takana. Olin myös muilta country pubeissa työskenneiltä kuullut, että uusia tuttuja ja kavereita saa superhelposti.

Todellisuushan ei sitten mennyt ihan niin ruusuisesti kuin olin maalaillut. Vaikka olin varautunut pikkukaupungin meininkiin, todellisuus iski melko karvaana vasten kasvoja - mulla ei ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia tutustua yhteenkään edes lähelle omaa ikää olevaan ihmiseen, koska sellaisia ei asunut lähimaillakaan. Paikka oli täynnä +50-vuotiaita, hampaattomia farmareita, niiden vaimoja ja kouluikäisiä lapsia. Mikä siinä muuten on, että kaikkien hampaat oli tosi huonossa kunnossa tai niitä ei ollut ollenkaan? Opin lähes kaikki naamat tuntemaan sen viikon aikana, mitä Yealeringissä olin. Ihmiset oli tosi mukavia ja ystävällisiä, sitä ei käy kiistäminen. Osa ehkä enemmän tai vähemmän juoppoja. Enpä kyllä sitäkään ihmettele, sellaisessa paikassa kun asuu niin vähemmästäkin alkoholisoituu.

Yealeringissä on töissä aina kaksi backpackeria yhtä aikaa, ja mun kanssani samaan aikaan siellä oli töissä eräs ranskalainen tyttö. Kun kuulin tämän niin aattelin että onpa kivaa, saa kavereita. Tämä ranskiskan sitten osoittautui yhdeksi niistä harvoista ihmisistä, kenen kanssa en vaan yksinkertaisesti tullut toimeen. Ranskis oli laiskanpuoleinen, teki tasan sen mitä oli pakko tehdä jos sitäkään. Jos jotain pyysi näyttämään, niin yleensä tämä ei suostunut eväänsä liikauttamaan. Myös se katse ja äänensävy, jolla ranskis mua puhutteli, oli ylimielinen. Yritin alkuun olla ranskikselle kiva, mutta koska tämän suunnalta ei tullut minkäänlaista kaveeraamisen vastakaikua, niin luovutin parin päivän jälkeen. Muutamaa päivää ennen mun lähtöäni takaisin Perthiin ranskis kysyi multa, miksi mä en kunnioita häntä. Olin vähän että wtf, ja sanoin ihan suoraan että minkä takia mun pitäisi olla sille kiva jos mä en ole sille. Saatiin asioita onneksi selvitettyä, mutta loppupeleissä ongelmana oli vain liian isot kulttuuri- ja persoonallisuuserot.

Yealeringin pubi sijaitsi vanhassa hotellirakennuksessa, ikää talolla oli varmaan lähemmäs satakunta vuotta. Kaikki nurkat oli täynnä pölyä ja hämäkinseittejä (ja hämähäkkejä myös), sekä hometta ja mädäntynyttä ties mitä löytyi paikoista missä niitä ei todellakaan olisi pitänyt olla. Mun kroppani totesi heti kättelyssä että mun ei kuulu olla siellä, sain nimittäin allergisen nuhan, jota käytinkin loppupeleissä syynä lähtemiselle. Sen viikon aikana, mitä siellä olin, puunailin paikkoja kuntoon ensimmäistä kertaa aikoihin tai jopa ikinä. Sainpahan aikaa kulumaan eteenpäin.

Pubissa olemisen ja siivoamisen lisäksi joka toiselle päivälle napsahti keittiövuoro dinneriaikaan. Mä en todellakaan ole mikään keittiön ihmelapsi, mitä tulee kokkaamiseen ja kauhulla odotinkin ensimmäistä keittiövuoroa. Yealeringin ruokalista oli aika normaali pubiruokalista: burgereita, pihviä, fish&chipsiä, chicken parmegianaa, ranskalaisia, lohkoperunoita etc. Rasvakeitintä on helppo käyttää ja hampparipihvejä paistaa, no problemos. Mutta kun pitää kunnon pihviä tai kalaa paistella, niin ei ollutkaan enää niin helppoa saada asiakkaan toivoma kypsyysaste pihviin tai varmistella että se parilalla tirisevä kala on varmasti kypsää. Mua hävetti viedä mun kokkaamat annokset pöytiin. Muutaman keittiövuoron ehdin tekeen, ja siinä ajassa päätin vakaasti, että jos joskus vielä samankaltaiseen paikkaan eksyn töihin, niin etukäteen tulee varmistaa että diiliin ei varmastikaan kuulu ruuanlaittoa. Tai ainakin jonkun pitää opettaa mulle kädestä pitäen millanen se med rare pihvi on, eikä vaan sanoa että "sopivasti punainen".

Muutaman päivän elon jälkeen Yealeringissä totesin että mä en ikinä tule olemaan siellä onnellinen. Päätin että en aio tuhlata aikaani siellä yhtään enempää kuin on pakko (ja btw, siellä oli ihan superkylmä ja paleleminen on yksi pahimmista asioista mitä tiedän). Synttärilahjaksi itselleni irtisanoin itseni. Lähteminen sujui tosi helposti eikä pomokaan ollut vihainen, tai ainakaan näyttänyt sitä päälle päin. Olin myös Yealeringistä käsin sumplinut vähän työjuttuja, ja mulla oli Perthiin sovittu saapumispäivälle jo "työhaastattelu" yhden au pair - perheen luokse. Ja eventually, täällä Perthissä, tarkemmin sanottuna Cockburnin Successissa, mä vietän elokuun loppuun asti! Me so happy.

(Perth käsittää oikeasti vain murto-osan tästä kaupungista, ja vaikka mäkin periaatteessa asun Perthissä, niin mun kotikuntani on City of Cockburn, ja sieltä suburb nimeltään Success. Kilometrejä Perthin CBD:lle, varsinaiseen keskustaan, on noin 20 ja junalla matkan taittaa viidessätoista minuutissa ja maksaa 3,40 aud).

Seuraavassa postauksessa lisää Perthin elämästä, loppuun vielä kuvapläjäys Yealaringin mahtavan kokoisesta townista:

Näkymä parvekkeelta, ja siltä ainoalta kohdalta jossa puhelimella oli kuuluvuutta

The SuperMoon

Työpaikka

Työpaikka

Näin täällä hoidetaan keittiövuorot. Vähän kun sidua naukkailee samalla niin ei vituta läheskään niin paljon

Mun huoneeni, jossa ei ollut mitään valittamista, paitsi ehkä se että siellä oli jäätävän kylmä

Pubi oikealla (talo missä parveke), ja samalla myös Yealeringin pääkatu

Vakiovaruste jokaisessa Wheat Beltin (Perthistä kaakkoon oleva alue) pikkukylässä

Yealeringin general store ja post office

Lake Yealering, jossa on joskus pari vuotta sitten vielä ollut vettä. Ollut vähän kuivaa viime aikoina

Ja kyllä, kylmälle ja kuumalle vedelle oli omat hanansa

Vessassa eleli kuusi tuollaista kaveria, ennen kun yksi kaunis päivä päätin tappaa kaikki. Hän oli kämmenen kokoinen.

Ja voin kertoa, ei ole ikävä takaisin! Nm. makoilen lämpimällä kokolattiamatolla ja lämpöpuhallin huutaa vieressä. Ja kyllä, jopa mä pystyn näin keskitalvella hyväksymään kokolattiamatot ilomielin koska kaakelilattia on vaan niin saamarin kylmä....