Viikko Balilla

Mulla kävi hyvä tuuri, ja pääsin Busseltonin farmiperheen mukana Balille viikoksi! Jack täytti tänään vuoden, joten tarvetta oli lastenhoitajalle jotta vanhemmat ja kaksi vanhempaa tyttöä pääsevät välillä tekemään omiakin juttuja eikä tarvitse murehtia että kenen vuoro tänään valvoa Jackin päiväunia. Ratkaisu oli sitten että otetaan nanny mukaan reissuun! Mulle luvattiin aurinkoa ja myöskin lomailua Jackin hoidon lomassa. No, se lomaosuus jäi hyvin minimiin mutta aurinkoa saatiin ja hyvä pohjarusketus on hankittu.

Lennettiin koko poppoo yhdessä maanantaina 26.8. Mulla tosin kävi (omasta näkökulmasta katsottuna) mäihä ja jouduin/pääsin istumaan yksin koneessa kun muu perhe istui yhdessä. Bali on lähellä Perthistä katsottuna, lentoaika on vain 3,5 tuntia ja lentoja pystyy kikkailemaan noin 350-400 aud/menopaluu. Myöskään aikaeroa ei ole, ainoa minkä kanssa mun piti vähän taistella on valuutta, jonka kurssi on tällä hetkellä 1 aud = 10 000 indonesian rupiaa. Olin ihan hukassa nollien kanssa. Bali on myös helppo kohde edullisuutensa vuoksi. Me pidettiin majaa Seminyakissa, mikä ei mun mielestä ollut niin halpa kuin olisin kuvittelut, mutta se on siisti, turisteille rakennettu kohde. Melko rauhassa sai kadulla kävellä, kukaan ei yrittänyt kaupitella mitään ja taksitkin vain maltillisesti tööttäsivät ohiajaessaan. Seminyakia rakennetaan kovasti, kaikki jalkakäytävät (jos niitä sattui olemaan) oli auki ja työmiehiä tuntui parveilevan joka paikassa. Seminyakissa on paljon villoja (sellaisessa mekin asuttiin) sekä kalliita resortteja ja day spa - hoitoloita. Nuoria turisteja ei kovin paljon näkynyt, mutta keski-ikäisiä pariskuntia sekä lapsiperheitä jonkin verran kaduilla käveli vastaan. Indonesiassa on nyt vuoden kylmin aika (päivälämpötila vain 30 astetta, yölämpötila 25) ja Australiassa ei ole minkään valtakunnan lomia, joten oli tosi hiljaista. Kaupoissa kun kierteli oli usein ainoa asiakas. Kutalla ja muualla saattaa tilanne toki olla eri, en tiedä mutta ainakin Seminyak oli tyhjillään. Balille tullaan Ausseista yleisesti myös surffaamaan, ainakin tähän aikaan vuodesta se on huomattavasti miellyttävämpää lämpöisessä. Perthissä ollaan vielä märkäpuku - kaudella, sen verran vilpoista on sekä ulkona että merivedessä. Muuten Bali ei ole rantalomakohde, Aussien rannat voittaa Balin vastaavat 10-0. Balille tullaankin lähinnä auringon, edullisen lomailun (syöminen ja juominen on edullista Aussinäkökulmasta jopa turistirafloissa) sekä ainakin omalla kohdalla erilaiset hieronnat yms kiinnosti kovasti edullisuutensa vuoksi.

WA:n rantaviivaa hieman Perthistä pohjoiseen. Kaunista eikö?

