Cairnsin seikkailuja

 Cairnsissä olen ollut nyt kaksi kokonaista päivää ja johan on tekemistä riittänyt! Hostellissa kaikki viettää edelleen tosi paljon aikaa omissa oloissaan joten uusia frendejä ei ole syntynyt mutta eipä haittaa koska on ollut kädet muutenkin täynnä tekemistä. Eilen keskiviikkona yksi mun unelmista täyttyi ja pääsin snorklaamaan Great Barrier Reefille! Koska tulen tosi helposti merisairaaksi, valittiin mulle laivaksi Ocean Freedom joka on iso, katamaraani - tyyppinen laiva. Retkellä oli väkeä kaikista ikäluokista, lapsiperheistä saksalaisten eläkenaisten retkeen. Toki suurin osa osanottajista oli mun ikäluokkaani, joten ihan orvoksi ei tarvinnut oloaan tuntea. Kaikin puolin retki oli oikein hyvä, eniten olisin ehkä toivonut ryhmäkoon olevan pienempi koska laivalla oli niin paljon väkeä että tutustuminen oli vaikeaa plus snorklaaminen oli välillä vähän hankalaa kun ympärillä pyörii kymmeniä räpyläpareja ja koko ajan saa pelätä koska potkaisee jotakuta naamaan. Plussana se, että ruoka oli hyvää ja hintaan kuului myös märkäpuku, joka ainakin mun kohdallani helpottaa kellumista tosi paljon: ei tarvitse itse käyttää energiaa siihen että pysyy pinnalla vaan voi vaan potkia menemään eteenpäin.

Retki starttasi kahdeksalta aamulla. Keli oli pilvinen ja mietinkin että paistaakohan aurinko ollenkaan - paistoihan se kun taivat vaan selkeni ensin. Matka Outer Reefille kesti noin tunnin, ja ensimmäisessä snorklausspotissa oltiin pari-kolme tuntia. Tein muutaman snorklauksen ja makoilin kannella auringossa. Ensimmäinen paikka oli sinänsä parempi, että riutta oli suurempi joten pyöriä ja uida oli enemmän kuin toisessa paikassa. Nähtiin ekassa paikassa mm. merikilpikonna ja barracudia, sekä niin paljon erilaisia, värikkäitä kaloja etten olisi ikinä voinut uskoa. Ensimmäisessä paikassa riutta oli myös syvempi, ehkä viitisen metriä, joten koko ajan ei tarvinnut pelätä että koska riutta raapaisee haavan jonnekin.

Ensimmäisestä paikasta, aivan riutan ulkoreunalta. 

Päivän jälkimmäinen snorkauspaika oli aivan ensimmäisen vieressä, mutta paljon upeamman näköinen laivan kannelta katsottuna! Ongelmaksi kuitenkin muodostui että riutta sillä kohtaa oli tosi pieni, joten ruuhkia syntyi väistämättä. Etenkin Nemon kotiriutalle ;) Nemo kavereineen asui pinkissä korallissa, ja meidän snorklausvetäjät sitten näytti meille tämän Nemon kodin. Tuolla olisi saattanut olla mahdollisuuksia nähdä reef sharkeja mutta tällä kertaa yksikään ei vaivautunt paikalle. Yksi stingray kuitenkin nähtiin, ensimmäinen laatuaan minkä nään elävänä luonossa. Toisessa paikassa oltiin ehkä pari tuntia, ja sitten lähdettiin takaisin kohti Cairnsiä. Meidän mukana kulki myös glass bottom boat, jolla päästiin ajelemaan riutan päällä ja samalla meille kerrottiin kaikkia faktoja riutasta. Neljän maissa oltiin takaisin Cairnsissä, selkä vähän punoitti mutta mieli oli korkealla, mahtava päivä! Ainoa asia, mikä riuttamatkailussa mua mietityttää on se, että koralliriutta ei varmasti tykkää kun sinne roudataan satoja ja satoja ihmisiä joka ikinen päivä. Jokaisen riutalle menevän pitääkin maksaa erillinen reef tax, joka on muutaman kympin luokkaa ja joka menee koralliriutan suojeluun. Mua myös harmittaa, että pari kertaa potkaisin vahingossa korallia, ne kun ei eivät oikein tykkää kosketuksesta. Mutta mun riuttaretket on nyt tehty, ja olen erittäin tyytyväinen! Vähän mietin waterproof cameran vuokraamista snorklauksen ajaksi mutta sitten ajattelin että pystyn sen 50 audia käyttämään paljon fiksumminkin, muistoksi ei jää kuitenkaan kuin kuvia kaloista. Vedenalaisia kuvia ei siis ole tiedossa.

Jälkimmäinen snorklauspaikka ja meidän glass bottom boat

Tummat alueet riuttaa, vähän oli tunkua

Keskiviikkona illalla kävin vielä pyörähtämässä nopasti kaupungissa hakemassa jätskiä, ja matkan varrelle osui upea tulishow. Pitihän sitä jäädä katsomaan ja mukavasti ilta vierähti sitä katsellessa :)

 Torstain piti olla löhöpäivä, mutta keskiviikkona illalla katselin mun punoittavaa selkää, että se ei kyllä kestä lähipäivinä yhtään ekstragrillausta (Poltin siis selkääni nk. "sinkkurajat", eli selkä on palanut niistä kohdista mihin en itse yllä levittämään aurinkorasvaa :D selvitin kuitenkin ongelman, löysin kaupasta hiuslakkamaisesti levittyvää aurinkorasvaa, jonka voi suoraan spreijata iholle eikä vaadi levittämistä. Yksin reissaavan pelastus!). Päätinkin siis keskiviikkona illalla, että lähden aamulla Port Douglasiin! Olen kuullut pelkästään hyvää kyseisestä townista, joten pakkohan se oli omin silmin nähdä. Kun selvittelin bussiyhteyksiä Port Douglasiin, löysin myös shuttle bussin Daintree rain forestin Mossman gorgeen. Onnistuin hyvin yhdistämään sen Port Douglasiin, joten olin tyytyväinen kun sain mielekästä tekemistä torstaille. Ainoa miinuspuoli oli, että sekä Port Douglasin että Mossman gorgen bussit oli tosi kalliita, mutta näin lyhyellä varoitusajalla en oikein muitakaan vaihtoehtoja keksinyt ja olin kyllä tosi tyytyväinen kun lähdin.

