Viimeiset viikot Successissa

Luulin että Balilla mulla ei olisi aikaa kirjotella tai tehdä mitään muutakaan - pieleen meni niin että rysähti. Olen aika lailla jumissa täällä meidän Villalla, onneksi täällä on pooli, aurinkotuoleja, kirjoja, telkkari sekä wifi, joten ei haittaa että vietän täällä kaikki illat yksikseni nukkuvia lapsia valvoen. Balista kirjottelen enemmän kun pääsen takaisin Perthiin, nyt kerron mun viimeisistä viikoista Successissa.

Tein viimeiset kolme-neljä viikkoa kevyttä 40-50 tunnin työviikkoa, ja olin iltaisin niin väsynyt, että ei ajatus riittänyt muuhun kuin Big Bang Theoryn tuijottamiseen. Muutamia kertoja lämpimillä keleillä yritin käydä juoksemassa, mutta olen ilmeisesti jatkuvien flunssien ja siitepölyallergioiden takia ollut niin huonossa kunnossa että ei paljoa juokseminen innostanut. Joskus viikolla jaksoin innostua lähtemään Emmin tai Nooran kanssa kahville joko Freoon tai Cityyn, mutta tuntuu että vähän itse kukin ollaan eletty viikonlopusta viikonloppuun. Onhan tässä sitten kaikenmoista häppeninkiä ollutkin! Vietin yhden viikonlopun Emmillä, heitettiin road trip Pinnaclesille, käytiin Cottesloella paistattelemassa päivää sekä ulkoilemassa sekä Perthissä että Freossa. Kaikenmoisia pieniä kommelluksia myös sattunut matkan varrelle, joille voi onneksi vain nauraa jälkikäteen.

Neidit valmiina valloittamaan Freon yötä. Ei siitä sitten sen enempää, hauskaa oli :) Muille samaa suunnitteleville, Norfolk Hotel on aivan huippupaikka!

Perjantai-ilta saattaa aiheuttaa pientä laiskimuksen poikasta lauantaille. Tämmöistä lauantai-illan ja sunnuntaiaamun mättöä löytyy australialaisesta ruokakaupasta

Mikäs sen parempaa lauantai-iltana kuin Kumman kaa!

Tämmösessä superkämpässä vietin yhden viikonlopun. Ei huono?

Perth by night

Käytiin Cottesloen biitsillä ihmettelemässä Nooran ja Emmin kanssa kevättä ja no, myös niitä surffareita

Cottesloen päivä jatkui tämmöisissä merkeissä Emmin asunnon poolilla

Niin se tukka vaan kasvaa!

Ready to roll!

Kärsin tosiaankin nyt ensimmäistä kertaa elämästäni täällä Australiassa pahasta siitepölyallergiasta (tai mistä sitä tietää mistä, yritän päästä allergiatesteihin Perthissä), ja sekin osiltaan vie kaikki voimat kun ei ole kunnon lääkkeitä. Balilla olo on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin terve ja virkeä! Tämän olotilan kun saisi pidettyä, mulla on ikävä liikuntaa. Vaikka unirytmi on hyvin tasainen (nukkumaan 21-22 ja herätys 6.30), niin joka aamu väsyttää ja ensimmäinen fiilis on että taas yksi pitkä päivä. Onneksi (tai no tietenkin allergian harmiksi) sää kääntyy pikkuhiljaa kohti kevättä ja ollaan saatu nauttia muutamista tosi aurinkoisista viikoista. Päivälämpötilat ovat parhaimmillaan kivunneet lähelle 25 astetta, mutta öisin hytistään edelleen +10 asteessa. Sopivasti Perthissä alkoi vesisateet kun Balille lähdin ;) biitsi- ja shortsikausi on korkattu. Tätä juhlistin ostamalla uudet, aivan ihanat mintunvihreät shortsit :) oon jo aivan täysin unohtanut, että Australiassa on oikeasti tosi kuuma kesällä. Kolme kuukautta ollaan nyt niin tehokkaasti paleltu, että en usko että kuuma kesä joskus oikeasti saapuu. Ehkä jos tarpeeksi sitkeästi käytän shortseja ja thongseja? Pyjamakerroksesta on sentään jo huppari ja legginssit karsittu, enää mennään vaan kahdella pitkähihasella ja yksillä housuilla. Mulla on niin ikävä keskuslämmitystä.

