STEREOSONIC
 |
| Mukana messissä meillä oli hollantilainen Maureen, Elin ja Stina. Meillä oli myös tiimimaalaukset ;) |
 |
| Relampaa meininkiä iltapäiväauringossa |
 |
| Ihan muutama ihminen iltasella eksyi areenalle |
Olisin linkannu teille enemmän videoita mutta bloggeri ei nyt jostain syystä pysty yhteistyöhön. Tässä kuitenkin vielä Sydneyn tunnelmia after movien muodossa:
Pääsin myös toista kertaa elämässäni yhteislaulamaan SHM Don't you worry childia. Kokemus oli vielä huikeampi kuin ensimmäisellä kerralla. Ylipäätään, reivata kaksi päivää aivan upeassa säässä ja huippuseurassa kymmenien tuhansien ihmisten kanssa oli kokemuksena sellainen, että pitää päästä uudelleen. Seuraava tavoite onkin Tomorrowland 2014!
Järjestelyiltä odotin hieman enemmän. Toki, festarialue ei ollut kovin suuri ja kun sinne tungetaan aivan järkyttävä määrä ihmisiä niin jonoja syntyy. Ensimmäisenä päivänä yritettään pari drinksua ottaa mutta jonot oli aivan liian pitkiä, voucher - systeemi tyhmä ja juomat kalliita niin luovutettiin hyvin nopeasti. Kotimatkan vielä kestäessä 3h julkisilla niin hyvin nopeati tehtiin päätös että olisin kuskina seuraavana päivänä ja oltiin koko poppoo vesilinjalla. Olympic Parkiin on yllättävän helppo tulla autolla ja parkkipaikkojakin löytyy. Stereosonicista päästiin jonottamatta ulos, Alicia Keysissä jouduttiin puolisen tuntia odottamaan että jono lähti parkkihallissa liikkeelle kun oltiin ylimmän kerroksen perällä. Olisi vain pitänyt Stereosonicin ykköspäivänäkin vaan keskittyä reivaamiseen ja veden litkimiseen kun baarijonossa seisomiseen ja junassa istumiseen....
Ja niin, tienattiin sunnuntaina neljälle dinnerirahat! Joku randomi löysi lauantaina iphonen maasta ja lykkäsi sen meille. Oli illan viimeinen keikka (David Guetta) ja väsy paino ja piti lähtee kotiinpäin. Lähdettiin kävelemään juna-asemalle ja mietittiin et mitä sille tehdään. No, ongelma ratkes sillä että se puhelin soi, ja saatiin yhteys puhelimen omistajaan. Annoin sille mun yhteystiedot ja sovittiin että nähdään Stereossa seuraavana päivänä. Aiheutettiin myös yleistä hämmennystä vastaamalla tämän pojan tyttöystävälle, kun se soitti ja soitti ja soitti ja kirjotti viestejä ja vaikka mitä... (iphonessahan on yleensä esikatselu viesteille niin eipä jääny salaisuudeks että se tyttö oli vihanen). Seuraavana päivänä yritettiin sumplia tapaamista erittäin huonoilla puhelinyhteyksillä ja sanottiinkin jo että viedään se lost n foundiin. Poika kuitenkin sanoi että se haluaa kiittää meitä jotenkin joten onnistuttiin vihdoin Bingo Playersin keikan aikana sopimaan tapaaminen. Puhelin vaihtoi omistajaa ja kiitokseksi saatiin viidenkympin seteli, estelyistä huolimatta. Eipä haitannut loppupeleissä, saatiin hyvä dinneri niillä rahoilla ;)
Puolitoista viikkoa Stereon jälkeen puhuin Michellen kanssa puhelimessa keskiviikkona, ja kyselin että mitä kokkaan dinneriksi. Tähän Michelle vastasi että ei tarvii, sä lähdet Elinin kanssa katsomaan illalla Alicia Keysia. Olin vähän että WHAATT mikäs juttu tää nyt on. Michelle oli jostain hankkinut mulle kaksi lippua kiitokseksi mun työstä täällä, ja Elin lähti sitten mukaan! Iltapäivän verran saatiin sitten varoitusaikaa tälle joka tarkoitti sitä, että mun piti valmistautua samalla kun vahdin lapsia - ei kun lapset ipadin kanssa kylppärin oven viereen ja Laura suihkuun! Max tuli kotiin ja samalla ovenavauksella ampaisin hakemaan Eliniä ja lopulta päästiin Olympic Parkiin 15min ennen keikan alkua :D En ole mikään hirveä Alicia Keys fani mutta se ääni livenä - vieläkin menee kylmänväreitä kun ajattelee. En myöskään juurikaan tunne Keysin biisejä mutta ei se haitannu. Oltiin molemmat Elinin kanssa jossain ihme kuplassa ja vaan kuunneltiin musiikkia ja katseltiin tanssijoita. Olisin pistäny oman videon tänne mutta koska blogger ei tykkää niin saatte youtube - materiaalia:
Mun aikani Australiassa on melkein ohi. Viikon päästä olen matkalla Singaporeen! Huomenna on viimeinen päivä Sydneyssä, pitäisi kai pakata. Sitten ennen Singaporea on vielä luvassa mun ja Nooran huikea neliöinen road trip! Yaiikks life is good.
