Graduation

Tuntuu että valmistujaisista on jo vähintään ikuisuus, vaikka oikeasti aikaa on vasta puolitoista viikkoa. Kuten kerroin jo aikaisemminkin, oltiin Tiian kanssa ostettu liput Swedish House Mafian keikalle Hartwall Areenalle samalle illalle. Melkein onnistuttiin kiirekin kehittämään päivän aikana, mutta onneksi kaikki sujui aikataulullaan ja päivä soljui eteenpäin. 

Tiia tuli Tampereelle jo edellisenä päivänä, käytiin Flamessa syömässä ihan hullun hyvät cesar - salaatit

Siinä se nyt on!!

Tässä kaiken uurastuksen tulos: yksi paperilappu ja ruusu 

SHM:n show oli hieno

Loppuunmyyty areena, paljon ihmisiä ja vielä enemmän tunnelmaa

Yritin lisätä myös videon, mutta koska blogger on tyhmä ja netti hidas, en onnistunut sitä lataamaan. Sorry fellas. Keikan jälkeen lähdettiin vielä Tiian, Millan ja Jaakon kanssa Helsingin yöhön. Tästä ei ole enää kuvamateriaalia, mutta sen verran voin kertoa, että kannuja juotiin useampi ja käytiin Aussie Clubilla. Seuraavan aamun herätys oli hirveä muutaman tunnin yöunien jälkeen eikä asiaa yhtään helpottanut se, että VR oli tunnin myöhässä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Mahtava päivä!

16 päivää.

Yhtä askelta lähempänä Australiaa

Australia lähenee. Kämppä on paketissa ja huomenna on muutto. Huomisesta alkaa matkalaukkuelämä, joka vaihtuu kahden ja puolen viikon kuluttua rinkkaelämäksi. Kaksi ja puoli viikkoa. Jotenkin nyt eilisen ja tämän päivän aikana oon ymmärtäny taas vähän enemmän sitä, että kohta ollaan menossa. Viime yönä näin kamalasti pakkaamiseen liittyviä unia. Tänään heittelin kesävaatteet ja kengät rinkkaan. Loput vaatteet on matkalaukussa, ja ne vien kaverin Riikan luokse, jonka luona nyt nämä seuraavat kaksi ja puoli viikkoa majailen. Riikka lähtee sopivasti huomenna Kaakkois-Aasiaan pariksi kuukaudeksi, joten mulle löytyy soppi loppuajaksi. Alun perin piti mennä porukoille, mutta koska kerran kämppä järjestyi helposti niin mikä ettei, aina kunnon sänky ohuen patjan työhuoneen lattialla voittaa :)

Elämä on pakattu laatikoihin, ja huoneen lattialla nököttää yksi matkalaukku ja pari kassia, joiden varassa mä nyt sit elän. Huonekalut on myyty tai lahjoitettu eteenpäin. Tällä hetkellä mun omaisuus on 14 pahvilaatikossa. Nämä 14 pahvilaatikkoa, piano ja sänky tuupataan vuokravarastoon. Sieltä ne sitten noukitaan, kun rantaudun jälleen Suomen kamaralle. En oo oikein vielä sisäistäny tätä matkalaukkuelämän alkamista. Mulla ei myöskään ole pitkään aikaan omaa sänkyä. On vaan muiden sänkyjä ja hostellien sänkyjä. Jänskää.

Muuttotouhujen lomassa on myös vietetty joulua. Omalla kohdalla joulufiilis jäi vähän hakuseen sairastelun ja töiden takia. Oon nyt kolmatta viikkoa kipeänä, eikä lääkearsenaali ole yhtään pienentynyt siitä, mitä se oli muutama postaus takaperin. Sain mykoplasmadiagnoosin, ja tällä hetkellä on menossa korvatulehdus nro kolme, antibioottikuuri nro kaksi. Naureskelen ittelleni aina iltasin, kun keräilen kaikki mahdolliset napsut tohon kädelle. Aattelin, että ei mun ennen eläkeikää tartte vetästä melkein kymmentä nappia per päivä. Mutta ehkä ne auttaa. Pakko saada ittensä kuntoon ennen lentoja, en oo meinaan lentämässä 14 000 kilometriä korvatulehduksessa ja tällä limamäärällä :D

Jouluaatto oli onneksi töistä vapaata. Syötiin hyvin, käytiin hautausmaalla ja vaan oltiin. Seuraavaksi muutamia valittuja paloja joulusta:

Palaillaan!