Kaikenmoista lippulappusta piti täyttää ennen Indonesiaan saapumista

Seminyak beach, uiminen kielletty kovien virtausten takia. Muutaman kilometrin kun kävelisi rantaviivaa pitkin, saapuisi Kutalle, tuolle australialaisten Kanariansaarille

Seminyakissa erottui selkeästi low sekä high tide

Koiratkin pääsi aamu-uinnille

Rantaa toiseen suuntaan, kohti resortteja

Tältähän siellä oikeasti näyttää joka paikassa. Ei kovin kaunista

Sähköverkostokin pikkusen eri näköstä

Seminyakin pääostoskatu

Aamukasilta oli kylillä melko hiljaista

Sitä samaa Seminyakin pääostoskatua

Asuttiin tosiaan Tirta Naga -nimisessä villassa ihan Seminyakin keskustan vieressä. En ole aikaisemmin moisissa villoissa käynyt, joten mulla kyllä loksahti leuka hyvin lähelle rintakehää kun astuin portista sisälle. Antaa kuvien puhua puolestaan, kaikki oli vain ja ainoastaan meitä varten. Bedroomeja oli kaksi, vanhemmat ja Jack nukkui toisessa ja mä jaoin toisen tyttöjen kanssa.

Meidän oma piha ja sen kaksi poolia. Mun ja tyttöjen "huone" taustalla

Tällästä spottia oon tuijottanut useammankin tunnin valvoessani Jackin päikkäreitä

Muutamat päikkärit tuli nukuttua sunbedillä

Ja myös tuijotettua indonesialaista telkkaria kun babysittasin iltoja lasten jo mentyä nukkumaan

"Kylpyhuoneen" seinää

Suihku, joka oli niin kaunis ja ihana että suihkuttelin pelkästään siitä ilosta useampia kertoja päivän aikana. Todellisuus ei ollut niin rähjäinen kuin mitä kuva ehkä antaa näyttää

Mun ja tyttöjen kylpyhuone

Näkymä vessanpöntöltä 

Joo ei mulla muuta. Hyvät oli arskausspotit

Vilvoittelemassa poolilla

Mun ja tyttöjen makuuhuone

Lomailusta en ihan hirveästi pystynyt nauttimaan, kun käytännössä babysittasin aina ja koko ajan kun olin villalla. Muutamat päikkärit sain nukuttua samaan aikaan Jackin kanssa mutta muuten istuttiin varjossa ja leikittiin, uitettiin jalkoja poolissa ja käytiin kävelyillä. Hirvitti vaan viedä pieni kävelyille kun aurinko porotti kuumasti mutta niin se pieni suu aina vaan veny leveään hymyyn kun villalta poistuttiin. Seminyak ei ole kovin vaunuystävällinen kohde, jalkakäytäviä on vähän heikonlaisesti ja nekin vähän on monesti huonossa kunnossa. Hyvä jos itse yksin uskallan kävellä autojen seassa ajotiellä saati vauvan kanssa, mutta kummasti autot kyllä kunnioitti jalankulkijoita. Taksilla myös suhailtiin edes takaisin, Indonesiassa se kun ei maksa yhtään mitään. Mulle vaan osui useampaankin kertaan ne yksilöt, jotka eivät kunnioita turisteja yhtään vaan yrittävät vaan kaikin mahdollisin keinoin huijata rahat mitä erilaisimmin keinoin. Ja vaikka nyt ei puhuta kun dollarista tai parista maksimissaan, niin silti ärsyttää periaatteena. Kerran annoin periksi kun en vaan jaksanut kinata ja vääntää ja kääntää, muuten yritin kyllä parhaani mukaan pitää puoleni. Tinkimistäkin pääsin hieman harjoittelemaan, kohtuuhyvin tuloksin. Mukaan tarttui myös balilaatuisia dvd-leffoja ja tv-sarjoja aikamoinen kasa, ne kun ei maksa siellä yhtään mitään. Kymmenelle tuotantokaudelle ja kolmelle leffalle hintaa taisi jäädä 20 dollaria. Muutaman Saran dvd:n laatu testattiin, ja ihan oli ok hintansa arvoinen.