Port Douglas on lähinnä lomakylä, ihan kuin Cairns. Pieni, mutta turisteille hyvin tarjolla palveluita. Lähdin aamulla 8.30 Cairnsistä, ja tuntia myöhemmin olin Port Douglasissa. Päivästä tuli tosi kuuma, ja jo kymmeneltä aamulla olin ihan hikipäissäni ostamassa itselleni ensimmäistä hellehattua. Löysin kuitenkin mielestäni ihan kivan!

Hattu pelasti mun päiväni, ja tod näk monta muutakin kesäpäivää Australiassa

Mulla oli aamulla pari tuntia aikaa Port Douglasissa ennen lähtöä Mossman Gorgeen. Kävelinkin koko aamun ympäriinsä ja sain aika hyvän käsityksen, mitä Port Douglas pitää sisällään. Antaa kuvien puhua puolestaan, maisemat oli hienot ja tunnelma hyvä! Melkeinpä harmittelin sitä, minkä vuoksi pidän majaa Cairnsissa enkä Port Douglasissa. Sen verran paikkaan kuitenkin tykästyin. Mitään järkeä mulla ei kuitenkaan enää ole sinne lähteä, koska päiväreissun aikana näin aika hyvin sen, mitä voi nähdä ilman omaa autoa tai järjestettyjä sademetsäretkiä. Mukava päivä kuitenkin kaikenkaikkiaan.

4 mile beach, iso biitsi Port Douglasissa. Yleensäkin Far North Queenslandissa kannattaa olla varovainen, kun menee uimaan mereen. On hyvin todennäköistä, että sieltä ei hengissä enää nouse ylös, etenkään marras-kesäkuun aikana jolloin on stingers season. 

Four mile beach

Coral Sea

Port Douglasin keskusta. Tykkään tästä trooppisesta tunnelmasta, ihan erilaista kun esim. Perthissä!

Wharf

 Puolenpäivän aikaan suuntana olikin sitten Mossman Gorge, joka sijaitsee Daintree rain forestissa. Pääsin siis itsenäisesti seikkailemaan sademetsään, jännää! Mossman Gorge on sinänsä helppo paikka lähteä yksin, siellä menee viitoitettu 3km kävelylenkki metsän keskellä, joten sademetsää voi exploorata aivan keskenään ilman pelkoa eksymisestä tai avun saamisesta, jos sattuu jotain. Suurimman osan matkasta kävelin itsekseni ilman muita näköpiirissä, kuuntelin hiljaisuudessa erilaisia sademetsän ääniä: rapinaa aluskasvillisuudessa, puiden lehtien suhinaa tuulessa sekä lintujen laulua puiden latvoissa. Vähän olin kyllä pettynyt, kun en nähnyt kuin yhden liskon ja jotain säälittävän pieniä hämähäkkejä. Vaikka pelkäänkin käärmeitä ja isoja hämähäkkejä kuollakseni, olishan se nyt ollut siistiä nähdä niitä luonnossa! Jonkun hassunnäkösen linnun näin ja luulinkin jo, että se oli kasuaari mutta plah, se ei ollut riittävän iso ollakseen maailman vaarallisin lintu. Mutta kaikenkaikkiaan Mossman Gorge oli hieno paikka natural pooleineen ja sademetsän ihmeineen.

 Huomenna perjantaina on myös luvassa sademetsän ihmeitä, mutta suuntana etelä. Luvassa myös vesiputouksia ja muuta mukavaa! Lauantaina jatkuu mun matkani kohti etelää, seuraava pysäkki Townsville ja Magnetic Island. Toivottavasti pääsisi taas harjoittamaan vähän sosiaalistakin elämää siellä, alkaa omien ajatusten kanssa oleminen ja eläminen käymään tylsäksi. Onneks mulla on luottokaverit Perthissä, jotka ilmeisesti ihan mielellään kuuntelee, mitä mulle kuuluu täällä :)

