Make it count

Löysin tämän videon uudelleen pitkästä aikaa. Katsokaa ja ihmetelkää.

"You only live once but if you do it right, once is enough"

Working Holiday - viisumi ja lentoliput

Working Holiday oli meille oikeastaan ainoa järkevä viisumivaihtoehto. Anottiin viisumi hyvissä ajoin jo heinäkuussa, ja hyväksyvä päätös viisumin myöntämisestä oli muutaman tunnin kuluttua sähköpostissa. Voi sitä riemua! Vaikka viisumin saaminen oli käytännössä katsoen varmaa, niin se tunne, kun näkee mustaa valkoisella viisumin olevan totta, oli aivan uskomaton. Me ihan oikeasti lähdetään! Viisumi ei ole aivan ilmainen, 280 AUD (noin 230eur), joten ihan turhan takia sitä ei kannata hakea. Maahan pitää astua 12kk sisällä viisumin myöntämisestä, ja on voimassa tämän jälkeen 12 kuukautta. Viisumi sallii myös reissaamisen Australian rajojen ulkopuolelle niin monta kertaa kun haluaa, 12kk voimassaoloaika tosin juoksee koko ajan.  Working Holiday - viisumi oli helppo täyttää ja anoa, löytyy sähköisenä Immin sivuilta www.immi.gov.au. Viisumista ei saa mitään merkintöjä passiin, vaan se on täysin sähköinen. Viisumin mukana tulee numero, jonka perusteella sen sitten löytää jostain Australian tietokannasta (tai jotain sinnepäin).

Kuva täältä

Kun viisumi oli hankittu, alkoi operaatio halpojen lentojen metsästäminen. Viisumia hakiessa kehoitetaan siihen, että lentoja ei ostettaisi ennen kuin viisumi on myönnetty, ja mekin noudatimme tätä periaatetta, koska jos viisumi jostain syystä olisi jäänyt saamatta niin olisi ikävä jättää tonnin lennot käyttämättä.... Me päätettiin Tiian kanssa lentää Finnairilla Singaporen kautta Sydneyyn, yhdensuuntaiselle lennolle hintaa tuli noin 750 euroa kaikkine kuluineen (luottokorttimaksut ja paikan varaus). Haluttiin vaikuttaa meidän istumapaikkoihin, koska HEL-SIN väli on kuitenkin sen yli 11 tuntia. Singaporesta Sydneyyn lennetään sitten British Airwaysillä, ja tuo väli kestää vajaa kahdeksan tuntia.

Kuva täältä

Varmasti halvempiakin lentoja olisi ollut (ps. Skyscannerilla on helppo vertailla lentoja ja hintoja), niin tässä kohtaa helppous ja tuttuus voitti. Ei tarvitse vaihtaa kun kerran, ja kokonaismatka-aika on "vain" hiukan päälle 22 tuntia. Takaisinpäin tullessa voi rahavarat olla sen verran vähissä että tarvitsee kikkailua harrastella enemmänkin. :) Menopaluulippu olisi toki ollut myös suhteessa edullisempi, halvimmillaan niitä irtoaa 1100-1200 euroa. Ei kuitenkaan osata sanoa, koska tullaan kotiin ja mistä päin Australiaa/Oseaniaa/Kaakkois-Aasiaa/God knows where, niin pelkkä menolippu tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ja onhan se aina hienompi sanoa että yhdensuuntaisella ;)

Suunniteltiin Tiian kanssa hiukan meidän ensihetkiä Australiassa. Mietittiin vähän sellaista vaihtoehtoa, että oltaisiin Sydneyssä vain viikko ja hoidettaisiin tuolloin kaikkia käytännön asioita, kuten RSA - lupa (Responsible Serving AlcohoL, paikallinen anniskelupassi), pankkitili, Medicare - kortti (vähän niinkun Kela - kortti), postilokero - osoite, verokortti ja ne miljoona muuta asiaa. Samalla on hyvä toipua aikaerosta ja yrittää ehkä myös tajuta, että mitä helvettiä on mennyt tekemään :D Katseltiin vähän lentoja, ja löydettiin tammikuun 23. päivälle edulliset lennot Jet Starilta Sydneystä Melbournen Tullamarinen kentälle, 49 AUD/suunta/henkilö. Jet Star on paikallinen Ryanair, ja kaikesta saakin sitten maksaa lisää. Rinkkojen kanssa tuolle setille tulee hintaa noin 60 AUD (52 euroa). 26. tammikuuta on Australian Day, joten meillä on muutama päivä aikaa asettua "taloksi" Melbourneen ja löytää kivoja kavereita, keiden kanssa bailata australianlippu - bikinit päällä biitsillä ;) Ajateltiin varata ensi alkuun esim. viikoksi hostelli, ja sieltä käsin sitten etsiä töitä ja asuntoa. Tarkoitus olisi siis jäädä Melbourneen mahdollisesti pidemmäksikin aikaa. Melbournen lentoja ei ole vielä ostettu, saa nähdä että keksitäänkö sittenkin joku muu vaihtoehto vai kilautetaanko lähiviikkoina lentoliput.