Pinnaclesin reissusta yritän naputella oman postauksen tässä lähiaikoina. Muutama muukin postausidea on taskussa, yritän niitä saada myös ilmoille. Balistakin toki pitää jotain tarinoita. Joten pysykäähän taajuuksilla, lisää on luvassa!

Nyt tälle tytölle iskee nukkumaanmenoaika, onhan kello jo niinkin huimasti kuin 9.10 pm. Jaan huoneen 6- ja 8v tyttöjen kanssa ja ne kun australialaiseen tyyliin pistetään ennen seitsemää nukkumaan niin herätys on yleensä ennen kuutta. Mikä loma??

Hiljaiseloa

Pahoitteluni, blogi elää tällä hetkellä aikamoista hiljaiseloa. Suunnitelmat kuitenkin ovat selkiytyneet, kerron niistä myöhemmin tarkemmin lisää. Pähkinänkuoressa kuitenkin: huomenna lauantaina muutan tavarani Mount Claremontiin uuden perheen luokse. Palaan vielä loppuviikoksi tähän vanhaan perheeseen ja lennän Balille maanantaina 26.8. ja kotiudun 2.9. Balin jälkeen odottaakin ihan uudet kuviot siellä Claremontissa ja olen tosi innoissani! Virittelen tässä myös yhtä toista työjuttua yhteen toiseen perheeseen sivuduunina, katsotaan tuleeko siitä mitään.

Iltaisin olen (ja olen tälläkin hetkellä) niin väsynyt, että ei saa yhtäkään fiksua sanaa puserrettua ulos. Halusin kuitenkin henkiä itsestäni ja kertoa, että blogia ei suinkaan ole unohdettu, se vain elää hiljaiseloa tällä hetkellä. Lupaan ryhdistäytyä Balin jälkeen ja kerron kaikki elokuun kuulumiset.

Nyt ei muuta kun moikkaamaan nukkumattia, huomenna tosiaan se tavaroiden muutto, biitsipäivä ja baareilua! Olis ihan hyvä nukkua ennen sitä, töitä kun on kevyesti tällä viikolla tehty 50 tuntia. Onneks lapset on ollu ihania.

Epämääräisiä lääkäreitä ja viikonlopun viettoa

Koska viikolla teen vaan ihan sikana töitä, en kerkee tai jaksa oikein mitään muuta. Hengaan illat kotona ja tuijotan Big Bang Theorya (kolme kautta kuudessa viikossa - get a life??). Kun tulin tähän perheeseen niin ensimmäiset pari viikkoa kävin mun hostäidin Claren kanssa Zumba Circuitissa mutta oon koko heinä- ja elokuun ollut kipeänä niin ei paljoa ole mieli tehnyt lähteä hikoilemaan kun hengittäminen on muutenkin vaikeaa. Ensin sairastin poskiontelotulehduksen, ja olin kaksi viikkoa suhteellisen terveenä sen jälkeen. Sen jälkeen sairastin rajun oksennustaudin kivasti koko perheen voimin, ja siitä kahden päivän jälkeen iski flunssa uudelleen joka on todennäköisesti taas levinnyt poskionteloihin. Lääkärissäkäynti täällä oli ihan oma lukunsa - kaikki lääkärit kun ovat intialaisia. Ei sillä että mulla olisi mitään intialaisia vastaan, mua vaan ärsyttää se että ne yleensä puhuu vielä huonompaa englantia kun minä, ja etenkin kun kyseessä on lääkäri jonka kielitaito (+monissa tapauksissa myös ammattitaito) on puuttelline, on vähän epävarma olo. Kerronpa nyt mun ensivierailusta lääkärissä Perthissä.

Soitin ajan Hammond Parkin lääkäriasemalle eräälle heinäkuiselle perjantaille. Mut otti vastaan intialainen mies, jolla oli selkeästi hankaluuksia ymmärtää mua ja mun sitä. Sanoin, että oon ollu tosi kipee tällä viikolla ja mulla on poskiontelotulehdus. Se kysy että onko kuumetta ollu, vastasin että ei ja oon ollut suurimman osan viikosta ihan normaalisti töissä. Se ei tätä jostain syystä uskonut, vaan mittasi mun kuumeen neljästi. Se kuunteli keuhkot pikasesti ja napautti kerran kumpaakin poskea ja sano että mene kotiin, kyllä se paranee. Sanoin että mä en ole viikkoon hengittänyt kunnolla enkä myöskään nukkunut, ja kun puhun niin en pysty sanomaan kirjaimista kun puolet tukkoisuuden takia. Lääkäri sanoi että syö cold & flu tabletteja ja tule uudelleen parin päivän päästä jos ei ole parantunut. Sanoin että olen nyt viikon syönyt niitä helkutin tabletteja eikä ne ole auttaneet, että saisinko nyt vaan sen antibioottireseptin, ei mulla ole aikaa täällä ravailla jatkuvalla syötöllä. Pitkin hampain kirjoitti mulle sen reseptin ja kysyi että olenko nyt tyytyväinen.

