Lähtekäämme metsään, metsään, metsään... Retkelle!

En jaksa tarinoida, joten kuvien muodossa mun ja Saanan viime viikonloppu, joka vihdosta viimein oli retkiviikonloppu!

Perjantai alkoi hyvin juoksulenkillä biitsillä. Pitkästä aikaa aurinko paistoi ja oli lämmin - suu venyi väistämättä leveään hymyyn, kun juoksin pitkin biitsiä ja kuuntelin Raappanaa. 

Juoksulenkiltä. Myöhemmin illalla kävin vielä kääntymässä Esplanadella parin tunnin verran suomi-Saran kanssa, mutta ei se edelleenkään ole mun paikka. Ja vaikka musta tuntuu, että en Busseltonista ketään tunne, niin kumma kyllä niitä moikkaustuttuja on täällä aika paljon

Lauantain retkipäivä koitti viimein. Ensimmäinen etappi oli Cape Naturaliste light house Dunsborough'ssa. Mitäänsanomaton paikka, etenkin pilvisellä kelillä. Neljä dollaria maksettiin, että päästiin tepastelemaan majakan pihalle ja kiroamaan muita turisteja ja pilviä taivaalla

Kuvastahan voisi melkein luulla että keli oli kaunis... :D

Joku random look out Cape Naturaliste Rd:lla

Löydettiin vahingossa Meelup Beachille, jonka vesi oli uskomattoman kirkasta ja sinistä. Rannalla vietettiin samaan aikaan myös hääseremoniaa :)

Ehkä kymmenen minuuttia oli suhteellisen kiva keli ja lämmin - vaihdoin farkut sortseihin. Puolen tunnin päästä olikin taas vuorossa vaatteidenvaihto-operaatio kun viimeisetkin muruset sinistä taivasta katosi näkyvistä.

Meelup Beachilta matka jatkui Simmo's jäätelötehtaalle Dunsborough'ssa

Jos valittavana on 40 eri makua, miten niistä voi valita kaksi??

Saanan kipossa taka Forest Berry Yoghurt sekä Old English Toffee, mun kipassani edessä Raspberry Cheesecake sekä Marshmallow, White Choc & Blueberry. Raspberry Cheesecake vei tässä kisassa kyllä pisteet kotiin! Tässä kohtaa oli jo niin kylmä, että istuttiin kananlihalla pihalla :D taisi olla tämän syksyn vikat jätskit.

Siellä oli myös emu. Ne on hauskoja otuksia pitkän kaulansa kanssa

Seuraava stoppi oli matkalla Margaret Riverille Caves Rd:lla Cheeky Monkey Brewery & Winery

Winery

Brewery. Tällä kertaa tehtiin vaan pikapysähdys ja taidettiinkin jo vartin päästä jatkaa matkaa. Paikka oli ihan täynnä, ilmeisen suosittu ruokaravintola. Myös lapsiystävällinen, pihassa oli iso leikkialue ja paikka vilisi lapsia samalla kun aikuiset istuivat pöydässä ja seurustelivat keskenään

Vähän kuivaa... kasteluallas

Viinitila, jonka yhteydessä oli myös nougat-tehdas

Superhyvää nougata. Oli kyllä hinnatkin kohdillaan ja jäivät hyllyyn

Nougatin jälkeen vuorossa oli Margaret River Chocolate Company. Siellä sitten vierähtikin hetki ihmetellessä ja maistellessa :D

OMG

Siellä ne valmistuu

Tällaiset tarttui meille mukaan - Rocky Road chocolate bar, 250g täyttä tavaraa. Rocky Road-suklaan seassa on aina vaahtokarkkeja, pistaasipähkinöitä sekä kirsikan makuista jellyä. Valkoinen oli mun, ja maitosuklainen Saanan ja voin kertoa että NAM!

Pysähdyttiin Margaret Riverin Settler's Tavernassa myöhäisellä lounaalla - menuna lohkoperunoita sekä bruchettaleipää. Oli kaksitaan tossa satsissa aika lailla syömistä :D

Päivän viimeinen pysähdys Cape Leeuwin Augustassa. Cape Leeuwinissa kohtaavat ensimmäistä kertaa Intian valtameri sekä Eteläinen jäämeri. Tässä Intian valtamerta....

...ja toisella puolella Eteläinen jäämeri.