Start of the backpacker life

Tänään se sitten alkoi, nimittäin mun backpacker - ura! Maanantain olin ihan normaalisti vielä töissä mutta koko ajan laskin tunteja lähtöön ja seikkailun alkamiseen. Puoli kuudelta sain kyydin Claremontin juna-asemalle ja puoli kahdeksan olin jo lentokentällä. Kentällä mikään pikkuasia ei oikein tahtonut mennä putkeen mutta lopulta pääsin kuitenkin koneeseen ja rinkkakin löysi perässä. Lentohan lähti noin puoli yhdentoista aikaan illalla, ja oli perillä Cairnsissä varttia yli neljä aamulla. Koneessa sain nukuttua ehkä tunnin verran maksimissaan, mun vieressä oleva tyttö valtasi koko ajan tilaa mun puolelta ja JetStarin jalkatila noin muutenkin tuntui olevan melko minimaalinen. Cairnsissä olin buukannut itelleni shuttle bussin hostellille (Northern Greenhouse) mutta sitä bussia ei näkynyt eikä kuulunut. Toisen firman bussi sitten oli siinä vieressä joten kysyin, että olisko mitenkään mahdollista päästä keskustaan. Olihan se, ja pääsin vielä naurettavan halvalla koska mulla ei ollut kympin seteliä eikä kuskilla ollut vaihtorahaa, joten annoin sille kaikki mun kolikot :D ehkä kolme-neljä dollaria. Hostellilla olin viiden aikaan, mutta sisälle ei päässyt ennen kuutta. Tv - huone oli onneksi auki joten yritin torkkua mutta ei siitä mitään tullut. Olin ihan puolikuollut ja puoliunessa, kun kuudelta raahauduin aamupalalle. Aamupalalta kylille pyörimään ja ruokakauppaan. Cairns on pieni paikkakunta, asukkaita täällä on noin 100 000 ja keskusta-alueella pääsee hyvin kävellen joka paikkaan. Biitsejä Cairnsissä ei ole kävelymatkan etäisyydellä keskustasta, mutta Esplanade laguuni palvelee uimareita ja auringonottajia cityssä, tai paremminkin townissa.

Esplanade Lagoon

Cairns

Aamupäivällä kävin myös Backpacker's world travel - matkatoimistossa. Tarkoituksena oli buukata vain Cairnsistä käsin tapahtuvat retket (snorklaus valliriutalla sekä joku sademetsäsetti) mutta hupsheijaa, mulla on varattuna myös kaksi yötä Magnetic Islandilla Townsvillen edustalla, päiväretki Whitsundaysille, kahden yön Fraser Islandin retki sekä surffitunnit Byron Bayssa! Matkatoimiston poika leipoi mulle noista plus bussipassista pakettihinnan, joka aamuväsymyksissä kuullosti ihan kohtuulliselta. Huomenna keskiviikkona siis luvassa päiväretki valliriutalle (toivottavasti kivassa porukassa) ja perjantaina on retki sademetsälle ja vesiputouksille. Matkaa jatkan ehkä lauantaina, ellen nyt sitten jostain syystä tänne halua jäädä viikonlopun yli. Apua oon niin innoissani, tästä tulee ihan huikea pariviikkonen!

Muuten päivä menikin sitten Esplanadella makoillen, taisin tunnin päikkäritkin siellä ottaa. Vähän vaan meinasi tulla kuuma, ei kroppa taas ole oikein tottunut näihin +30 helteisiin. Mutta en valita, ei palele enää! Nyt olen ollut hereillä noin 40 tuntia ja tällä hetkellä kaikki vaan lähinnä stressaa ja ärsyttää. Hostellin ihmiset ei ollut ihan sellaisia kuin luulin, kaikki täällä(kin) tekee töitä. Olen myös päässyt/joutunut saksalaisten partydormiin, jossa raikaa saksankielinen eurodance suoraan 90-luvulta. Ah ihanaa. Not. Muuten hostelli ei ole mikään partyhostelli, vaan iso osa ihmisistä vaan datailee tai lukee kirjaa omissa oloissaan. Saksalaiset hengaa keskenään, ruotsalaiset hengaa keskenään, aasialaiset hengaa keskenään jne. Saa nähdä törmääkö matkalla Sydneyyn yhteenkään suomalaiseen.

Puoli yhdeksän on jo ihan hyvä aika mennä nukkumaan jos herätys on kuudelta. Odotan innolla huomista, toivottavasti retki olisi kaikin puolin onnistunut! Ihan vielä en ole varmistunut siitä ajatuksesta, onko yksin matkustaminen mun juttuni vaiko ei. Eiköhän sen tän reilun kolmen viikon aikana selviä :)

Huomenna!

Iiks, huomenna on jännä päivä. Huomenna mun au pair - urani katkeaa hetkellisesti (tai lopullisesti, mistä sitä ikinä tietää) ja lentokoneen nokka osoittaa illalla 10pm kohti Cairnsiä! Aahh nyt on helpottunut olo kun asiat ovat seljinneet ja lähtö on aivan kulman takana. Pakkasin tänään kaikki tavarat ja nyt piti ihan oikeasti miettiä pakkaamista, koska tavaraa mulla on AIVAN LIIKAA. Kun tulin Ausseihin, mun omaisuuteni mahtui rinkkaan, jonka paino oli 16kg sekä käsilaukkuun. Nyt ollaan kaukana siitä tilanteesta. Elämä on ollut helppoa, kun osoite on ollut enemmän tai vähemmän pysyvä ja muutot ovat sujuneet melko helpoissa merkeissä. Tavarat junaan/bussiin/autoon ja seuraavaan osoitteeseen. No nyt tiedossa on reissaamista enemmän tai vähemmän, joten koko omaisuuttani en voi enää mukanani kantaa. Mukana on noin 20kg painava rinkka sekä käsilaukku. Toiset 20kg tavaraa odottaa Nooralla kotiin pääsemistä, ja ison muovikassillisen vaatteita annoin kavereille ja pahimpia rääsyjä heitin roskiin. Onneksi tulee kesä, se helpotti pakkaustuskaa huomattavasti! Mukana on shortseja, toppeja, mekkoja ja bikineitä. Niillä selvitään. Voi olla, että hyvin pian haluan taas heittää koko omaisuuteni roskiin, sitten karsitaan. True backpackeria musta ei saa tekemälläkään, tykkään liikaa siitä, että voin valita aamulla enemmästä kuin kahdesta paidasta mitä laittaa päälle. Kaiholla mietin sitä, kuinka olen aikoinani reilannut kaksilla housuilla ja ehkä seitsemällä paidalla. Rinkka painoi 11kg ja sitä oli ilo kanniskella.