Kysyin myös muutamaa muuta asiaa. Multa puuttuu viimeinen piikki Twinrix - rokotuksesta ja meinasin sen ottaa Ausseissa. Lääkäri ei mulle tätä suostunut kirjoittamaan (wtf??) koska mulla kuulemma on jo suoja A-hepatiittia vastaan kahdesta ensimmäisestä piikistä enkä tarvitse kuin B-hepatiitille kolmannen. Väännettiin tästä aikamme, mutta lääkäri ei taipunut. Pyysin myös erästä reseptisärkylääkettä, lääkärille tämä ei ollut tuttu ja hän googlasi lääkkeen wikipediasta. Suostui onneksi kirjoittamaan. Lähdin lääkäriltä tosi huonoilla fiiliksillä, harvoin on noin paljon tarvinnut asioista vääntää. Kerroin Robille tästä rokotusjutusta, ja käytiinkin pari viikkoa tämän jälkeen siellä lääkärillä uudelleen ja tehtiin valitus. Pääsin mukavan naislääkärin juttusille, joka kirjoitti mulle Twinrixin ilman mutinoita ja vahvisti sekä mun että suomalaisen sh:n käsityksen siitä, että Twinrix vaatii kolme piikkiä. Myös vastaanoton täti pyöritteli silmiään, kun kerrottiin koko lääkärikäynnistä ja kerrottiin myös lääkärin nimi. Ei kuulemma olla ensimmäisiä, jotka kertovat negatiivista palautetta tästä. Ensi viikolla voi olla tiedossa uusi lääkärireissu jos tämä räkätauti ei helpota. En odota innolla.

Anyways, mitä sairastaminen on antanut myöten, niin ollaan sitten tehty kaikkea kivaa viikonloppuisin. Tässä hieman kuvasatoa menneiltä viikonlopuilta:

Lupaus kesästä ja lämmöstä! Ensimmäinen lämmin kevätpäivä Freossa, ja mikä sopisikaan paremmin tunnelmaan kun kevään ensimmäinen jäde!

Koska asun kaukana citystä ja Freosta, iso osa viikonlopusta kuluu julkisissa istumiseen ja asemalla odottamiseen

Regular Friday night

Perthissä juhlittiin Xmas in July'ta suomalaisvoimin. Ei ollut hyvät tuulet mun ja Nooran puolella, ja istuttiinkin tuona kyseisenä päivässä tunti jos toinenkin julkisissa että päästiin paikan päälle. Onneksi paistoi aurinko!

Koska joulua juhlitaan yleensä keskellä talvea, on tänne luotu Xmas in July - konsepti, koska keskitalvihan on heinäkuussa

Pidettiin leffailtaa Denisen kanssa meillä kotona

Aurinkoinen viikonloppu vaan jatkui jatkumistaan - brunssi Kings Parkissa Nooran ja Annen kanssa

Kings Park ja auringonpaiste ja lämpö ahh

Perth CBD

Perth CBD

Perth CBD

Vihdoin! Saatiin Ausseihinkin ruokakauppaan kunnon teetä

Welcome to Australia! Tuossa on vain murto-osa

Käytiin Saran kanssa ulkoilemassa Northbridgessä

Northbridge - partyhelvetti maan päällä

Aloitettiin lauantai-ilta Nooran ja Emmin kanssa Terrace Lounge - nimisessä paikassa dinnerillä. St Georges Tce'lla, ei mikään överikallis ja tosi hyvää ruokaa

Päätettiin pysyä kaukana Northbridgestä ja kierreltiin pubeja ja coctail bareja St Georges Tce'lla (se on Perthissä se katu, jossa on kaikki pilvenpiirtäjät ja bisnesmiehet). Löydettiin aivan ihana rooftop - pub Bob's Place upeilla näkymillä!

Tällä erää ei muuta. Kaksi viimeistä viikkoa jäljellä tässä perheessä. Vielä on vähän muuttuvia tekijöitä enkä tiedä mitä teen Balin jälkeen. Pitäisi selvitä viimeistään kahden viikon päästä!