Jossain tuolla ne kohtaa. Taaskaan pimeät ja harmaat kuvat ei anna yhtään oikeutta maisemalle, joka oikeasti oli aika mahtava

Cape Leeuwin light house

Täti lipunmyynnissä (5aud) sanoi että pitää pysytellä merkityillä poluilla, koska käärmeet kuulemma viihtyy täällä. Tän jälkeen jokainen rasahdun mun mielestä kuullosti käärmeeltä ja sainkin jotain ihme kiljumiskohtauksia :D

Naattikaa te Suomessa keväästä ja lämpimästä, mä kaivat kaulahuivia ja villasukkia esille :D

IGA:n kautta leirintäalueelle ja teltta saatiin juuri pystyyn ennen pimeäntuloa (joka on tällä hetkellä aika tarkalleen kuudelta illalla, mutta kesä-heinäkuussa pimeä tulee täällä jo viiden aikaan). Leirintäalueella ei ollut mitään valoja, joten grillattiin pimeässä kanavartaita kynttilänvalossa. Meillä ei ollut grillauskikat ihan hallussa ja grillattiinkin niitä tunnin verran, jolloin jäljellä ei ollut enää kuin kuivat kepukat, jotka jäikin loppupeleissä syömättä. Naapurigrillillä oli jotain aussipoikia jotka kovasti naureskeli meidän yrityksille ja loppupeleissä kutsui meidät syömään kun näytti vähän epävarmalta meidän illallinen. Ei kuitenkaan menty, vaan sitkeesti syötiin omia eväitä :D

Tärähtänyt dinneri tunnelmallisesti teltassa taskulampun valossa 

Ihan ite kasattiin ja purettiin ja pysyi vielä pystyssä rankkasateenkin ajan!

Leirintäaluetta

Ajeltiin kotimatkalla vielä Conto Beachille. Australiassa on joka paikassa tuollaisia varoituskylttejä... ensimmäistä kertaa Ausseissa olo aikana tuli sellainen olo että nyt ei olla helppoajoisimmalla tiellä

Meinasin jo kääntyä takaisin mutta en oikein peruuttaakana voinut niin pakko oli ajaa alas :D

Oli komiata

Kun ihailtiin maisemia, niin iski tuuli ja sade...

Vähän aikaa ihmetektiin tuulta ja sadetta, kunnes lähdettiin autoon pakoon. Vähän se pöllytti menemään (ps. näytän ihan siltä että mulla on takatukka... :D)

Kotimatkalla ajeltiin tällaisissa maisemissa, kansallispuistoa.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että oli melkoisen hyvä retki vaikka kelit ei ihan täysin suosinutkaan. Mutta hauskaa oli, ja etenkin iltasella grillatessa rupesi huumorin taso olemaan melkoisen alhaalla. Nyt on myös myönnettävä, että syksy on oikeasti tullut ja kelit vaikuttaa kaikkeen mitä tekee. Enää ei pyykki kuivu ulkona tunnissa vaan kivasti siellä jo riippunut 24 tuntia ja edelleen märkää. Joka päivä sataa (ainakin pienen kuuron verran) ja taivas on harmaan pilviverhon takana. Ulkona on kuitenkin ihan kohtalaisen lämmintä vielä, 20 ja 25 asteen välillä yleensä päivällä ja yölläkin noin 15. Tämä tekee pukeutumisesta hankalaa, koska auringossa on mukavan lämmin mutta varjossa ja tuulessa hupparia tulee helposti ikävä. Kesämekot pölyttyy kaapissa ja farkuille ja legginseille on tullut käyttöä. Myös sukat löytää tiensä jalkoihin melkein joka päivä. Seuraava hankinta on joku lämmin neule, rupeen oleen niin kasvanut kiinni näihin huppareihin että voisi jotain muutakin pitää joskus päällä :D 

Huomenna alkaa kauan kaivattu loma ja suuntana SYDNEY! Kaikkea kivaa luvassa Tiian kanssa, ja jopa mun hyvä kaveri Hollannista, Milou, on eksynyt Ausseihin ja pääsen sitäkin treffaamaan pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta taitaapi olla aikaa aika lailla vuoden verran. Jeeee. One more sleep, then off I go! 