Huomenna illalla heitän siis rinkan selkään ja seikkailen ensimmäistä kertaa julkisilla Perthin lentokentälle. Ajattelin tähän projektiin varata aikaa kaksi tuntia, luulisi olevan tarpeeksi Claremontista. Kymmeneltä illalla starttaa lento, ja perillä Cairnsissä ollaan 4.15am. Lennon saapumisaika on aivan hirveä, enkä hostelliinkaan saa tehdä check iniä ennen klo 11. Soitin kyllä hostelliin, ja lupasivat, että saan ottaa torkut common roomin sohvalla :D Tilasin itselleni airport shuttlen lentokentälle, ja mitään sen kummempia ilmoituksia sieltä ei ole tullut, joten oletan, että siellä on joku bussi vastassa. Varasin itselleni Nortern Greenhouse - hostellin ja vietän siellä ainakin näin ensi alkuun kolme yötä. Ensimmäinen päivä menee todennäköisesti harakoille uupuvien yöunien vuoksi, joten mulle jää aikaa kaksi tehokasta päivää, ellen sitten pidemmäksi aikaa jää Cairnsiin. Cairnsissä mun pitää mennä selvittelemään minkälaisia retkiä tehdään a) Great Barrier Reefille, b) Whitsundaysille ja c) Fraser Islandille. Mun pitää myös päättää, ostanko Greyhoundin hop on/hop off - bussipassin 450 audilla vai yritänkö pummia kyydit paikasta a paikkaan b. Luulen kyllä kallistuvani bussin puoleen, ei tarvitse miettiä muiden tekemisiä vaan voi aika lailla omaa tahtia liikkua paikasta toiseen. Onneksi mulla ei ole kiire mihinkään, vaan voin ottaa oman aikani ja kokea sen, mitä kaikkea idällä on mulle tarjottavana. Jos en ikinä Sydneyyn asti pääse, ei se haittaa. Nyt tärkeintä on se, että mulla itselläni on hyvä olla :) ainoa asia, mitä tällä hetkellä pelkään kovastikin on se, että jään yksin reissun päällä. Onneksi kuitenkin itärannikko pullistelee backpackereitä joten pelko lienee turha.

Huomenna viimeinen työpäivä, ja mun tiistain päikkäripaikka näyttääkin jo tosi erilaiselta! Loppuun vielä sekalaisia kuvia mun Claremontin elämästäni.

Päivänvalossa ei talosta ollut yhtään kuvaa, mutta kyllä tosta nyt jotain osviittaa saa

Mun huoneeni täällä. Vaikka en oikein single bedistä tykkääkkään, niin ehdottomasti kotoisin tähänastisista huoneista

Meidän asuinaluetta

Ei tää meidän duuni välillä hassumpaa ole - kaverin poolilla päivä lasten kanssa, ite voi maata biksuissa altaan reunalla, juoda kahvia ja syödä pullaa 

Lähdettiin Emmin kanssa Mandurahiin lounaalle

Oli vähän turhan vilpoista ulkona

Välillä rankan päivän jälkeen pitää lähteä Cottesloelle tavoittelemaan zeniläisyyttä - eli jauhamaan kaverin kanssa päivän asiat halki

Kevät on saapunut! Puut kukkivat

Myös luonto puhkesi kukkaan

Mt Claremontin keskusta - apteekki, kahvila, leipomo, bottle shop....

Vähän tuo takapihojen kasvillisuus poikkeaa Suomen vastaavasta

Lisää luonnonkukkia

Kävin cityssä viimeistä kertaa. Nyyh, siinä oli aina oma ihana tunnelmansa

Piti ottaa maistiaisia, ettei idässä tule ensimmäisenä kertana ihan täytenä yllätyksenä

Mun viikonloppuhost Emmi. En muista milloin olisi viimeksi ollut viikonloppu, että en siellä olisi yötä ollut

Jos puhutaan jotain tästä tavaramäärästä....

Musta Aussien lastenruokahyllyt on jotenkin hauskoja. Ensin naureskelin noille puserrettaville lastenruuille mutta nehän on tosi käteviä! Ja hintakin "kohdallaan", 2aud/laaki! 

Lake Claremont, jos olisin täällä ehtinyt jatkaa juoksemista, olisin juossut tuota lätäkköä ympäri. Tänään bongailtiin piknikin aikana tuolta mm. pelikaani ja mustia joutsenia.

Ja mun tiistain päikkäripaikka tosiaan näyttää tältä:

Esplanade Cairnsissä. Lämmintä tasainen 30 ja aurinko paistaa - ei tarvitse palella enää! Cairnsissa ei siis muistaakseni saa uida meressä krokotiilien takia, senpä vuoksi sinne on ilmeisesti rakennettu tuo virkistysalue. Lupaan testata sen ylihuomenna tiistaina ;)

Seuraavan kerran päivitystä pärähtää tien päältä, olkaahan kuulolla! Nyt jatkan Muumien katselemista - mikä sen parempaa kuin kuunnella muumien viisauksia lähdön kynnyksellä lämpimässä peiton alla nauttien hiljaisuudesta. Kohta sekin on muisto vain. Hyvällä tavalla kuitenkin :)

Nopeita liikkeitä

Nyt kannattaa pysyä lähitulevaisuudessa kanavilla, luvassa on nimittäin suuria muutoksia. Ensi viikolla (toivottavasti, jos nyt suuria muutoksia ei tule) tämä tyttö nimittäin hylkää au pairin työt hetkeksi ja lähtee itsekseen kokeilemaan siipiään itärannikon muiden iloisten backpackereiden joukkoon! Syitä lähtöön on monia, voin niitä myöhemmin avata kun homma täällä päässä on taputeltu pakettiin. Lyhyesti voin kuitenkin sanoa että tämä perhe ei ollut ihan sitä mitä luulin, ja miinustekijöitä on tällä hetkellä enemmän kuin niitä plussia. Mulla on aikaa jäljellä Australiassa enää reilut kolme kuukautta enkä aio yhtään ylimääräistä viikkoa tuhlata paikassa missä mun on paha olla.