Lentoliput ja viisumin hankinta on tällä hetkellä ainoita käytännön asioita, joita olen tehnyt. Onhan tässä vielä onneksi aikaa....

Unelmointia tulevasta ja elämistä tässä päivässä

 Koska unelmointi tulevasta käy kiivaana, oli aika perustaa myös blogi.

Olen aina matkustanut paljon. Jo pienenä kierrettiin maailma (kirjaimellisesti), käytiin Ameriikoissa ja Euroopassa. Sveitsi imaisi mukanaan ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, ja paluu Alppien juurelle tapahtui lukioiässä vaihto-oppilasvuoden merkeissä. Kun ulkomailla olemiselle ja asumiselle antaa pikkusormen, se takuuvarmasti vie koko käden. Opiskeluaikoina on tehty lyhyitä kaupunkipyrähdyksiä Keski-Eurooppaan, interrail sekä Erasmus-vaihto Hollannin Nijmegeniin. Koko ajan on entistä vahvempana ollut sellainen tunne, että onko Suomi sittenkään sen oikea maa asua ja elää minulle? Senpä takia päätettiin kaverin kanssa toteuttaa meidän noin neljä vuotta kuplinut haave, ja ostettiin yhdensuuntainen lentolippu Sydneyyn sekä anottiin Working Holiday - viisumi. Lentokoneen pyörät tärähtävät Australian maaperälle 16.1., lähtö Suomesta tapahtuu kahta päivää aikaisemmin.

Kuva täältä

Miksi Australia? Tähän on vaikea vastata. Australia on tuntematonta maaperää, ja maasta ja ihmisistä ollaan kuultu pelkästään hyvää. Miksi ei lähteä kokeilemaan elämistä maahan, jossa on lämmin ja ihmiset ystävällisiä ja sydämellisiä. Etenkin jos samalle mantereelle saa kaksi tärkeää ystävää, ei ole mitään syytä olla lähtemättä. Muutenkin on pidempään ollut sellainen olo, että Suomesta on päästävä kauas pidemmäksi aikaa. Australia on sinänsä helppo vaihtoehto working holiday - visan vuoksi. Ja kolmen ja puolen vuoden puurtamisen jälkeen koulussa ollaan varmasti ansaittu "pieni" loma :)

Ei ole käytännön hommien kautta helppo asia lähteä määrittelemättömäksi ajaksi pois. Saatan olla pois Suomesta vuoden, kaksi, vähemmän tai enemmän. Määränpäässä on myös paljon asioita, mitä halutaan tehdä, nähdä ja kokea. Siksi iso osa normaalista arkipäivästä lohkeaa siihen, että milloin olen surffailemassa eri nähtävyyksiä, milloin uutta rinkkaa ja milloin lentolippuja Australian sisällä. Pää pilvissä arki tuntuu niin paljon helpommalta.

kuva täältä

Ja jotta lähteminen 122 päivän kuluttua olisi mahdollista, on sitä ennen kirjoitettava oppari (ja onneksi opparipari on samainen henkilö, joka lentää kanssani Aussilaan, joten motivaatiota löytyy ;)), saada paperit pihalle koulusta ja tienata tarpeeksi rahaa. Siksi tällä hetkellä tärkeintä on kaikesta huolimatta elää tässä päivässä ja nauttia vielä ystävien ja perheen seurasta. Sopivassa suhteessa siis unelmointia ja arkea, niin pysyy tasapaino hommassa mukana!