18 päivää.

Everything happens for a reason

Yövuorot on aina loistavaa aikaa surffailla pitkin nettiä, blogeja ja keskusteluita. Ylläripylläri olenkin viime yön ja nyt alkuyön ekat tunnit kuluttanut lukemalla kaikkia mahdollisia blogeja, missä edes mainitaan sana Australia. On niin wh-blogeja, au pair - blogeja kuin vaihtariblogeja. Matkakuume sen kun vaan kasvaa... Samalla oon miettinyt muutenkin tulevaa ja sitä, mikä ylipäätään on minut ajanut toteuttamaan tätä suurta unelmaa ja mitä haluan tulevalta kokemukselta saada.

On oikeasti aika hankala sanoa, mistä koko ajatus Ausseista on edes lähtenyt liikkeelle. Oikeasti. Myös mun vaihtojen kanssa on käynyt näin: jälkikäteen en oikein ole osannut sanoa mistä idea on lähtenyt liikkeelle ja koska. Sen tiedän, että ensimmäistä kertaa Australia on mainittu kirjallisesti syksyllä 2009 palautetussa kirjoitelmassa, joka piti tehdä opintojen puitteissa. Todennäköisesti asiasta on siis puhuttu jo ennen sitä. Tuolloin koko ajatus on ollut vain epämääräinen möykky, kaukainen unelma joka ei ehkä koskaan tule toteutumaan. Silloin on ollut ajatus, että "ehkä sitten joskus kun valmistutaan kolmen vuoden kuluttua, mutta onhan toi nyt niin iso ja hullu idea että ei sitä voi toteuttaa".

Hollannin vaihdon jälkeen ajatus jäi hautumaan. Oltaisiin Tiian kanssa haluttu jäädä Hollantiin pidemmäksi ajaksi (2011 talvi), mutta koulun puolesta se ei ollut mahdollista, vaan työharjoittelua varten tuli palata Suomeen heti HAN:in (meidän koulu) lukukauden loputtua. Tuon jälkeen on ollut käännettä suuntaan jos toiseenkin, mutta ehkä vuosi sitten ajatus alkoi oikeasti kypsyä, se sai lihaa luidensa ympärille. Kokoonpano ja lähtöajankohta ovat vaihdelleet, jossain vaiheessa mietin myös Amsterdamiin lähtemistä Minnan kanssa mutta jäin kuitenkin Suomeen töihin. Keväällä ja kesän kynnyksellä puhuimme koko ajan entistä enemmän Australiasta Tiian kanssa ja salaa rupesimme jo katselemaan lentoja ja sitä, kuinka viisumia haetaan. Noihin aikoihin rupesin myös lukemaan ensimmäisiä matkailuaiheisia blogeja ja siitäkös innostus vain kasvoi entisestään. Päätöksen tekoa helpotti ajatukset siitä, että Tiia lähtee Suomesta mukaan ja Minna muutti Ausseihin jo lokakuussa. Heinäkuun puolessa välissä eräänä aamuna Tiia tuli luokseni aamupalalle ja anoimme viisumit. Lentoliput ostettiin melko pian tuon jälkeen. Puoli vuotta ollaan odotettu, pikkuhiljaa rupean jo haistamaan nenässäni meriveden ja tuntemaan hiekan tunnun jalkapohjissani.

Kuten otsikkokin sanoo, "everything happens for a reason". Mä rupean pikkuhiljaa uskomaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Asiat menevät kuten menevät, mutta ne on tarkoitettu menemään niin, ja asiat johtavat aina toiseen. Uskon, että Australiaan lähteminen on monen asian summa, eikä voi sanoa yhtä asiaa, joka olisi ollut avain tähän koko seikkailuun. Elämään vaikuttavat niin vahvasti ihmissuhteet, ystävät, koulu, työ, perhe jne, ja jokaisessa osa-alueessa tulee asioiden loksahtaa oikealle paikalleen, että lähdöstä tulee mielekästä. Ehkä tärkeimpänä koen itse perheen, sukulaisten sekä ystävien tuen. On helppo lähteä, kun tietää että he ovat puolellani ja onnellisia puolestani. On ollut ihana kuulla välittämisen sanoja. Nämä kaikki vahvistavat tunnetta siitä, että minusta välitetään täällä Suomessa ja että nämä ihmiset ovat täällä minua varten vaikka en olisikaan itse fyysisesti paikalla. Tulenhan takaisin, ei vain tiedä koska. Onneksi maailma on nykyään pieni, ja yhteydenpito on helppoa. Nyt on sitten äitin ja isinkin pakko sitä skypeä ruveta käyttämään ;)

Katselin sairaslomani aikana ekaa kertaa Lilo & Stitchin, sydän suli kyseiselle elokuvalle!