Suunnitelma lyhykäisyydessään: sitä ei ole. Lennän Perthistä Cairnsiin ja valun itärannikkoa alaspäin omaan tahtiini. Oli suunnitelmia lähteä kaverin kanssa liikkelle mutta se olisi mennyt liian vaikeaksi joten oma vaisto kertoi, että nyt on oikea aika lähteä yksin reissun päälle. Päätepysäkki on Sydney lokakuun puolen välin tienoilla, ellen matkan varrella saa jotain muuta kuningasideaa. Sieltä etsin itselleni au pair - perheen muutamaksi kuukaudeksi ja lennän joulukuun puolessa välissä takaisin Perthiin. Paluulento Suomeen mulla lähtee Perthistä 19.12. Lennän Singaporeen Jet Starilla tuolloin 19. joulukuuta, ja vietän Singaporessa kolme yötä. Lento Helsinkiin lähtee 22.12 ja Seutulaan lentokoneen pyörät tömähtävät 23.12 klo 6.30.

Luin tässä iltojeni iloksi omaa blogiani, ja voi kuinka monta kertaa suunnitelmat ovatkaan muuttuneet! Yleensä ennen suunnitelmien muutosta on kuitenkin asiaa hieman pohdittu etukäteen, joten ihan täysin ex tempore - jutuista ei kuitenkaan ole kyse. Tätä Perthistä lähtemistä olen nyt viikon pohtinut ja yöuniani asian vuoksi menettänyt ja lähes itkua äidille skypessä vääntänyt. Eiköhän se ole merkki siitä, että asialle pitää jotain tehdä. Niin paljon kuin Perthiä rakastankin, nyt on aika siirtyä eteenpäin. Pakko myöntää että jännittää lähteä yksin seikkailemaan itärannikolle, mutta kuten Noora tänään mulle sanoi että elämä alkaa siitä, kun astuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Mistä sitä tietää, mitä itärannikolla on mulle tarjottavanaan!

Perthin laajuudesta ja julkisesta liikenteestä

Muutama juttu Perthissä hiertää tosi pahasti. Nyt näin Balireissun ja Mt Claremontiin muuttamisen jälkeen pahin pöly on jo laantunut mutta eiköhän vielä otsasuonet tässä matkan varrella kiristy. Nimittän Perthin julkinen liikenne ja liikenne noin ylipäätään on jotain sellaista, mihin en ole vielä missään törmännyt. Jos ajatellaan siis toimimattomuuden ja käyttäjäystävällisyytensä kannalta.

Successissa kun asuin, olin täysin julkisen liikenteen varassa. Jos halusin nähdä yhtäkään ystävää mun piti joko kävellä 2km bussipysäkille ja matkustaa 40min bussilla Fremantleen (noin 16km) tai kävellä/matkustaa 2km bussilla juna-asemalle ja sen jälkeen istua 17min junassa Perthin cityyn. Kavereiden luokse Claremontiin tai esimerkiksi Cottesloen biitsille en edes uskaltanut haaveilla meneväni julkisilla, matka-aika ja vaihdot olisi olleet ihan jotain käsittämätöntä. Perthin metropolialue on laaja (noin 20km sekä pohjoiseen että etelään citystä, noin 15km rannikolle länteen ja 20km sisämaahan päin) joten väistämättä kun edestakaisin kulkee niin matka-ajat ovat pitkiä. Samaten Perthiä halkoo Swan River, jonka yli ei pääse kuin tietyistä paikoita.

Kuten kartasta näkyy, vaikka Perthissä on asukkaita vain noin 1,5 miljoonaa, on se maantieteellisesti levittänyt laajalle eikä etenkään sisämaahan päin mentäessä ole enää MITÄÄN Perthin jälkeen. Perthin metropolialueella asuu 2/3 koko WA:n asukkaista (2,5 miljoonaa), ja pinta-alaltaan se on kuitenkin aivan järjettömän iso. Lännestä itään WA:n leveys on lähes 2000km, ja rantaviivaa WA:lla on noin 14 000km. Yritin mun palikkamatikalla laskea, kuinka monta kertaa WA on suurempi kuin Suomi ja tulokseksi sain 6,9. Voiko se muka olla niin paljon? WA vie myös koko Australian pinta-alasta noin kolmanneksen, mutta väkiluku kattaa vain noin kymmesosan. Perth on hyvin lähellä, ellei jopa ole maailman eristynein suurkaupunki. Lähin kaupunki, jonka väkiluku ylittää yli 100 000, on Adelaide South Australiassa, välimatkaa tuonne on 2100km. Perth on myös fyysisesti lähempänä Itä-Timoria sekä Indonesiaa kun Sydneytä itärannikolla. Välillä mietin kyllä sitä, että mitä hittoa mä täällä teen, koska täällä/täältä on vaan pitkä matka ihan joka paikkaan.

