sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Unelmointia tulevasta ja elämistä tässä päivässä


 Koska unelmointi tulevasta käy kiivaana, oli aika perustaa myös blogi.

Olen aina matkustanut paljon. Jo pienenä kierrettiin maailma (kirjaimellisesti), käytiin Ameriikoissa ja Euroopassa. Sveitsi imaisi mukanaan ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, ja paluu Alppien juurelle tapahtui lukioiässä vaihto-oppilasvuoden merkeissä. Kun ulkomailla olemiselle ja asumiselle antaa pikkusormen, se takuuvarmasti vie koko käden. Opiskeluaikoina on tehty lyhyitä kaupunkipyrähdyksiä Keski-Eurooppaan, interrail sekä Erasmus-vaihto Hollannin Nijmegeniin. Koko ajan on entistä vahvempana ollut sellainen tunne, että onko Suomi sittenkään sen oikea maa asua ja elää minulle? Senpä takia päätettiin kaverin kanssa toteuttaa meidän noin neljä vuotta kuplinut haave, ja ostettiin yhdensuuntainen lentolippu Sydneyyn sekä anottiin Working Holiday - viisumi. Lentokoneen pyörät tärähtävät Australian maaperälle 16.1., lähtö Suomesta tapahtuu kahta päivää aikaisemmin.

Kuva täältä

Miksi Australia? Tähän on vaikea vastata. Australia on tuntematonta maaperää, ja maasta ja ihmisistä ollaan kuultu pelkästään hyvää. Miksi ei lähteä kokeilemaan elämistä maahan, jossa on lämmin ja ihmiset ystävällisiä ja sydämellisiä. Etenkin jos samalle mantereelle saa kaksi tärkeää ystävää, ei ole mitään syytä olla lähtemättä. Muutenkin on pidempään ollut sellainen olo, että Suomesta on päästävä kauas pidemmäksi aikaa. Australia on sinänsä helppo vaihtoehto working holiday - visan vuoksi. Ja kolmen ja puolen vuoden puurtamisen jälkeen koulussa ollaan varmasti ansaittu "pieni" loma :)

Ei ole käytännön hommien kautta helppo asia lähteä määrittelemättömäksi ajaksi pois. Saatan olla pois Suomesta vuoden, kaksi, vähemmän tai enemmän. Määränpäässä on myös paljon asioita, mitä halutaan tehdä, nähdä ja kokea. Siksi iso osa normaalista arkipäivästä lohkeaa siihen, että milloin olen surffailemassa eri nähtävyyksiä, milloin uutta rinkkaa ja milloin lentolippuja Australian sisällä. Pää pilvissä arki tuntuu niin paljon helpommalta.

kuva täältä

Ja jotta lähteminen 122 päivän kuluttua olisi mahdollista, on sitä ennen kirjoitettava oppari (ja onneksi opparipari on samainen henkilö, joka lentää kanssani Aussilaan, joten motivaatiota löytyy ;)), saada paperit pihalle koulusta ja tienata tarpeeksi rahaa. Siksi tällä hetkellä tärkeintä on kaikesta huolimatta elää tässä päivässä ja nauttia vielä ystävien ja perheen seurasta. Sopivassa suhteessa siis unelmointia ja arkea, niin pysyy tasapaino hommassa mukana!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otetaan ilolla vastaan! :)