Kuten olen ehkä aikaisemmin maininnut, koin ahdistavana sen ajatuksen, että minun tulisi hypätä suoraan valmistumiseni jälkeen oravanpyörään ja "aikuisten" elämään. Olisin joutunut muuttamaan ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan täysin yksin (olen aina asunut jonkun kanssa tai solussa) sekä käymään säännöllisesti töissä niin, että minulla olisi ollut ainoastaan lomat, jos niitäkään koska pätkätyöt. Kavereita ei ehtisi näkemään ehkä ikinä, koska kaikilla on niin erilaiset työajat. Elämästä olisi tullut tasapaksua, tylsää, yllätyksetöntä. Oman alani työllisyystilanne on onneksi hyvä, joten työttymyyden vaaraa minulla ei olisi ollut. Ehkä kaiken selvyyden ja helppouden vuoksi minulle iski tunne, että ei vielä! Olen vielä nuori, minulla on kymmeniä vuosia aikaa hioa vuorovaikutustaitojani asiakkaiden kanssa ja näpytellä Efficaa. Tästä syystä oma irtiottoni Australiaan tulee toivottavasti olemaan täynnä positiivisia yllätyksiä. Jossain kohtaa voi olla, että tulee kaipuu pysyvyyteen ja päivärytmiin, näin sattuessa ne sitten hankitaan.

Toivon tapaavani mahdollisimman paljon uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Hollannissa sain jo esimakua siitä, mitä on elää eri kansallisuuksien kanssa jokapäiväistä arkea. Se tuo arkeen omat lisämausteensa, joka taas takaa sen että arkeen sisältyy jatkuvasti yllätyksellisyyttä. Ikinä ei tiedä, kenet tapaa seuraavana päivänä. Reissun päällä on usein myös sponttaanimpi kuin kotona, jossa jalat ovat turvallisesti maanpinnalla ja pää kaukana pilvilinnoista. Hollannissa saimme usein hulvattomia ex tempore ideoita, ja voi mitä muistoja näistä onkaan jäänyt! :D Suomessa elämä on liian hallittua, usein liian tasaista. Maa myös polttelee usein jalkojeni alla ja mieleni tekee liikkua, nähdä uutta. Usein uskon myös siihen, että muutos on avain parempaan elämään vaikka todellisuudessa asia ei aina näin olekaan. Haluan nähdä, kokea ja tuntea olevani elossa.

En toki kiistä sitä, etteikö maailmalla iskisi koti-ikävää. Omat vaihtoni ja pidemmät reissuni ovat saaneet minut aina arvostamaan kotimaatani uudella tavalla. Harmikseni vain tämä tunne on katoavainen, ja näin vuoden pimeimpänä aikana en juurikaan innostu Suomesta. Kun on pidempään erossa kaikesta siitä, mitä oikeasti rakastaa, oppii näitä asioita myös arvostamaan. Perhettä, ystäviä, jopa sitä lunta ja pimeyttä. En vielä tiedä, mitkä tulevat olemaan tulevan reissun haasteet, ne selviävät tien päällä. Siihen asti ollaan positiivisin mielin ja iloitaan kaikesta uudesta, tulevasta ja ihanasta :)

Ylihuomenna torstaina päättyy eräs aikakausi. Käymme pokkaamassa itsellemme todistukset koulusta! Illalla mennään saamaan Tiian kanssa pieniä sydänkohtauksia Swedish House Mafian keikalle ja tämän jälkeen kuikuilemaan Helsingin yöhön, miltäs siellä Aussie Barissa oikein näyttääkään... Gonna be great!

27 päivää.

Just remember to follow your dreams

Koska oon kipee, ulkona sataa lunta ja noin yleisestikin vituttaa niin ajattelin vähän fiilistellä ja piristää omaa päivääni. Seuraavassa on kaikkea sitä, mitä meidän tulevan unelman tulisi vähintään pitää sisällään:

Ensin mennään Sydneyyn...

...ja sieltä Melbourneen.

Matkalla tavataan uusia ihmisiä uusissa kaupungeissa ja yritetään muistaa elää niin, että itsellä on hyvä olla.

Muistetaan ottaa aurinkoa uusissa hienoissa bikineissä, siemailla juomia auringon laskiessa, nauttia biitsielämästä sekä niistä ah niin ihanista surffaripojista.

Tehdä töitä ja juhlia sopivasta suhteessa. Muistaa että ollaan vielä nuoria, eikä meillä ole kiire mihinkään.

Mitä tahansa eteen tuleekin, tulisi muistaa että tässä maailmassa eletään kuitenkin vain kerran, ja unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi.

Mukavaa inspiraation täytteistä päivää ihan jokaiselle teistä <3

Kaikki kuvat weheartit.com

I did it!

Nyt on ollut tasan viikon verran varmaa, että pitelen ensi viikon torstaina, 20.12. sosionomi (amk) - papereita kädessäni! Ihan käsittämätön tunne. Pikkusen tiukille tosin meni, saatiin 4.12. arvosana opinnäytetyöstä, kun viimeistään 5.12. piti anoa tutkintotodistusta. Mutta ei se mitään, opparin arvosana oli parempi kuin luulin ja yleisfiilis on vaan niin käsittämättömän hyvä, että ei mitään järkeä. 3,5 vuoden taival on ohi tavoiteajassa, ja vaikka rästien määrä on ajoittain ollut infernaalinen ja vaihto on sotkenut kuvioita, niin silti vaan pihalle tuolta pääsin.

Tätähän piti tietenkin myös juhlia:

Päätettiin Tiian kanssa ostaa valmistumisen kunniaksi shamppanjapullo. Eihän meillä mitään hajua mistään ollut, kriteereinä oli lähinnä nätti pullo. Päädyttiin sitten Mumm'iin, ja koska myös kavereita oli tulossa kylään niin ostettiin toinen pullo perusedullista ja hyvää "perhosskumppaa". Heittäydyttiin myös ihan villeiksi ja mentiin rautatieasemalta taksilla kotiin, koska Tiian matkalaukusta oli kantokahva hajonnut eikä yksinkertaisesti kiinnostanut sitä sitten raahailla pitkin katuja muutenkin väsyneenä ja nälkäsenä. Shamppanja piti saada myös nopeasti kylmään, koska eihän 41 euron pulloa voi juoda lämpöisenä ;)

Nammmm

Vauhdikasta pullon poksauttamista!

Kuvassa myös "perhosskumppa"

Tunnelmapaloja

Juhlahumu ei pitkään kestänyt, ja nyt onkin painettu pitkää työviikkoa. Viime sunnuntaina oli aamusta flunssainen olo ja töissä olo äityi sitten sen verran huonoksi että lähdin kesken päivän kotiin. Ja hyvä niin, koska muutaman tunnin päästä siitä kuume nousi tosi nopsaan aika korkeellekkin. Nyt sairastetaan siis neljättä päivää, takana kolme aika lailla valvottua yötä. Sinkkuelämää oon tuijottanu jo varmaan muutaman kauden, ja lähinnä yritän pitää itseni järjissä koska nenä on niin tukossa että henki ei kulje suuntaan tai toiseen. Hetken tossa harkitsin jo lääkäriajankin varausta, mutta ehkä sitten huomenna. Viikonloppuna olisi kaikenlaista kivaa tiedossa, eli siihen mennessä pitäisi ehdottomasti parantua!

Mun aseet flunssaa vastaan! Etenkin toi Nacl - nenäsumute on osoittautunut kullanarvoiseksi löydöksi taistelussa nenän rutikuivia limakalvoja vastaan. Messissä myös Hollannista ostettuja, limaa irrottavia imeskelytabletteja jotka maistuu ja tuntuu suussa uskomattoman ällöttäviltä, mutta jotka kuitenkin hetkellisesti auttaa.

Senkään suhteen ei olisi aikaa sairastaa, koska mun pitäisi tällä viikolla pistää tää kämppä kasaan. Pahvilaatikot nököttää tupakeittiön nurkassa ja huonekalut on aika pitkälle jo myyty. Eli kai sitä pitäis pikkuhiljaa nousta sängyn uumenista ylös ja ruveta hommiin. Vois tänään aloittaa vaatekaapin raakkauksella ja siirtyä huomenna keittiötavaroihin. Siinä taitaa sitten olla ne isoimmat pakattavat, suurin osa mun tavaroista on jo muutenkin valmiiksi laatikoissa kellarikomeroissa.