Joo, asiaan. Success oli kaukana kaikesta. Successissa itsessään ei ollut yhtään mitään, ei edes kauppaa. Onneksi parin kilometrin päässä oli Cockburn Gateway Shopping Centre, jossa oli aika paljon kaikenlaista. Woolies ja Coles, Big W, Telstra yms, muutamia vaatekauppoja, suht iso food court, apteekkeja, kirjasto, pankit ja muita erikoisliikkeitä joka lähtöön. Ostoskeskusksen vieressä oli myös The Gate, meidän paikallinen, jossa en ikinä valitettavasti käynyt. Näytti kivalta paikalta! Siinä se sitten melkein olikin. Gatewayn food court meni kiinni viideltä, ja oikeastaan kaikki muukin lukuunottamatta ruokakauppoja. Succesista ja Cockburnista mun mielestä uupui paikka, missä voisi vaan tappaa aikaa ja hengata. Senpä takia piti aina lähteä cityyn tai Freoon, istua tunti suuntaansa julkisissa ja lukea aikatauluja, jotta pääsee bussilla kotiin juna-asemalta. Perthin alueella ei ole kovin turvallista kulkea pimeällä yksin, joten juna-asemalta piti aina ottaa bussi kotiin. Matka kävellen ei ole pitkä, vajaa puoli tuntia, mutta keskellä yötä ei vaan kannata oman turvallisuutensa vuoksi. Junia kulki usein, päivisin noin 10min välein ja ilta-aikaankin puolen tunnin välein, öisin kerran tunnissa. Se vaan ei auta jos viimeinen bussi lähtee 10pm ja sitä ennen niitä kulkee kerran tunnissa. Suomessa on tottunut siihen että TKL kulkee aina vähintään pari kertaa tunnissa, bussipysäkki on lähellä ja siihen voi luottaa, että bussi tulee ja pysähtyy pysäkille. Täällä se ei ole mikään itsestäänselvyys, onhan mulle käynyt niinkin että bussi huristaa pimeän bussipysäkin ohi, sitä ennen vaan väläyttää valoja ja melkein vilkuttaa mennessään. Öisin kulkeminen ratkaistaan siten, että mennään lähimmälle juna-asemalle ja otetaan sieltä taksi kotiin. Päivisin pitää lukea juna- ja bussiaikatauluja. Kulkemisen monimutkaisuus monesti karisti halut lähteä yhtään mihinkään. Perthin julkinen liikenne on myöskin aivan törkyhintaista. Perth on jaettu zoneihin 1-7 (Mandurah n. 70km päästä keskustasta etelään on zone 7, Cockburn oli zone 3) ja Cockburnista multa maksoi keskustaan 4,34aud/suunta, eli yhteensä 9 dollaria jos kävin keskustassa illalla kahvilla kaverin kanssa. Se on mun mielestä aika paljon. Täällä ei ole myöskään saatavilla kuukausikortteja tai mitään, ainoastaan SmartRider, johon ladataan rahaa. Cockburnissa mulla meni liikkumiseen viikossa noin 30 audia, mikä on oikeasti aivan liikaa.

Bussipysäkit täällä tarjoaa tosi paljon informaatiota...

Pimeässä kävelyä kotiin. Nice. 

SmartRider

Claremontissa tilanne on helpottanut. Mun PITÄISI saada auto käyttöön tässä ihan lähitulevaisuudessa, jonka turvin mun ei tarvitsisi kulkea julkisilla kuin yöelämään. Täällä on myös tosi paljon juttuja ihan kävelyetäisyydellä, esimerkiksi Claremontin keskusta, joka on aivan ihana paikka. Meillä on täällä iso ostoskeskus, Claremont Quarter, jossa on perus ruokakauppojen ym lisäksi tosi paljon vaate- ja kenkäkauppoja. Claremontia alueena pidetään noin keskimääräisesti hyvätuloisten ihmisten asuinalueena, joten meidän ostoskeskuksesta saa ostettua mm. Manoloita. Tykkään myös tosi paljon meidän paikallisesta, Claremont Hotelista. Täältä on myös helppo lähteä esimerkiksi Cottesloelle eikä Freo tai Subiacokaan ole kaukana. Se myös helpottaa, että suurin osa kavereista asuu tosi lähellä, joten yleensä jollakulla on auto käytettävissään. Edelleenkin vietän paljon viikonloppuja Emmin luona, joten silloin ei edes tarvitse autoa tai miettiä kulkemisia. Elämästä on siis yksi iso kuluerä pudonnut pois, ja muutenkin aikaa jää muuhunkin kuin TransPerthin journey plannerin tutkimiseen (ehkä huonoiten toimiva reittiopas IKINÄ).

En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta mulla on ikävä TKL:ää ja lupaan ikinä olla valittamatta siitä. Pidän myös huolen siitä, että Suomessa mulla on bussipysäkki välittömässä läheisyydessä. Puoli vuotta tätä hajoilua riittää täysin mainiosti.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Viikko Balilla

Mulla kävi hyvä tuuri, ja pääsin Busseltonin farmiperheen mukana Balille viikoksi! Jack täytti tänään vuoden, joten tarvetta oli lastenhoitajalle jotta vanhemmat ja kaksi vanhempaa tyttöä pääsevät välillä tekemään omiakin juttuja eikä tarvitse murehtia että kenen vuoro tänään valvoa Jackin päiväunia. Ratkaisu oli sitten että otetaan nanny mukaan reissuun! Mulle luvattiin aurinkoa ja myöskin lomailua Jackin hoidon lomassa. No, se lomaosuus jäi hyvin minimiin mutta aurinkoa saatiin ja hyvä pohjarusketus on hankittu.