Pikkuruisia käytännön ongelmia

Mulla on Australiassa olon aikana ollut pari isompaa ongelmaa, jotka on more or less haitannut jokapäiväistä elämää. Molemmista selvittiin kunnialla, vaikka pikkusen hampaita onkin saanut kuluneiden kolmen kuukauden aikana (muuten päivälleen tasan!) kiristellä useampaankin otteeseen.

Ongelma 1: Puhelin. Oon kertonut mun kärsimystaistelustani Lumian kanssa ensimmäisiä kertoja luultavasti niihin aikoihin kun olin Melbournessa. Silloin mun puhelimen kaiutin yhtäkkiä lakkasi toimimasta ja en ehkä viikkoon oikein pystynyt soittamaan kenellekään. Olin jo miettimässä uuden puhelimen ostoa (ajatuksen tasolla tosin), kunnes se yhtäkkiä alkoikin toimimaan. Puhelin muistaakseni toimi moitteettomasti jonkin aikaa, kunnes näyttö alkoi jäätyilemään kesken kaiken. Hieno tunne olla vauvan kanssa kaksin farmilla ilman toimivaa puhelinta niin että lähimmälle naapurille on varmaan 5 kilometriä... Anyways, loppujen lopuksi näyttö jäätyi joka kerta kun yritin soittaa jollekulle tai jos ei jäätynyt, niin sitten kaiutin temppuili enkä kuullut mitään luurin toisesta päästä. Äärimmäisen vähän täällä kellekään soittelen (enemmän lentelevät viestit sekä etenkin fb on kovassa käytössä) mutta silloin kun harvoin tekisi mieli puhua se maratonpuhelu, niin suoraan sanoen vituttaa kun ei sitä voi soittaa. Varmaan kuukauden verran mietin ees sun taas, että ostanko uuden vai sinnittelenkö tuolla vanhalla (6kk vanha). Olin viime sunnuntaina jo ihan varma että se tuli tiensä päähän (näyttö mustana 8 tuntia) mutta sieltä se sitten harmi kyllä vielä virkosi. Sen verran jokeriominaisuutta puhelimessa tällä hetkellä kuitenkin on, että tein päätöksen ostaa uuden.

Täällä päin kukaan ei osta puhelinta ilman 24kk liittymää. Etenkään iPhonea. Isossa kaupungissa olisi helppo kävellä vaan Applen omaan liikkeeseen ja ostaa sieltä unlocked, mutta täällä syrjäkylillä tilanne on vähän kinkkisempi. Haaveena on 32 giganen (16 käy myös tarvittaessa), valkoinen iPhone 4s. Alkoi armoton googlailu, ja selvisi että Dick Smith (vähän niinkuin Gigantti) myy lukitsemattomia. Kävin liikkeessä tänään, mutta Busseltonin myymälä on niin pieni, että heillä ei ole oikeuksia jälleenmyydä Applea. Kuulemma joku tietokonekauppa myy. Paitsi että ne ei myy puhelimia. Busseltonista en siis puhelinta tule saamaan, selvä. Bunburyssa on Dick Smith, mutta niillä ei ole kuin 16 gigasia. Applen nettikaupassa ei ole kuin 16 gigasia. Loppujen lopuksi mietintäskypejen jälkeen Suomeen päädyn kokeilemaan aussilaista nettikauppaa nimeltä Kogan, jolla on huomattavasti halvemmat hinnat kuin liikkeissä täällä. Mistä lie indokiinasta toimittavat, mutta pulju on saanut hyvää palautetta niin mikäs siinä. Toimitusaika on vähän mysteeri, saattaa olla mitä tahansa viikon ja kuukauden väliltä. Yritys onnistui melkein, eivät mokomat huolineet mun luottokortteja. Operaatio on vielä kesken, äiti ja iskä yrittävät Suomen päästä. Jos tämä projekti ei onnistu, hurautan Bunburyyn torstaina. Jos niillä nyt on siellä mitään.

Miksei täällä siis vaan ole Gigantteja tai Verkkokauppoja joka puolella kaupunkia, josta sen puhelimen voisi hakea? Miksi kaikki on lähtökohtaisesti operaattorilukittuja? Ja miksi oi miksi, mulle osui se Lumian maanantaikappale?