Shoppaaminen jäi vähälle (saronki, dvd:t, uudet havaianakset, yksi Roxyn ja yksi Billabongin paita), keskityin sitten enemmänkin kauneudenhoitoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kuumakivihieronnassa ja AAHHH. Paikka oli Samara Day Spa, ja se olikin sitten astetta fancympi. Hinta oli myös balin mittakaavassa kalliimpi (noin 50 dollaria eli 35 euroa) mutta luksuskerroin oli myös korkeampi ja oli kyllä ehdottomasti viikon kohokohta. Kesto puolitoista tuntia ja rentoutuminen oli taattu! Kävin myös manikyyrissä ja ottamassa kynsiin shellac - lakkauksen (1,5 tuntia, 40 aud eli 27 euroa, Glo Day Spa) sekä pitkästä aikaa ripsien pidennykset (täysi setti, kesto 1h ja hintaa 58 audia eli 40 euroa, Jazb). En olisi ikinä uskonut, että joku pystyy täyden setin liimaamaan paikalleen tunnissa, mutta niinpä vaan sen balilaisen naisen kädet viuhui semmoista vauhtia että paikallaan ne ovat ja näyttävät hyvältä. Lopullinen todellisuus selvinnee viikon parin päästä, että montako niitä on paikallaan vielä silloin. Yritän etsiä Perthistä edullisen ripsien laittajan että voisin huollattaa näitä, mutta voi olla että Perthin hinnoilla (puolikas setti n. 80 dollaria eli 54 eur) voi jäädä haaveeksi. Myös ripsien materiaali (silkki, minkki (?) tai synteettinen) ratkaisee. Noh, pitää pohtia.

Balista ei kai muuta. Pohjarusketus on hankittu ja myös syötiin ja juotiin hyvin. Ei kertaakaan syöty aasialaista ruokaa, mikä oli tosi harmi, mutta silti oli hyviä sapuskoja. Pariin otteeseen käytiin Sea Circus - nimisessä paikassa, toinen suosikki oli Potatohead Beach Club. Italialaista käytiin syömässä Ultimossa ja burgerit uudessa Food Village - ruokakylässä. Itse reissatessa olisin enemmän maistellut paikallisia makuja, mutta nyt ei itse päässyt vaikuttamaan valintoihin yhtään. Ensi kerralla sitten!

Omnommm

Potatohead. Päivänvarjojen takana on pooli

Lensin Balilta yksin kotiin maanantaina 2.9, ja saavuin suoraan tänne mun uuteen perheeseen Mt. Claremontissa. Siitä myöhemmin lisää. Lentäessäni Ausseihin unohdin autuaasti, että pitää tietenkin tulla tullin ja karanteenin läpi. Lappua täyttelin vanhasta tottumuksesta, kaikkeen ei, ei ja vielä kerran ei. Kentällä jouduin johonkin pistokokeeseen ja biosecurity - koira haisteli mun tavarani läpi. Jotain se mun käsilaukusta löysi, ja sitten alkoikin ristikuulustelu ennen kuin mun laukkuuni edes katsottiin. Vakuutin laukun olevan mun, vakuutin itse täyttäneeni tullilomakkeen ja vakuutin kaiken olevan itse pakattu ja vakuutin ymmärtäneeni tullilomakkeen kysymykset. Kuumotti kun tullin nainen oli niin tiukka, ihan samanlainen kuin Australian rajalla - ohjelmassa. Mulla oli iso pino piraatti dvd:itä sekä reseptilääkkeitä ilman reseptejä, unohtui kotiin. Mietin että mitäköhän se niistä sanoo. Onneksi tämä nainen ei ilmeisesti ollut kuin ruuan perään jota se kovasti penkoi. Loppujen lopuksi koira oli haistanut croissantinmurut paperipussista, jota en ollut muistanut heittää roskiin. Toivotteli hyvät päivänjatkot ja pakkasin tavarani. Kuumotus laski nopeasti.

Nyt opettelen uutta arkea ja luon erilaisia viritelmiä. Yritän taas liittyä salille ja myös jatkaa juoksemista. Kivaa kun on kavereita lähellä, eilen illalla kävin Nooralla katsomassa leffaa ihanien suklaamansikoiden kera ja tänään käytiin lenkillä. Jes ei tarvitse enää iltoja viettää yksin.

Loppukevennyksenä kuva meidän masterchef - tasoisista mansikoista: