Successissa kun asuin, olin täysin julkisen liikenteen varassa. Jos halusin nähdä yhtäkään ystävää mun piti joko kävellä 2km bussipysäkille ja matkustaa 40min bussilla Fremantleen (noin 16km) tai kävellä/matkustaa 2km bussilla juna-asemalle ja sen jälkeen istua 17min junassa Perthin cityyn. Kavereiden luokse Claremontiin tai esimerkiksi Cottesloen biitsille en edes uskaltanut haaveilla meneväni julkisilla, matka-aika ja vaihdot olisi olleet ihan jotain käsittämätöntä. Perthin metropolialue on laaja (noin 20km sekä pohjoiseen että etelään citystä, noin 15km rannikolle länteen ja 20km sisämaahan päin) joten väistämättä kun edestakaisin kulkee niin matka-ajat ovat pitkiä. Samaten Perthiä halkoo Swan River, jonka yli ei pääse kuin tietyistä paikoita.
Kuten kartasta näkyy, vaikka Perthissä on asukkaita vain noin 1,5 miljoonaa, on se maantieteellisesti levittänyt laajalle eikä etenkään sisämaahan päin mentäessä ole enää MITÄÄN Perthin jälkeen. Perthin metropolialueella asuu 2/3 koko WA:n asukkaista (2,5 miljoonaa), ja pinta-alaltaan se on kuitenkin aivan järjettömän iso. Lännestä itään WA:n leveys on lähes 2000km, ja rantaviivaa WA:lla on noin 14 000km. Yritin mun palikkamatikalla laskea, kuinka monta kertaa WA on suurempi kuin Suomi ja tulokseksi sain 6,9. Voiko se muka olla niin paljon? WA vie myös koko Australian pinta-alasta noin kolmanneksen, mutta väkiluku kattaa vain noin kymmesosan. Perth on hyvin lähellä, ellei jopa ole maailman eristynein suurkaupunki. Lähin kaupunki, jonka väkiluku ylittää yli 100 000, on Adelaide South Australiassa, välimatkaa tuonne on 2100km. Perth on myös fyysisesti lähempänä Itä-Timoria sekä Indonesiaa kun Sydneytä itärannikolla. Välillä mietin kyllä sitä, että mitä hittoa mä täällä teen, koska täällä/täältä on vaan pitkä matka ihan joka paikkaan.
Joo, asiaan. Success oli kaukana kaikesta. Successissa itsessään ei ollut yhtään mitään, ei edes kauppaa. Onneksi parin kilometrin päässä oli Cockburn Gateway Shopping Centre, jossa oli aika paljon kaikenlaista. Woolies ja Coles, Big W, Telstra yms, muutamia vaatekauppoja, suht iso food court, apteekkeja, kirjasto, pankit ja muita erikoisliikkeitä joka lähtöön. Ostoskeskusksen vieressä oli myös The Gate, meidän paikallinen, jossa en ikinä valitettavasti käynyt. Näytti kivalta paikalta! Siinä se sitten melkein olikin. Gatewayn food court meni kiinni viideltä, ja oikeastaan kaikki muukin lukuunottamatta ruokakauppoja. Succesista ja Cockburnista mun mielestä uupui paikka, missä voisi vaan tappaa aikaa ja hengata. Senpä takia piti aina lähteä cityyn tai Freoon, istua tunti suuntaansa julkisissa ja lukea aikatauluja, jotta pääsee bussilla kotiin juna-asemalta. Perthin alueella ei ole kovin turvallista kulkea pimeällä yksin, joten juna-asemalta piti aina ottaa bussi kotiin. Matka kävellen ei ole pitkä, vajaa puoli tuntia, mutta keskellä yötä ei vaan kannata oman turvallisuutensa vuoksi. Junia kulki usein, päivisin noin 10min välein ja ilta-aikaankin puolen tunnin välein, öisin kerran tunnissa. Se vaan ei auta jos viimeinen bussi lähtee 10pm ja sitä ennen niitä kulkee kerran tunnissa. Suomessa on tottunut siihen että TKL kulkee aina vähintään pari kertaa tunnissa, bussipysäkki on lähellä ja siihen voi luottaa, että bussi tulee ja pysähtyy pysäkille. Täällä se ei ole mikään itsestäänselvyys, onhan mulle käynyt niinkin että bussi huristaa pimeän bussipysäkin ohi, sitä ennen vaan väläyttää valoja ja melkein vilkuttaa mennessään. Öisin kulkeminen ratkaistaan siten, että mennään lähimmälle juna-asemalle ja otetaan sieltä taksi kotiin. Päivisin pitää lukea juna- ja bussiaikatauluja. Kulkemisen monimutkaisuus monesti karisti halut lähteä yhtään mihinkään. Perthin julkinen liikenne on myöskin aivan törkyhintaista. Perth on jaettu zoneihin 1-7 (Mandurah n. 70km päästä keskustasta etelään on zone 7, Cockburn oli zone 3) ja Cockburnista multa maksoi keskustaan 4,34aud/suunta, eli yhteensä 9 dollaria jos kävin keskustassa illalla kahvilla kaverin kanssa. Se on mun mielestä aika paljon. Täällä ei ole myöskään saatavilla kuukausikortteja tai mitään, ainoastaan SmartRider, johon ladataan rahaa. Cockburnissa mulla meni liikkumiseen viikossa noin 30 audia, mikä on oikeasti aivan liikaa.
 |
| Bussipysäkit täällä tarjoaa tosi paljon informaatiota... |
 |
| Pimeässä kävelyä kotiin. Nice. |
 |
| SmartRider |
Claremontissa tilanne on helpottanut. Mun PITÄISI saada auto käyttöön tässä ihan lähitulevaisuudessa, jonka turvin mun ei tarvitsisi kulkea julkisilla kuin yöelämään. Täällä on myös tosi paljon juttuja ihan kävelyetäisyydellä, esimerkiksi Claremontin keskusta, joka on aivan ihana paikka. Meillä on täällä iso ostoskeskus, Claremont Quarter, jossa on perus ruokakauppojen ym lisäksi tosi paljon vaate- ja kenkäkauppoja. Claremontia alueena pidetään noin keskimääräisesti hyvätuloisten ihmisten asuinalueena, joten meidän ostoskeskuksesta saa ostettua mm. Manoloita. Tykkään myös tosi paljon meidän paikallisesta, Claremont Hotelista. Täältä on myös helppo lähteä esimerkiksi Cottesloelle eikä Freo tai Subiacokaan ole kaukana. Se myös helpottaa, että suurin osa kavereista asuu tosi lähellä, joten yleensä jollakulla on auto käytettävissään. Edelleenkin vietän paljon viikonloppuja Emmin luona, joten silloin ei edes tarvitse autoa tai miettiä kulkemisia. Elämästä on siis yksi iso kuluerä pudonnut pois, ja muutenkin aikaa jää muuhunkin kuin TransPerthin journey plannerin tutkimiseen (ehkä huonoiten toimiva reittiopas IKINÄ).
En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta mulla on ikävä TKL:ää ja lupaan ikinä olla valittamatta siitä. Pidän myös huolen siitä, että Suomessa mulla on bussipysäkki välittömässä läheisyydessä. Puoli vuotta tätä hajoilua riittää täysin mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otetaan ilolla vastaan! :)