Ai niin, eihän tämä vielä tähän loppunut. Koska Australian posti on Australian posti (hukkasi myös Tiian Suomesta lähetetyn paketin), ei se kuljeta postitse mitään missä on akku kiinni. Rakas Lumiani on vain 6kk vanha joten takuuhan siinä on voimassa, ei kuitenkaan Australiassa. Millä puhelin Suomeen jos ei postitse? Onneksi meillä täällä on iki-ihana Suomalaiset Perthissä - facebookryhmä (jota ilman en koskaan olisi tutustunut Saanaan), ja onnistuin sieltä löytämään jonkun duden joka lupasi viedä mukanaan Suomeen mun puhelimen kun sinne päin on lentämässä. Lupasi vielä tulla luurin hakemaan ensi viikolla kun olen Perthistä lentämässä Sydneyyn.

Eli jos kaikki menee niinkuin suunniteltu, mun puhelin on Suomessa toukokuun puolessavälissä ja siihen mennessä mulla pitäisi olla käsissäni uusi iLuuri.


Ongelma 2: Peukalo. Niin säälittävältä kun toi kuullostaa, mulla oli pari kuukautta ihan järjettömiä ongelmia mun peukaloni kanssa :D  Peukalo on ollut terve jo monta viikkoa, mutta kerron silti.

Huomasin ekaa kertaa ekoina päivinä Sydneyssä että mun peukussa on joku kummallinen "reikä". Oli vähän kipeä eikä se "reikä" tuntunut parantuvan. Ihmettelin sitä pitkin Sydneytä, Melbournea sekä Perthiä. "Reikä" vaan kasvoi ja syveni, sekä kipeytyi. Busseltonissa alkoi verenvuodot. Eikä puhuta mistään muutamasta tipasta... :D

Millon oli vaatteet ja milloin tietokone veressä kun
pääsi yllättämään...

Tossa vaiheessa "reikä" oli jo tosi kosketusarka ja paketoinkin joka päivä peukalon tiukkaan pakettiin, jotta kuvassa olevalta tilanteelta vältyttäisiin. Rupesin myös miettimään että ehkä voisi olla ihan jees käydä lääkärissä. Lääkärisetä vähän naurahti kun kerroin että olen paikalla peukalon vuoksi. "Reikä" jäädytettiin ja diagnoosiksi annettiin ihoverisuonikasvain (ikinä ei olisi diagnoosi mulle selvinnyt jos lääkärisetä ei olisi sitä mulle lapulle kirjoittanut. Google <3) . Kahdessa viikossa pitäisi kuulemma parantua. Jäädyttämisen jälkeen oli kipeä kun mikä, eikä parantumisen merkkejä näkynyt kunnes yksi kaunis lauantaiaamu "reikä" putosi pois. Pieni arpi jäi episodista muistoksi. 

Terve oikean käden peukalo on oikeastaan aika jees, melkein ehdin jo unohtaa miltä se tuntuu :D ja nyt on useampaankin kertaan tullut todistettua Medicare - kortin ja Aussilaisen terveydenhoidon toimivuutta. Suosittelen lämpimästi jos tarvetta tulee :) pikkusen vaan on jänskättänyt hoitaa kaikkia tällaisia asioita toisella puolella maailmaa, mutta pakon edessä kaikki asiat hoituu. 

Nyt on peukalot ja luurit kunnossa. Ihanaa kun ei ole enää jokapäivästä elämää hidastavia asioita, joiden hoitamiseksi pitää tehdä paljon kaikkia juttuja. Käytännön asioiden hoitaminen täällä on vaan välillä niin arsesta, etenkin puhelimitse koska yleensä linjan toisessa päässä on joku intialaismies, joka nippa nappa puhuu englantia. Apple taisi tässä suhteessa olla poikkeus; Nokialla, Telstralla sekä Vodafonella taustalta on paistanut niin voimakas aksentti että puolet on jäänyt ymmärtämättä. Tästä lähtien voin Nokian Care Centerin unohtaa kokonaan ja siirtyä täysin Applelle. Kyllä, olen omenoitunut eikä edes harmita :P

Seuraavaa käytännön ongelmaa innolla odottaen... :D toivottavasti antaisi odottaa itseään vielä piiiitkäään. Niin se verovuosi taitaa vaihtua heinäkuussa. Ehkä se on sitten seuraava minkä kanssa tapellaan :D

May you live every day of your life

Musta on pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan siltä, että olen herännyt eloon täällä Busseltonissa. Pakko myöntää, että onhan täällä sittenkin ihan kivaa :) suurin syy siihen on ehkä mun uusi kaverini Saana, jota olen tähän viimeiset kolme viikkoa nähnyt lähes päivittäin, jos vain molemmat satutaan olemaan Busseltonissa. Nähtiin myös kolmas suomi au pair Sara eilen leffaillan merkeissä. Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja aika kuluu hirveän nopeasti. Toki tulee niitä päiviä kun tekisi mieli olla muualla, mutta jos elää arkea niin eihän se joka päivä ole huisin hauskaa missään. Tällä hetkellä ehkä eniten odotan sitä, että pääsen taas asumaan omillani/kaverin kanssa. Eniten hankaluuksia tällä hetkellä tuottaa se, että asun toisten ihmisten nurkissa. En kokkaa omia ruokiani enkä käy itse kaupassa. Asuminen lapsiperheessä nyt vaan on niin erilaista kuin perus soluelämä, ja pakko myöntää että se soluelämä vaan tässä kohtaa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin perhemajoitus. Mutta aikaa mulla on Busseltonissa jäljellä maksimissan seitsemän viikkoa, joka on ihan hirveän vähän! Olen ollut täällä huomenna tarkalleen ottaen kaksi kuukautta (8 viikkoa), joka on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Tuosta seitsemästä viikosta olen viikon Sydneyssä, joten kuusi viikkoa jäljellä. Se on hirveän vähän. 

Ehkä aika on nyt kulunut viime aikoina tosi nopeasti, koska oon yrittänyt suunnitella mahdollisimman paljon kaikkea muuta babysittaamisen ja Goosen lisäksi (jossa on muuten tällä hetkellä ihan törkeän vähän vuoroja, mitäköhän oon taas tehnyt...). Tämmöistä kaikkea:

Mun bravuurimuffinssit: omena-vadelmamuffinssit murulla :) ihan törkeeeeeen hyvää

Tällä hetkellä työn alla. Australialaisen kirjoittama, mutta jos jostain tuon saa käsiinsä niin ehdottomasti kannattaa lukea! Mielenkiintoinen kuin mikä

Oon pikkuhiljaa aloitellut juoksemista täällä

Jotenkin huvitti

Käyn monesti kylillä vaan kävelemässä ja ihmettelemässä. Oli kylänraitti eräänä tiistaiaamuna melkoisen hiljainen

Poikien kanssa vaunulenkillä. Huomatkaa meidän vanhimman koulupuku :)

Perusmaisemaa

Käyn jumpalla/salilla lähes päivittäin

Pääsiäisen tienoilla oli aika paljon häitä Goosessa. Käytiin Dunsborough'ssa offsite - häissä. Häät oli asiakkaan kotona. Vasemmassa reunassa näkyy meri, itse seremonia oli viinipuskien keskellä

Only in Australia: telkkari pihalla

Istutaan Saanan kanssa aika usein foreshorella ihmettelemässä auringonlaskuja. Tämän kyseisen otoksen aikaan istuttiin meidän Goosen kokin kanssa foreshoren penkillä ja juteltiin mukavia. 

Busselton drive in's ! Ihan parasta :D maksaa 15 audia ja sillä näkee kaksi leffaa. Viime viikolla käytiin katsomassa Life of Pi, ja tällä viikolla The Impossible ja uusin Twilight, tosin luovutettiin puolessa välissä kun se vaan on niin huono...

Leffaeväät kunnossa! Ainakin meillä... ps. en oo oikein vieläkään päässy jyvälle TimTamien ihanuudesta. Mikä niissä kiehtoo??

Asento kohdillaan. Kun autossa on vaan kaksi ihmistä, asennon löytää nopeasti mutta kun kolmannen lyö kehiin niin taustapeili on aina jonkun edessä. Ens kerralla pitää ottaa patja ja vilttejä mukaan ja virittää kisakatsomo auton peräkonttiin, kuten kaikki pro hifistelijät täällä tekee

Elämä siis on ihan raiteillaan täällä. Töitä, urheilua ja ystäviä. <3

ps. nähtiin eilen keskiviikkona villi delfiini foreshorella :)

Rakkauvella, Laura