Eiköhän tää siis tästä :) 33 päivää.

My dream is getting closer......

En oo pitkään aikaan kirjoittanut mistään, mikä liittyisi Australiaan. Syynä siihen on yksinkertaisesti se, että on ollut niin hirveästi muuta tekemistä ja kiireitä, että koko ajatus on ollut arjen tiimellyksessä melkoisen taka-alalla. Nyt kuitenkin koulutehtävien loppuessa ja tammikuun lähestyessä ollaan taas uhrattu enemmän ajatusta tammikuulle. Tällä hetkellä mun fiilis on just tuon tekstin mukainen: "if your dreams don't scare you, they're not big enough". Koska lähtöön liittyy jännityksen ja jopa kauhun sekaisia fiiliksiä, unelma on tällä erää ilmeisesti sitten tarpeeksi iso.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, Australiaan lähtö on ehkä hienointa ja jännittävintä, mitä voin kuvitella tapahtuvaksi. Hetkeäkään en kadu tätä päätöstä. Muutos elämään on oikeasti vain niin ISO, ja auki olevia asioita on paljon. Lähdetään tosi kauas, pois kaikkien läheisten luota. Ja nyt kun sanon kauas, niin se ei tarkoita samalla lailla kauas kun esimerkiksi Hollantiin. Euroopassa on aina ollut muutaman tunnin lentomatkan päässä kotoa, Australiasta matka kestää vuorokauden ja aikaero on x+y -tuntia. Hui. Pikkuhiljaa tää lähtö on vaan iskenyt mun tajuntaani todellisena asiana, eikä vain kaukaisena unelmana. Unelmasta tulee totta, eivätkä ne ole enää vain unelmia.

Matkavalmistelutkin etenevät. Varattiin Sydneyyn hostelli viideksi yöksi. Meidän hostelli on Zing! Backpackers Sydneyn King's Crossilla. Ehkä isoimpia plussia tossa hostelissa oli suhteellisen järkevä hinta (135aud/perä viideltä yöltä), check in klo 8 alkaen sekä ilmainen aamiainen. Sydneyn päässä sitten katotaan missä ollaan viimeiset kaksi yötä ennen Melburneen lähtöä. Sydneyssä siis ollaan 16.1. ja Melbourneen lähdetään 23.1. Melbournesta varattiin hostelli myös viideksi yöksi, Ritz for Backpackers. Hinta oli sama kuin Sydneyssä Zing!issä, eli 135aud/viisi yötä. Myös tuolla oli ilmainen aamupala, ja oli ties mitä ilmaista bbq-iltaa yms. Australian Dayn yli ollaan tuolla, ja maanantaina 28.1. saatan lähteä sitten Minnan luokse Perthiin. Katselin alustavasti Tigerilta lentoja, ja tällä hetkellä irtoaisi 212eur menopaluu, joka kuulemma on jo suhteellisen edullinen Melbourne - Perth välille, jolla välimatkaa on kuitenkin yli 3000km ja lentoaika yli kolme tuntia. Jos tämä suunnitelma nyt toteutuu, olisin Perthissä jonnekin helmikuun puoleen väliin. Sieltä sitten takaisin Melbsiin, ja seikkailu jatkuu. Kun Melbournessa tulee kylmä, on aika lähteä valumaan kohti pohjoista :)

Oon ihan huomaamatttani onnistunu tekemään itselleni suunnitelmia koko ensimmäiselle kuukaudelle. Mihin jäi se fiilis, että lähdetään reissuun ilman suunnitelmia ja tehdään sitä, mikä tuntuu hyvältä? No jääpä sinne onneksi vielä 11 kuukautta aikaa matkustaa tuulen vietävänä. Suuria linjoja tarvitsee ehkä vielä miettiä, koska haluttaisiin käydä Great Ocean Roadilla (tämä Melbournesta käsin), Ulurulla, Frasier Islandilla sekä Whitsunday Islandilla. Frasier Island sekä Whitsunday Island menee siinä samalla kun ajelee tavalla tai toisella itärannikkoa ylös, mutta Ulurun suunnitelma vaatii ehkä vähän enemmän suunnittelua ja ennakointia, se kun on kirjaimellisesti in the middle of nowhere.

39 päivää lähtöön. Se on ihan hullun vähän.