Lennettiin koko poppoo yhdessä maanantaina 26.8. Mulla tosin kävi (omasta näkökulmasta katsottuna) mäihä ja jouduin/pääsin istumaan yksin koneessa kun muu perhe istui yhdessä. Bali on lähellä Perthistä katsottuna, lentoaika on vain 3,5 tuntia ja lentoja pystyy kikkailemaan noin 350-400 aud/menopaluu. Myöskään aikaeroa ei ole, ainoa minkä kanssa mun piti vähän taistella on valuutta, jonka kurssi on tällä hetkellä 1 aud = 10 000 indonesian rupiaa. Olin ihan hukassa nollien kanssa. Bali on myös helppo kohde edullisuutensa vuoksi. Me pidettiin majaa Seminyakissa, mikä ei mun mielestä ollut niin halpa kuin olisin kuvittelut, mutta se on siisti, turisteille rakennettu kohde. Melko rauhassa sai kadulla kävellä, kukaan ei yrittänyt kaupitella mitään ja taksitkin vain maltillisesti tööttäsivät ohiajaessaan. Seminyakia rakennetaan kovasti, kaikki jalkakäytävät (jos niitä sattui olemaan) oli auki ja työmiehiä tuntui parveilevan joka paikassa. Seminyakissa on paljon villoja (sellaisessa mekin asuttiin) sekä kalliita resortteja ja day spa - hoitoloita. Nuoria turisteja ei kovin paljon näkynyt, mutta keski-ikäisiä pariskuntia sekä lapsiperheitä jonkin verran kaduilla käveli vastaan. Indonesiassa on nyt vuoden kylmin aika (päivälämpötila vain 30 astetta, yölämpötila 25) ja Australiassa ei ole minkään valtakunnan lomia, joten oli tosi hiljaista. Kaupoissa kun kierteli oli usein ainoa asiakas. Kutalla ja muualla saattaa tilanne toki olla eri, en tiedä mutta ainakin Seminyak oli tyhjillään. Balille tullaan Ausseista yleisesti myös surffaamaan, ainakin tähän aikaan vuodesta se on huomattavasti miellyttävämpää lämpöisessä. Perthissä ollaan vielä märkäpuku - kaudella, sen verran vilpoista on sekä ulkona että merivedessä. Muuten Bali ei ole rantalomakohde, Aussien rannat voittaa Balin vastaavat 10-0. Balille tullaankin lähinnä auringon, edullisen lomailun (syöminen ja juominen on edullista Aussinäkökulmasta jopa turistirafloissa) sekä ainakin omalla kohdalla erilaiset hieronnat yms kiinnosti kovasti edullisuutensa vuoksi.

WA:n rantaviivaa hieman Perthistä pohjoiseen. Kaunista eikö?

Kaikenmoista lippulappusta piti täyttää ennen Indonesiaan saapumista

Seminyak beach, uiminen kielletty kovien virtausten takia. Muutaman kilometrin kun kävelisi rantaviivaa pitkin, saapuisi Kutalle, tuolle australialaisten Kanariansaarille

Seminyakissa erottui selkeästi low sekä high tide

Koiratkin pääsi aamu-uinnille

Rantaa toiseen suuntaan, kohti resortteja

Tältähän siellä oikeasti näyttää joka paikassa. Ei kovin kaunista

Sähköverkostokin pikkusen eri näköstä

Seminyakin pääostoskatu

Aamukasilta oli kylillä melko hiljaista

Sitä samaa Seminyakin pääostoskatua

Asuttiin tosiaan Tirta Naga -nimisessä villassa ihan Seminyakin keskustan vieressä. En ole aikaisemmin moisissa villoissa käynyt, joten mulla kyllä loksahti leuka hyvin lähelle rintakehää kun astuin portista sisälle. Antaa kuvien puhua puolestaan, kaikki oli vain ja ainoastaan meitä varten. Bedroomeja oli kaksi, vanhemmat ja Jack nukkui toisessa ja mä jaoin toisen tyttöjen kanssa.

Meidän oma piha ja sen kaksi poolia. Mun ja tyttöjen "huone" taustalla

Tällästä spottia oon tuijottanut useammankin tunnin valvoessani Jackin päikkäreitä

Muutamat päikkärit tuli nukuttua sunbedillä

Ja myös tuijotettua indonesialaista telkkaria kun babysittasin iltoja lasten jo mentyä nukkumaan

"Kylpyhuoneen" seinää

Suihku, joka oli niin kaunis ja ihana että suihkuttelin pelkästään siitä ilosta useampia kertoja päivän aikana. Todellisuus ei ollut niin rähjäinen kuin mitä kuva ehkä antaa näyttää

Mun ja tyttöjen kylpyhuone

Näkymä vessanpöntöltä 

Joo ei mulla muuta. Hyvät oli arskausspotit

Vilvoittelemassa poolilla

Mun ja tyttöjen makuuhuone

Lomailusta en ihan hirveästi pystynyt nauttimaan, kun käytännössä babysittasin aina ja koko ajan kun olin villalla. Muutamat päikkärit sain nukuttua samaan aikaan Jackin kanssa mutta muuten istuttiin varjossa ja leikittiin, uitettiin jalkoja poolissa ja käytiin kävelyillä. Hirvitti vaan viedä pieni kävelyille kun aurinko porotti kuumasti mutta niin se pieni suu aina vaan veny leveään hymyyn kun villalta poistuttiin. Seminyak ei ole kovin vaunuystävällinen kohde, jalkakäytäviä on vähän heikonlaisesti ja nekin vähän on monesti huonossa kunnossa. Hyvä jos itse yksin uskallan kävellä autojen seassa ajotiellä saati vauvan kanssa, mutta kummasti autot kyllä kunnioitti jalankulkijoita. Taksilla myös suhailtiin edes takaisin, Indonesiassa se kun ei maksa yhtään mitään. Mulle vaan osui useampaankin kertaan ne yksilöt, jotka eivät kunnioita turisteja yhtään vaan yrittävät vaan kaikin mahdollisin keinoin huijata rahat mitä erilaisimmin keinoin. Ja vaikka nyt ei puhuta kun dollarista tai parista maksimissaan, niin silti ärsyttää periaatteena. Kerran annoin periksi kun en vaan jaksanut kinata ja vääntää ja kääntää, muuten yritin kyllä parhaani mukaan pitää puoleni. Tinkimistäkin pääsin hieman harjoittelemaan, kohtuuhyvin tuloksin. Mukaan tarttui myös balilaatuisia dvd-leffoja ja tv-sarjoja aikamoinen kasa, ne kun ei maksa siellä yhtään mitään. Kymmenelle tuotantokaudelle ja kolmelle leffalle hintaa taisi jäädä 20 dollaria. Muutaman Saran dvd:n laatu testattiin, ja ihan oli ok hintansa arvoinen.

Shoppaaminen jäi vähälle (saronki, dvd:t, uudet havaianakset, yksi Roxyn ja yksi Billabongin paita), keskityin sitten enemmänkin kauneudenhoitoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kuumakivihieronnassa ja AAHHH. Paikka oli Samara Day Spa, ja se olikin sitten astetta fancympi. Hinta oli myös balin mittakaavassa kalliimpi (noin 50 dollaria eli 35 euroa) mutta luksuskerroin oli myös korkeampi ja oli kyllä ehdottomasti viikon kohokohta. Kesto puolitoista tuntia ja rentoutuminen oli taattu! Kävin myös manikyyrissä ja ottamassa kynsiin shellac - lakkauksen (1,5 tuntia, 40 aud eli 27 euroa, Glo Day Spa) sekä pitkästä aikaa ripsien pidennykset (täysi setti, kesto 1h ja hintaa 58 audia eli 40 euroa, Jazb). En olisi ikinä uskonut, että joku pystyy täyden setin liimaamaan paikalleen tunnissa, mutta niinpä vaan sen balilaisen naisen kädet viuhui semmoista vauhtia että paikallaan ne ovat ja näyttävät hyvältä. Lopullinen todellisuus selvinnee viikon parin päästä, että montako niitä on paikallaan vielä silloin. Yritän etsiä Perthistä edullisen ripsien laittajan että voisin huollattaa näitä, mutta voi olla että Perthin hinnoilla (puolikas setti n. 80 dollaria eli 54 eur) voi jäädä haaveeksi. Myös ripsien materiaali (silkki, minkki (?) tai synteettinen) ratkaisee. Noh, pitää pohtia.

Balista ei kai muuta. Pohjarusketus on hankittu ja myös syötiin ja juotiin hyvin. Ei kertaakaan syöty aasialaista ruokaa, mikä oli tosi harmi, mutta silti oli hyviä sapuskoja. Pariin otteeseen käytiin Sea Circus - nimisessä paikassa, toinen suosikki oli Potatohead Beach Club. Italialaista käytiin syömässä Ultimossa ja burgerit uudessa Food Village - ruokakylässä. Itse reissatessa olisin enemmän maistellut paikallisia makuja, mutta nyt ei itse päässyt vaikuttamaan valintoihin yhtään. Ensi kerralla sitten!

Omnommm

Potatohead. Päivänvarjojen takana on pooli

Lensin Balilta yksin kotiin maanantaina 2.9, ja saavuin suoraan tänne mun uuteen perheeseen Mt. Claremontissa. Siitä myöhemmin lisää. Lentäessäni Ausseihin unohdin autuaasti, että pitää tietenkin tulla tullin ja karanteenin läpi. Lappua täyttelin vanhasta tottumuksesta, kaikkeen ei, ei ja vielä kerran ei. Kentällä jouduin johonkin pistokokeeseen ja biosecurity - koira haisteli mun tavarani läpi. Jotain se mun käsilaukusta löysi, ja sitten alkoikin ristikuulustelu ennen kuin mun laukkuuni edes katsottiin. Vakuutin laukun olevan mun, vakuutin itse täyttäneeni tullilomakkeen ja vakuutin kaiken olevan itse pakattu ja vakuutin ymmärtäneeni tullilomakkeen kysymykset. Kuumotti kun tullin nainen oli niin tiukka, ihan samanlainen kuin Australian rajalla - ohjelmassa. Mulla oli iso pino piraatti dvd:itä sekä reseptilääkkeitä ilman reseptejä, unohtui kotiin. Mietin että mitäköhän se niistä sanoo. Onneksi tämä nainen ei ilmeisesti ollut kuin ruuan perään jota se kovasti penkoi. Loppujen lopuksi koira oli haistanut croissantinmurut paperipussista, jota en ollut muistanut heittää roskiin. Toivotteli hyvät päivänjatkot ja pakkasin tavarani. Kuumotus laski nopeasti.

Nyt opettelen uutta arkea ja luon erilaisia viritelmiä. Yritän taas liittyä salille ja myös jatkaa juoksemista. Kivaa kun on kavereita lähellä, eilen illalla kävin Nooralla katsomassa leffaa ihanien suklaamansikoiden kera ja tänään käytiin lenkillä. Jes ei tarvitse enää iltoja viettää yksin.

Loppukevennyksenä kuva meidän masterchef - tasoisista mansikoista: